Kaikki uusiksi osa 2: pelaaminen on vuorovaikutusta

Mietitään, että olemme katsomassa alansa huippuihin kuuluvaa sinfoniaorkesteria, joka kapellimestarinsa johdolla esittää harjoittelunsa tuotoksia.

Ensimmäistä kertaa konsertissa olevalle voi näyttää siltä, että orkesteri on vain toteuttamassa kapellimestarin antamia käskyjä, sillä onhan johtamistilanne hyvin autoritäärisen näköinen kapellimestarin ollessa koko orkesterin edessä.

Lisäksi harjaantumaton konserttikävijä voi ajatella, että eri soitinryhmät – esimerkiksi jouset ja lyömäsoittimet – tekevät vain oman hommansa eikä soittajien tarvitse välittää muusta kuin että heidän oma osuutensa tulee suurinpiirtein oikeaan aikaan.

Totuus on kuitenin hyvin toinen, ja kokenut konserttikävijä ymmärtää jo, että soittaminen orkesterissa on suurilta osin vuorovaikutusta. Harjoituksissa huippusinfoniaorkesteri ei vain orjallisesti toteuta kapellimestarin käskyjä, vaan soittajat kehittävät esitystä yhteistyöllä.

Yhteistyö ei ole useinkaan sanallista, vaan soitinryhmät ja soittajat kuuntelevat toistensa soittamista sekä antavat pieniä sanattomia merkkejä, joilla he pystyvät mukauttamaan tekemistään muihin sopivaksi.

Taiteen parissa on aikapäiviä sitten ymmärretty se, että ryhmänä taiteen tekeminen ei ole vain joukko yksilösuorituksia vaan isossa osassa on vuorovaikutus ryhmän jäsenten välillä. Suomesssa jalkapallon osalta tämän asian ymmärtämistä on vaikeuttanut se, että edelleenkin Palloliiton valmennuslinjauksessa isossa osassa on termi yksilökeskeinen valmennus.

Vaikka palloliittolaisen yksilökeskeisen valmentamisen ja esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemiassa yksi pelaaja kerrallaan tehtävien taitokisatestien päämäärät olisivatkin hyviä, ne ovat kaukana siitä mitä jalkapallon pelaaminen pohjimmiltaan on.

Seuraavassa avaan sitä, mitä isoja opetuksia nuorelle pelaajalle voi tarjota joukkueen pelaamisen rakenne, jonka pitäisi olla peruspelaamisen tason nostamisen lisäksi tärkeä osa harjoittelua viimeistään 12-ikävuodesta alkaen.

Opetus 1: ”Tuo syöttö ei ole tarkoitettu mulle, vaan tuolle toiselle pelaajalle”

Jalkapallo on erilaista eri ikävaiheissa – ja itseasiasssa niin sen kuuluukin olla. 9-vuotiaan pelaajan on vielä todella vaikea ymmärtää yhteistyön tekemistä muiden pelaajien kanssa silloin, kun hänellä ei ole palloa hallussaan – esimerkiksi syöttösuuntien avaamista, jotta pelikaverille voisi syöttää.

Pallollisena yhteistyötä voi ja pitää kuitenkin harjoitella. Nuorimmissa ikäluokissa päätöksenteossa tulisi korostua valinta siitä, kuljettaako pelaaja itse vai syöttääkö paremmassa asemassa olevalle pelikaverille.

Oleellista tässä vaiheessa on myös se, että pelaaja haluaa pallon itselleen – oli sitten parempia syöttövaihtoehtoja olemassa tai ei.

9-ikävuoden jälkeen pelaajat alkavat koko ajan paremmin ja paremmin ymmärtämään yhteistyön merkitystä pelikentällä, mutta vuorovaikutus pelaajien välillä ei kuitenkaan synny jalkapallossa itsestään, vaan sitä täytyy harjoitella arjessa harjoituskentällä. Kun pelaajat ovat riittävän kypsiä, jalkapallon harjoittelun tulisi perustua siihen, mitä sinfoniaorkesterinkin harjoittelu on: pelaajat seuraavat muiden kentällä olevien liikkumista ja mukauttavat omaa tekemistään siihen.

Isoin hoksautus, mikä pitäisi tapahtua 13-14 vuotiaan pelaajan päässä on se, että vaikka pelaaja olisi kuinka tehnyt mielestään hyvän liikkeen ja pyytää palloa, syöttö voi silti olla tarkoitettu pelikaverille.

Tämä ”kaikki syötöt eivät ole tarkoitettu minulle” -periaate pitäisi näkyä erityisen voimakkaasti 10-alueen pelaamisessa. 10-alueella jalkapallossa tarkoitetaan vastustajan puolustuslinjan ja keskikenttälinjan väliin jäävää aluetta, ja sen käyttäminen on oleellisen tärkeä osa joukkueen pelaamisen rakennetta erityisesti sen takia, että murtosyöttöjen antaminen on selvästi helpompaa jos ne päästään antamaan läheltä vastustajan puolustuslinjaa.

Tiukan hävityn pelin jälkeen valmentajalla on yleensä heti yleiskuva ja intuitio siitä, mikä asia pelissä ei toiminut. Usein ongelmakohdaksi mainitaan murtautumisvaihe: ”emme olleet riittävän hyviä viimeisellä kolmanneksella”. Murtautumisen ongelmat voivat usein johtua siitä, että joukkueella on puutteita murtautumista edeltävissä pelin vaiheissa. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa laitapuolustajalla on saanut pallon positiiviseen peliasentoon pelintekoalueelle ilman prässiä. 10-alueella olisi tilaa, mutta yhtään pelaajaa ei ole liikkunut linjojen väliin pelattavaksi. Laitapuolustaja joutuu laittamaan pitkän syötön puolustuslinjan taakse, minkä vastustajan puolustuslinja pystyy pallon lennon aikana ennakoimaan ja ottamaan tilan pois selustasta. Vaarallista maalipaikkaa ei synny ja pallo vaihtaa omistajaa.

Laadukkaassa 10-alueen käytössä nämä kolme asiaa tulisi toteutua:

1.) Luo vaihtoehdot. Jalkapallo on monimutkainen laji, mutta sen pelaaminen helpottuu, jos pelaajilla on tiedossa mitkä alueet tulisi täyttää, jotta pallollisella olisi eri vaihtoehtoja mistä valita. Laadukkaasti 10-aluetta käyttävällä joukkueella tulisi olla pelaajia väleissä tarjoamassa syöttösuuntia, uhka pystyjuoksulla puolustuslinjan taakse sekä syöttösuunta leveyteen.

2.) Asemoi itsesi suhteessa tilaan, palloon ja vastustajiin. 10-alueella väleihin liikkuneiden pelaajien tulisi maksimoida pelitilansa, usein ongelmana voikin olla se, että pelaaja on liikkunut kyllä väliin, mutta on sijoittunut liian lähelle esimerkiksi vastustajan keskikenttälinjaa. Väliin liikkuneen pelaajan tulisi sijoittua keskelle tilaa, mikä tarkoittaa samaa etäisyyttä vastustajan puolustuslinjaan sekä keskikenttälinjaan. Lisäksi pelaajan tulisi asemoida itsensä suhteessa pallolliseen siten, että havainnointi ja eteenpäin pelaaminen on helpottuu.

3.) Valitse vaihtoehdoista paras ratkaisu. Kun vaihtoehdot on luotu ja pelaajat ovat asemoineet itsensä pelitilan maksimoimiseksi, seuraa vaihe, jossa täytyy  ottaa huomioon omien pelaajien lisäksi myös vastustaja. Tässä vaiheessa itsekkyys ei ole hyvä asia, vaan vuorovaikutus pelaajien kesken korostuu. Pallollisen ja kaikkien pallon yläpuolella olevien pelaajien tulisi tietää, kuka pelaajista on parhaassa asemassa. Jos hyökkääjä tekee uhkaa linjan taakse pystyliikkellä ja liike seurataan hänen, pallollisen ja lähimpien muiden pelaajien tulisi ymmärtää, että palloa ei ole tarkoitus pelata hänelle. Kliseisesti sanottuna kaikkien pelaajien tulisi puhua samaa jalkapallon kieltä.

10-alue
Kuva 1: 10-alue täytetty laadukkaasti. Pallo ollessa pelintekoalueella, laitapelaaja on liikkunut taskuun ja 10-paikan pelaaja on liikkunut eri väliin tarjoamaan syöttosuuntaa. Hyökkääjä tarjoaa vaihtoehdon pystysyöttöön ja painottoman puolen laitapelaaja ennakoi jo tilanteen etenemistä liikkumalla lähemmäs taskua. Väleissä olevat pelaajat ovat maksimoineet pelitilansa sijoittumalla tilan keskelle ja asemoineet itsensä kylkipeliasentoon. Vastustaja peittää välit ja seuraa pystyliikkeen, jolloin pallollinen pelaaja valitsee vaihtoehdoksi syöttää leveyteen nousseen laitapuolustajan kautta 10-alueelle. Kaikkien pallon yläpuolella olevien pelaajien tulisi tietää kenelle pallo tullaan pelaamaan.

Opetus 2: toimi kollektiivisesti joukkueena

Maailman eri kulttuurit voidaan karkeasti jakaa janalle, jossa toisessa päässä on yhteisöllinen kulttuuri ja toisessa päässä yksilöllinen eli individualistinen kulttuuri. Länsimaat, mukaan lukien Suomi, kuuluvat selvästi individualistisen kulttuurin puolelle.

Individualistisen kulttuurin yksi tunnuspiirteistä on se, että ei helposti kyetä näkemään sitä, että ryhmän etu menee tietyissä asioissa kaiken edelle. Siis kaiken.

Ehkä juuri tämän takia Suomessa on ollut vaikea nähdä se, että jalkapallossa juuri joukkueena toimiminen tulisi olla toiminnan peruskivi.

Kentän ulkopuolella joukkueena toiminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että joukkue huolehtii harjoitusvarusteet yhdessä säilytykseen – joku hoitaa kepit, joku tötsät ja liivit, jotkut siirtävät maalit takaisin oikeille paikoilleen. Tai sitä, että turnauspelien välissä pelaajat eivät liiku 2-3 pelaajan ryhmissä, vaan yhdessä joukkueena paikasta toiseen.

Kentällä laadukkaasti toimivalla juniorijoukkueella tulisi olla muutama  pelin rakenteeseen liittyvä iso periaate, jotka hoidetaan joukkueena ja ne vaativat samanlaista osallistumista sekä hieman vähälle peliajalle jääneeltä laitapakilta että joukkueen tähtihyökkääjältäkin.

Joukkuelajissa, kuten jalkapallo, on pohjimmiltaan kyse yhdessä tekemisestä. Ajatellaan esimerkiksi hetkeä, kun joukkue menettää pallon. Ne ovat hetkiä, jolloin hyvin valmennetun joukkueen pelaajat hoksaavat, että toimimalla yhdessä pallo saadaan nopeammin takaisin omalle joukkueelle. Osa antaa välittömän prässin, osa kontrolloi vastustajan pelaajia, kauempana olevat pelaajat täyttävät vaara-alueita, mutta kaikilla joukkueen pelaajilla on tärkeä rooli.

Alla kaksi ehdotustani joukkueen yhteisiksi periaatteiksi:

1.) Syöttövaihtoehtojen luominen pallon ympärille. Jalkapallossa syöttäminen on aina vuorovaikutteista; harhasyötön syynä voi olla joko syöttäjän heikko päätöksenteko ja tekninen suoritus tai se, ettei syöttäjällä ole riittävä määrä riittävän hyviä vaihtoehtoja mihin syöttää. Yhteistyön jalkapalloa pelaavalla joukkueella tulisi olla aina kolme syöttösuuntaa pallon ympärillä, ja pallon sijainnista riippuen nuo syöttösuuntia tarjoavat pelaajat vaihtuvat. Vaaditaan siis kaikkien pelaajien panosta. Jotkut valmentajat puhuvat numeraalisesta ylivoimasta, jotkut tietystä muodosta – esimerkiksi kolmiosta – pallon ympärillä. Kuitenkaan pelkkä ylivoima tai oikea muoto ei vielä riitä, vaan pelaajien tulisi sijoittua sopiville etäisyyksille suhteessa palloon, omiin pelaajiin ja vastustajaan.

vaihtoehdotlaitapakki
Kuva 2: Syöttövaihtoehdot sopivilla etäisyyksillä. Pallon ympärille on muodostettu kolme syöttösuuntaa. Laitapelaaja on sijoittunut suhteessa  vastustajaan siten, että syöttö ohittaa pelaajia eikä hänellä ole välitöntä prässiä pallon saadessaan. Tämän täytyy kuitenkin sijoittua niin lähelle palloa, että syöttösuunta säilyy auki ja syötön pystyy toteuttamaan riskittömästi. Keskikenttäpelaaja on myös sijoittunut suhteessa vastustajaan siten, ettei tällä ole välitöntä prässiä ja mahdollisuus edetä pallon saadessaan. Toppari on liikkunut alaspäin, jotta tällä olisi enemmän pelitilaa pallon saadessaan.
vaihtoehdotlaidalla
Kuva 3: Syöttövaihtoehdot laitakaistalla. Pallo on pelattu taskuun liikkuneelle laitapelaajalle. Laitapuolustaja ja keskikenttäpelaaja ovat liikkuneet ennakoivasti tarjoamaan syöttösuuntaa sellaiselle etäisyydelle pallosta, että syötön voi toteuttaa riskittömästi. Hyökkääjä tarjoaa vaihtoehdon syöttää linjan taakse. Näin kolme syöttösuuntaa pallon ympärille on muodostettu.

2.) ”Kaikki osallistuu prässiin” -periaate. Jos joukkueen pelin rakenteen yksi periaatteista on, että heillä on aina pallon ympärillä vähintään kolme syöttövaihtoehtoa sopivilla etäisyyksillä, samalla joukkue ennakoi ja valmistautuu reagoimaan myös mahdollisiin pallonmenetyksiin. Ajattele esimerkiksi tilannetta, jossa laitapelaaja saa pallon taskuun 10-alueella, mutta syöttövaihtoehtojen ollessa liian kaukana tämä päätyy kuljettamaan kolmea vastustajan puolustajaa kohti. Tästä seuraa hyvin todennäköisesti pallonmenetys ja menetyksen jälkeen ainoastaan pallon menettänyt laitapelaaja on riittävän lähellä prässätäkseen pallollista vastustajaa. Vaikka tämä yksittäinen pelaaja reagoisi kuinka nopeasti, todennäköisyydet saada pallo takaisin on pieni. ”Kaikki osallistuu prässiin” -periaatetta on helpompi toteuttaa jos joukkueella on riittävästi pelaajia pallon lähellä. Lähimpänä palloa olevien pelaajien tehtävänä on yrittää riistoa, kun taas kauemmat pelaajat osallistuvat prässiin esimerkiksi kontrolloimalla vastustajan pelaajia.

kaikkiprassaa
Kuva 4: ”Kaikki osallistuu prässiin” -periaate. Joukkue on menettänyt pallon laitakaistalla. Kolmen syöttövaihtoehdon periaatteen myötä joukkueella riittävästi pelaajia pallon lähellä. Kolme lähintä pelaajaa heti aggressiivisesti kohti palloa tavoitteena riisto. Laitapuolustaja, 10-paikan pelaaja ja painottoman puolen laitapelaaja liikkuvat lähemmäs kontrolloimaan vastustajan pelaajia, joille voisi mahdollisesti syöttää. Topparit, toinen keskikenttäpelaajat ja painottoman puolen laitapuolustaja liikkuvat kohti keskustaa täyttämään vaara-alueen. Maalivahti kontrolloi tilaa linjan takana.

Joukkueen pelaamisen tulisi siis olla jo junioreissa hyvin vahvasti yhteistyöhön, pelaajien väliseen vuorovaikutukseen ja kollektiiviseen toimintaan perustuvaa. Vastaavasti näkisin hyvänä, että valmentajan antama palaute ja vuorovaikutus pelaajien kanssa olisi selvästi yksilöllisempää kuin mihin Suomessa on aiemmin totuttu. Mutta se on erillisen kirjoituksen aihe.

Aleksi Piirainen

KäPa-HJK 1-1 (1-0), Etelä-Länsi-liigan (U13) kevätkierroksen voitto Klubille

13-vuotiaiden Etelä-Länsi-liiga sai arvoisensa päätöksen, kun Käpylän Pallo ja Helsingin Jalkapalloklubi ratkaisivat sarjan kevätkierroksen voiton keskiviikkona Kartanon kentällä Vuosaaressa. Ottelun panokset olivat selvät: KäPa tarvitsi pelistä voiton saavuttaakseen sarjan ykkössijan, HJK:lle riitti tasapeli. Vuosaareen oli saapunut ilahduttavasti katsojia, arviolta noin 150.

Ottelun normaalia suurempi merkitys näkyi varsinkin ensimmäisillä minuuteilla. Molemmat joukkueet aloittivat pelin 4-3-3-muodolla, kuten kesäkuussa pelatussa Sami Hyypiä Akatemian kansainvälisen turnauksen kohtaamisessa. Ottelun alkua leimasi harhasyöttöjen runsas määrä. Ottelun avausmaali nähtiin 9. minuutilla: KäPalle vihellettiin rangaistuspotku, kun HJK-puolustajan harhasyötön seurauksena läpi päässyttä KäPa-hyökkääjää jouduttiin rikkomaan, eikä KäPan pelaaja erehtynyt 11 metristä. Ottelun ensimmäinen puoliaika oli KäPan hallintaa; HJK ei saanut yhtään laukausta ensimmäisen 35 minuutin aikana.

Toisen puoliajan alku jatkui KäPan hallinnassa, mutta ottelun edetessä HJK nousi niskan päälle. Tasoitusmaali nähtiin, kun toista puoliaikaa oli pelattu noin 10 minuuttia: HJK keskitti hienosti oikealta laidalta ja pelaaja viimeisteli hyvin 6-7 metristä. Ottelun loppu oli varsin rikkonaista, eikä laadukkaita maalipaikkoja enää nähty. Pistejaon seurauksena Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen voitto matkasi HJK:lle.

*** *** ***

Screen Shot 2017-06-21 at 21.36.39

Screen Shot 2017-06-21 at 21.36.52

*** *** ***

Ensimmäinen puoliaika oli KäPan hallintaa ja joukkue loi riittävästi maalintekopaikkoja. Toinen puoliaika oli puolestaan selvemmin HJK:n. Molemmat joukkueet pyrkivät pelaamaan pallonhallinnan kautta ja puolustuspeli oli organisoitu hyvin. Viimeistely oli heikkoa ja hyökkäyspelin organisointi oli haastavampaa kuin puolustamisen osalta. Peliä pelattiin turhan pienellä alueella, eikä kentän hahmottaminen ollut vielä riittävän hyvällä tasolla. Pallo liikkui liian hitaasti.

– Pertti Kemppinen

KäPa
KäPan ja HJK:n välinen Etelä-Länsi-liigaottelu Kartanon kentällä.

*** *** ***

HJK:n päävalmentaja Teemu Tavikaisen kommentit:

Mitä ajatuksia ottelu jätti?

Ekalla jaksolla KäPa oli selvästi parempi ja heillä oli keskikentällä yksi pelaaja enemmän. KäPa pääsi liian helposti toisen linjamme ohi. Laitahyökkääjämme olivat liian leveällä. Toisella jaksolla saimme keskustan tiiviimmäksi.

Missä pelillisissä asioissa HJK onnistui?

Puolustimme taas hyvin. Meille tehtiin koko sarjassa vain yksi pelitilannemaali, mikä kertoo hyvästä kollektiivisesta puolustamisesta. Tänään meillä tosin kävi muutaman kerran tuuri, KäPalla oli mahdollisuus tehdä pilkun lisäksi myös pelitilannemaali. Mutta puolustaminen oli jälleen riittävän hyvällä tasolla.

Missä asioissa joukkueella jäi parannettavaa?

Pelaaminen alhaalta oli vaikeaa. Emme pystyneet hyödyntämään tiloja KäPan linjojen välissä. Katsoin edellisen pelin, jonka pelasimme SHA-turnauksessa, ja tiesin että kentältä löytyy tyhjiä tiloja, joihin meidän on pystyttävä etenemään. Tämä ei kuitenkaan onnistunut tarpeeksi hyvin tänään. Emme löytäneet isoa tyhjää tilaa KäPan keskikentän takaa. Toinen ongelma oli, että emme ymmärtäneet oikeaa hetkeä, jolloin olisi pitänyt juosta linjan taakse. Pelasimme hyvin paljon palloa vain jalkaan. Jos vertaan KäPaan, niin heillä hyökkäyspään pelaajat olivat aktiivisempia.

Miten HJK:n kausi jatkuu tämän jälkeen?

Harjoittelemme vielä pari viikkoa ja sen jälkeen on lyhyt loma. Epävirallinen SM-turnaus elokuussa (P13) on seuraava tärkeä tapahtuma ennen syksyn Etelä-Länsi-liigaa. Helsinki Cupiin emme osallistu tällä ryhmällä; osa pelaajista pelaa seuran sisällä toisessa joukkueessa, osa puolestaan jossakin yhteistyöseuroistamme. Sosiaalisena tapahtumana Helsinki Cup on tärkeä, vaikka pelin taso ei olekaan kovin korkea.

*** *** ***

KäPan päävalmentaja Jesse Martinin kommentit:

Mitä ajatuksia ottelu jätti?

Vähän sekavat fiilikset vielä, pelillisesti hieno ja hyvä tapahtuma. Tämänkaltaisia pelejä kaipaisi meidän pojille lisää. Tuntuu siltä, että monella pojalla oli tänään riittävän haasteellista, mutta samalla riittävästi koettua kompetenssia selviytyä eteen tulevista haasteista. Tämänkaltaiset pelit ovat meille opettavaisia ja näitä pitäisi vain olla enemmän! Toisaalta taas harmittaa, meillä oli selkeät mahdollisuudet saada tänään enemmän kuin yksi maali. 

Missä pelillisissä asioissa KäPa onnistui?

Ensimmäisellä puoliajalla onnistuimme muutamaan otteeseen murtamaan hyvin HJK:n prässilinjan, jonka seurauksena päästiin aina maalipaikoille saakka. Erityisen tyytyväinen olin toppareiden pelinavaamiseen ekalla jaksolla. He uskalsivat ja onnistuivat antamaan hyviä linjan ohittavia syöttöjä. Ekalla puoliskolla puolustimme myös hyvin, sillä vastustaja ei tilastojen mukaan saanut yhtään vaarallista tilannetta.

Missä asioissa joukkueella jäi parannettavaa?

Kaikki paikalla olevat voivat yhtyä siihen, että viimeistelyssä jäi petrattavaa. Nämä ovat sellaisia pelejä, joissa selkeitä maalipaikkoja ei paljoa tule, tänään niitä tuli tavallista enemmän (vrt. aikaisemmat kohtaamiset), mutta emme olleet riittävän tehokkaita. Tokalla puoliskolla meidän peli myös vähän hajosi kun lähdimme hakemaan sitä yhtä osumaa. Olisimme voineet olla ehkä vieläkin kärsivällisempiä ja pyrkiä murtautumaan hiukan kontrolloidummin.

Miten KäPan kausi jatkuu tämän jälkeen?

Kausi jatkuu aivan normaalisti suunnitelman mukaisesti. Meidän pojat ovat henkisesti todella vahvoja ja veikkaan, että tämän pelin seurauksena he ovat vain muutaman tunnin tavallista aikaisemmin juhannuksen jälkeisissä treeneissä. Onnittelut Klubille voitosta! 

*** *** ***

KäPan ja HJK:n ottelu ei pettänyt ennakko-odotuksia. Katsojat saivat nähdä hyvää juniorijalkapalloa, jossa yrittämisen taso oli erittäin korkea ja pelaajien teknis-taktinen suorittaminen pelin eri vaiheissa suhteellisen hyvää. Kentällä esiintyi kaksi melko kurinalaisesti pelannutta kollektiivia. Odotusten mukaisesti pelistä muodostui vähämaalinen ja tasainen. Pelissä nähtiin varsin paljon rikkeitä, mikä vaikutti ajoittain pelin sujuvuuteen. Molempien joukkueiden valmentajien ohjeet olivat selkeitä ja täsmällisiä.

Screen Shot 2017-06-21 at 22.10.16
Etelä-Länsi-liigan (U13) lopullinen TOP4-järjestys.

Suunnanmuutos-jalkapalloblogi onnittelee HJK:ta Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen voitosta. Sarja jatkuu syksyllä seuraavin lähtöpistein: HJK 3, KäPa 2, KoiPS 1.

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

Etelä-Länsi-liigan ratkaisuottelu: KäPa vs. HJK

MITÄ: KäPa vs. HJK, Etelä-Länsi-liiga (U13)

MILLOIN: Keskiviikkona 21.6. klo 19:20

MISSÄ: Kartanon tekonurmi (Pallokuja 4, 00980 Helsinki)

MIKSI: Suomen kaksi parasta 13-vuotiaiden jalkapallojoukkuetta pelaavat Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen voitosta.

KäPan ja HJK:n välinen ottelu huipentaa 13-vuotiaiden Etelä-Länsi-liigan kevätkierroksen. Pelin panokset ovat harvinaisen selvät: KäPa tarvitsee voiton saavuttaakseen sarjan ykkössijan, HJK:lle riittää piste viimeisestä ottelusta. Molemmat joukkueet ovat pelanneet sarjan 10 aikaisempaa ottelua tappioitta (HJK: 10-0-0, KäPa: 9-1-0). KäPa on sarjan hallitseva mestari; HJK jäi syyskierroksella toiseksi kuuden pisteen päähän käpyläläisistä.

Otteluennakon pääosassa on molempien joukkueiden päävalmentajien, HJK:n Teemu Tavikaisen ja KäPan Jesse Martinin, haastattelut. Valmentajat arvioivat paitsi oman joukkueensa arjen harjoittelua myös laajemmin suomalaisen juniorjalkapallon haasteita ja mahdollisuuksia. Kovat kansainväliset ottelut ovat antaneet tärkeää informaatiota siitä, missä suomalaiset joukkueet menevät suhteessa ulkomaisiin ikätovereihin.

KäPan ja HJK:n väliset ottelut ovat aina merkittäviä tapahtumia, joissa lataus ja tunnetila poikkeavat monesta muusta pelistä. Rakkaan vihollisen voittaminen päihittää monen muun päänahan. Tärkeää ei ole vain voitto, vaan myös tapa, jolla se tulee. Keskiviikon ottelusta on aikaisempien kohtaamisten tapaan odotettavissa tiukka ja vähämaalinen kamppailu, jossa pienet erot ratkaisevat voittajan.

Screen Shot 2017-06-18 at 19.56.11
13-vuotiaiden Etelä-Länsi-liigan sarjatilanne ennen viimeistä kierrosta.

*** *** ***

Viisi edellistä kohtaamista

  • 1.6.2017: KäPa-HJK 1-0, SHA-turnaus
  • 12.12.2016: KäPa-HJK 0-1, SHA-turnaus
  • 29.10.2016: KäPa-HJK 2-2, Super-liiga (talvisarja)
  • 24.9.2016: HJK-KäPa 1-2, Etelä-Länsi-liiga
  • 28.6.2016: HJK-KäPa 3-1, Etelä-Länsi-liiga

Voitot 2-2, maalit 7-6 HJK:lle.

*** *** ***

HJK:n päävalmentaja Teemu Tavikaisen haastattelu

Mitkä ovat joukkueen heikkoudet ja vahvuudet?

Olemme panostaneet tällä kaudella myös puolustuspelaamiseen ja sen tiiviyteen sekä kaksinkamppailutilanteisiin. Meille ei ole helppoa tehdä tällä hetkellä maalia. Vastaavasti se on näkynyt hieman hyökkäyspään tehoissa. Puolustuksen kenttätasapaino johtaa nyt siihen, että meillä on pallon yläpuolella vain tietty määrä pelaajia. Haluamme pitää puolustusvalmiutemme riittävänä.

Harjoittelun painopisteet?

Olemme keskittyneet puolustuspään tasapainoon niin leveys- kuin syvyyssuunnassa sekä kaksinkamppailutilanteisiin. Hyökkäyspään pelaamisen osalta painopistealueina ovat olleet pallollisen pelaajan pelattavaksi liikkuminen ja oman pelitilan tunnistaminen.

Missä asioissa HJK on jäljessä kansainvälisen tason joukkueita?

Se oikeastaan riippuu vastustajan tasosta. Esimerkiksi suurinta osaa ruotsalaisia joukkueita olemme tässä ikäluokassa edellä. Kovat kansainväliset joukkueet ovat teknis-taktisesti meitä edellä. He ymmärtävät peliä vielä paremmin kuin me. Lisäksi he ennakoivat pelitilanteissa reagoinnin sijaan enemmän kuin me. Myös joukkueen organisointi on ollut systemaattista heillä alusta lähtien. Rakenteellinen organisointi on tästä syystä selkeämpi.

Miten kuvailisit valmennusfilosofiaasi?

Uskon vakaasti tällä hetkellä konseptien kautta valmentamiseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pelaajan ymmärtäminen/toimiminen pelaamisen eri vaihtoehdoissa ja tilanteissa on valmentamisen keskiössä.  Joukkueen pallolliseen pelaamisen olen aina kiinnittänyt paljon huomiota. Ehkä avainsana joukkueen pelaamisessa on kontrolli sekä pallollisena että pallottomana. Olennaista on, miten pystymme toteuttamaan pelin vaihtuvissa tilanteissa omaa pelitapaamme. 

Ymmärrys tilanteesta ja toimintatavoista lisää aina kontrollia. Meillä on jotakin, johon voimme vaikealla hetkellä turvautua. Ymmärtämättömyys tilanteesta taas vastaavasti johtaa kontrollin katoamiseen.

Ensimmäinen asia, jonka muuttaisit suomalaisessa juniorijalkapallossa?

Kulttuuri.

Jos lajiamme ja ylipäätään urheilua arvostettaisiin enemmän, olisi toiminta eritasoista kaikilla osa-alueilla. Nyt ei auta muuta kuin omalla toiminnalla nostattaa lajin ja urheilussa työskentelemisen arvostusta ja sillä tavoin vaikuttaa kulttuurin kasvattamiseen. Kaikki lähtee omasta ylpeydestä ja arvostuksesta toimia jalkapallon parissa.

*** *** ***

KäPan päävalmentaja Jesse Martinin haastattelu

Mitkä ovat joukkueen heikkoudet ja vahvuudet?

Peruspelaamisen taso on mielestäni kansallisella tasolla hyvää. Pelaajamme pystyvät pääsääntöisesti ratkaisemaan ja suorittamaan peleissä syntyviä tilanteita niin, että se mahdollistaa pallonhallintaan perustuvan pelitapamme. Esimerkiksi pelaajat pystyvät ja osaavat varsin hyvin havainnoida, milloin ja miten pallollista tulisi tukea, jotta kykenemme säilyttämään pallonhallinnan sekä tilanteen salliessa myös edetä. Hyvästä peruspelaamisen tasosta ja pelaajien riittävän korkeasta teknisestä osaamisesta seuraa myös se, että pelaajamme ovat rohkeita ja itsevarmoja niin pallollisena kuin pallottominakin.

Keskimäärin tarvitsemme noin 20 laukausta, jotta viimeistelisimme kolme maalia. Tilastoja katsoessa yksi selkeä heikkous on siis ollut viimeistely, vaikkakin maaleja ELL:ssä on kasassa jo 54. Olemme mielestäni päässeet sarjassa liian helpolla eikä todellista puolustuspelaamista ole vielä juurikaan mitattu, mutta esim. kansainvälisellä tasolla ei mielestäni pallollisen pelaajan puolustaminen ole riittävän hyvää. Annamme liikaa aikaa ja tilaa, jolloin vastustajalle aukeaa mahdollisuus havainnointiin, jonka Euroopan huippujoukkueet yleensä käyttävät vääjäämättä hyväksi. 

Missä asioissa KäPa on jäljessä kansainvälisen tason joukkueita?

Joka kerta kun pelaamme kovia kv-joukkueita vastaan (esim. AC Milan ja Tottenham) huomaa melko nopeasti, että vastustajan pelaajat ovat asteen taitavampia pallon kanssa. Sellaiset yleisesti pallonkäsittelytaitoihin liittyvät seikat, jotka tuntuvat meille melko vaikeilta ja kaukaisilta – esim. vähän vaikeamman syötön kontrolliin ottaminen tai kääntyminen ahtaassa tilassa – tuntuu onnistuvan noilta pelaajilta melko helposti. Lisäksi pääpelissä olemme ihan selkeästi jäljessä, siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Ulkomailla pelaajat tulevat paljon rohkeammin pääpalloihin sekä ajoittavat hyppynsä selkeästi paremmin kuin me. Isoissa joukkueissa pelaajat ovat myös selkeästi jo profiloituneet tietyn pelipaikan pelaajiksi. Laitapelaajat ovat hyviä ohittamaan ja harhauttamaan, keskikenttäpelaajat omaavat laajan syöttövalikoiman ja hyökkääjät ovat yleensä nopeita, ketteriä sekä viimeistelevät todella hyvällä prosentilla. Pelaajien aikaisesta profiloitumisesta kertoo myös pelaajien pelinumerot. Lähestulkoon aina hyökkääjä on nro 9, ylempi keskikenttä nro 10 ja keskikentän pohjalla pelaavat 6 (puolustava keskikenttä) ja 8 (box to box), jne.  Yksi asia mihin myös väistämättä kiinnittää huomion on se, että ulkomailla joukkue on joukkue: ottelupaikalle saavutaan aina yhdessä ja ottelusta lähdetään yhdessä. Pelien välissä ei näe pelaajia katsomassa pelejä erilaisissa kuppikunnissa niin kuin meillä täällä Suomessa.  Tällaisesta seurakulttuurista ja joukkueen kollektiivisesta identiteetistä meillä on vielä paljon opittavaa KäPassa.

Miten kuvailisit valmennusfilosofiaasi?

Minulle lapsi on oman harrastuksensa aktiivinen toimija. Tällä tarkoitan sitä, etteivät pelaajat ole vain passiivisia pelinappuloita, joiden päähän kaadetaan tietoa siitä, miten jalkapalloa tulisi pelata. Kaikessa toiminnassa haluan aktivoida pelaajan ratkaisemaan eteen tulevia haasteita omalla lähikehityksen vyöhykkeellään – eli sillä vyöhykkeellä, jossa oppiminen tapahtuu valmentajan taikka vertaisryhmän avustuksella. Valmentajana pyrin muokkaamaan ja varioimaan ympäristöä niin, että se mahdollistaa ja takaa tuon vyöhykkeen toteutumisen esim. erilaisilla säännöillä. Kaikessa toiminnassa mielestäni on tärkeä muistaa, että lapset ovat lapsia eikä pieniä aikuisia. Näin ollen se mikä sopii aikuisten valmentamiseen ei välttämättä ole yhtään sopivaa lapsille. Kilpailullisuus ja hauskuus eivät ole mielestäni toisiaan poissulkevia käsitteitä ja niinpä meillä vaatimustaso harjoituksissa on aina korkea. Tästä konkreettinen esimerkki on se, että harjoitusten alku- ja loppupelit, jossa pelaajat vaativat toinen toisiltaan ja yrittämisen taso on korkea, ovat pelaajien mielestä yleensä niitä parhaita tapahtumia.

Ensimmäinen asia, jonka muuttaisit suomalaisessa juniorijalkapallossa?

Laaja jalkapallon käsiteanalyysi! Meiltä puuttuu niin paljon jalkapallon käsitteitä, että emme kykene ajattelemaan jalkapalloa laadullisesti ja määrällisesti niin kuin pitäisi. Käsitteet avaavat ilmiötä ja ilman käsitteitä on vaikea paikantaa sekä ymmärtää ilmiöitä. Tästä seuraa myös se, että jalkapallon systemaattisempi opettaminen on vaikeaa. Mieti, jos opettajan käytetyimmät käsitteet koululuokassa olisivat ”taistele”, ”yritä”, ”tsemppaa”, ”kovempaa”, jne. Mihinköhän se johtaisi esim Pisa-vertailuissa?

*** *** ***

Joukkueiden viimeisin peli oli SHA:n kansainvälisessä turnauksessa Eerikkilässä. Peli päättyi KäPan niukkaan 1-0-voittoon. Molemmat joukkueet pelasivat 4-3-3 -systeemillä, joka muuttui KäPalla avaamisvaiheessa 2-3-2-3 muodoksi keskikentän kolmion vaihdellessa yhden ja kahden pohjapelaajan välillä. HJK:lla avaamisvaiheessa oli myös 2-3-2-3 muoto, mutta puolustusmuoto oli selkeästi 4-1-4-1. Molemmat joukkueet pyrkivät avaamaan kontrolloidusti maata pitkin ja tunnistamaan tilanteen, jolloin eteneminen on mahdollista. Puolustaessa HJK vaihteli prässitasoa välillä pitäen linjojen välit tiiviinä ja välillä (varsinkin toisella puoliajalla) pyrkien prässäämään ylempää KäPan puolustuslinjaa. KäPa antoi HJK:n avata lyhyellä pyrkien ohjaamaan pelin laitaan. Välillä myös laitahyökkääjät prässäsivät ylempää. Onkin mielenkiintoista nähdä, tekevätkö valmentajat muutoksia pelijärjestelmissä sekä hyökkäys- ja puolustussuunnitelmissa keskiviikon peliin.

LongoMatch-15.6.2017
KäPa ja HJK pelaamassa Eerikkilässä.

Monissa Etelä-Länsi-liigan otteluissa joukkueiden väliset tasoerot ovat niin suuret, että voittajasta ei synny epäselvyyttä. Sarjan kevätkierros saa kuitenkin arvoisensa päätöksen, kun 2004-ikäluokan hallitsevat seurat pelaavat viimeisellä kierroksella sarjan voitosta. Odotettavissa on laadukas ja tasainen junioriottelu, jonka panokset näkyvät varmasti molempien joukkueiden otteissa. Jokaisen jalkapallon ystävän kannattaa siis saapua keskiviikkona Vuosaareen seuraamaan parasta 13-vuotiaiden futista Suomessa!

*** *** ***

Suunnanmuutos-jalkapalloblogi

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

J-P Savolainen (@JPSavolainen)

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

 

 

 

Palloliitto, kannustan sua

Suomen Palloliitto on työstämässä historiallista organisaatiouudistusta. Tilanne on kaksijakoinen; uudistuksen näkökulmasta Suomen jalkapallon surkea tila on hyvä asia. Asetelma muistuttaa Nokian kanadalaisen ex-toimitusjohtajan Stephen Elopin kuuluisaa ”öljynporauslautta tulessa” -kirjelmää. Suomen FIFA-ranking on ennätyksellisen alhainen 108, hyviä futisuutisia saa hakea suurennuslasilla. Varmaan kenellekään ei jää epäselväksi, että edesmenneen presidentin Mauno Koiviston kuuluisa tokaisu ”tarttis tehrä jotain” sopisi toimintaohjeeksi myös suomalaiselle jalkapallolle.

Sitten huonot uutiset. Palloliitto on omalla toiminnallaan miltei koko 2000-luvun maalannut itseään nurkkaan. Vuosituhannen ensimmäiset 10 vuotta menivät harrastusjalkapallon ehdoilla. Vielä vuosikymmen sitten esimerkiksi junnufutiksen henkinen ilmapiiri oli sellainen, että vähäinenkin kilpaurheilullisuus oli lähes kriminalisoitu. SPL:n pönkittämä virallinen totuus oli, että pelaajamäärien kasvu johtaa automaattisesti myös parempaan urheilulliseen menestykseen. Palloliitto tiedotti sitten kasvavien pelaajamäärien ilosanomaa. Tämänkin seurauksena liiton uskottavuus on monen jalkapalloihmisen silmissä heikko.

Viimeisen viiden vuoden aikana suomalaisessa juniorifutiksessa ovat onneksi puhaltaneet raikkaammat tuulet. Tärkeimmät uudistukset ovat olleet Sami Hyypiä Akatemian perustaminen sekä SPL:n talenttituki. Ensimmäisen kerran kilpaurheilullisestikin orientoituneet seurat ovat saaneet huomiota. Samalla Kaikki Pelaa -ohjelman hulluimmat ideat hiipuivat oman mahdottomuuteensa. Näin syntyi kilpa- ja harrastefutiksen välille vähintäänkin rauhanomainen rinnakkainelo.

Vaikka Suomen FIFA-ranking 108 ei naurata, taustalla on myös myönteisiä hiljaisia signaaleja; mm. poikien maajoukkueiden aikaisempaa paremmat peliesitykset sekä nuorten pelaajien exodus ulkomaalaisiin akatemioihin. Tässä tilanteessa SPL:n riittävän radikaali organisaatiouudistus voisi lisätä hiivaa myönteiseen trendiin. Valitettavasti myös Suomi-futiksen ”kampaviineriosasto” on aktivoitunut, kun uudelleenjärjestely uhkaa ”yhdistysdemokratiaa”. Keitä nämä pullantuoksuiset ihmiset sitten ovat? He ovat niitä, joille on yhdentekevää, onko Suomen FIFA-ranking 18 vai 108: ”Eihän siinä ole kuin nolla välissä.” Näille ihmisille olennaista on, että oma piiritoimisto on mahdollisimman lähellä, vaikka siellä ei tulisi koskaan käytyäkään. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oma paikka jossain piirin valiokunnassa.

Ehkä tämänkin vuoksi haluan kampanjahengessä kannustaa Palloliittoa rohkeuteen. Yritän perustella, miksi uudistus on välttämätön. Siis välttämätön, jos haluamme menestyä nykyistä paremmin. Mutta jos lämmin kahvi ja viineri valiokunnan kokouksessa riittävät, niin…

1. LÄHTÖTILANNE

A. Suomi ei ole jalkapallomaa. Useimmat suomalaiset eivät edes pidä jalkapallosta. Tämän lähtökohdan ymmärtäminen on tärkeää, kun me yritämme luoda jotain uutta. Historiallisina syinä voi pitää mm. Suomen myöhäistä kaupungistumista (vaikuttanut myös muiden palloilulajien pohjoismaisittain myöhäiseen leviämiseen) sekä tiettyjä urheilupoliittisia päätöksiä. Yksi tärkeimmistä oli se, että Suojeluskunnat ottivat Tahko Pihkalan johdolla jalkapallon sijaan lajikseen pesäpallon. Tämän seurauksena maalaispaikkakunnissa pesäpallosta tuli ykköspalloilu. Mielenkiintoista on myös se, että useissa vasemmistolaisissa seuroissa harrastettiin pesäpalloa.

B. Heikko seurakulttuuri. Kun suomalaisen urheilun pohja on ollut vahvasti yksilölajeissa, esimerkiksi jalkapalloon ei ole syntynyt Pohjoismaiden kaltaista seurakulttuuria, jossa seuroilla olisi omat kerhotalonsa ja harjoitusalueensa. Näin ”hiljaisen tiedon” muodostuminen ja leviäminen on suomalaisissa seuroissa ollut heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Jopa HJK:ssa ei tarvitse mennä kuin reilut 10 vuotta taaksepäin, niin suurin osa seuran juniorijoukkueista harjoitteli ympäri kaupunkia.

Toinen esimerkki seurakulttuurin ohuudesta on lasten heikko sosiaalistuminen seuroihinsa. Vaikka asiat ovat viime vuosina parantuneet, ”vääränlainen” individualismi rehottaa edelleen. Muissa Pohjoismaissa pelaajat ovat jo 12-vuotiaana ylpeitä oman seuransa edustajia. He tietävät, miten AIK:n pelaaja poikkeaa Hammarbyn pelaajasta jne. Suomessa juniori on parhaimmassa tapauksessa sosiaalistunut omaan joukkueeseensa. Mm. HJK on viime vuodet tehnyt ansiokasta työtä seurakulttuurin kehittämisessä. Meillä on kuitenkin vuosikymmenten takamatka.

C. Palloliitto on pönkittänyt potkupallokulttuuria. Osittain byrokraattisista syistä Palloliiton toimintaa on ohjannut populistinen ”jalkapallovaalikarjan” mielistely. Usein on näyttänyt siltä, että Palloliiton strategia on määräytynyt sen mukaan, mistä saa eniten ääniä seuraavassa puheenjohtajavaalissa. Yksi valtava erehdys oli ns. pelisääntöajattelu. Tämän mukaan jokaisen joukkueen piti vanhempien kanssa käydä läpi joukkueen (huom!, ei seuran) pelisäännöt. Jos lajin oma liitto ei ymmärrä, että seura, ei yksittäinen joukkue, on jalkapallon ydinyksikkö, olemme hukassa. Onneksi viime vuosina ei ole enää tullut näitä uudistuksia, joissa liitto sabotoi oman toimintansa ydintä.

Suomalainen jalkapallo ei ole yksin eksyksissä missionsa kanssa. Koko suomalaista (kilpa)urheilua vaivaa identiteettikriisi. Aikaisemmin suomalaisen urheilun rakenne perustui yhteiskunnan laajempiin poliittisiin ja kielellisiin jakolinjoihin. Yhteiskunnan muutosten seurauksena tämä rakenne vanheni, mutta sen tilalle ei ole löytynyt yhtä vahvaa identiteetin pohjaa. Tämän etsimisessä urheilu ja liikunta ovat menneet pahemman kerran sekaisin. Se ei ole hyvä urheilulle, mutta ei myöskään liikunnalle.

D. Me emme osaa valmentaa jalkapalloa. Kun jalkapallo ei ole Suomessa tärkeä asia, me suhtaudumme valmennuksen kehittämiseen yliolkaisesti. Stefan Szymanskin ja Simon Kupersin erinomaisessa Why England lose -teoksessa käydään läpi syitä Englannin jalkapallon alisuorittamiseen. Yksi tärkeimmistä on se, että Englannin jalkapallo on muita Euroopan maita vielä selkeämmin työväenluokkainen laji. Maan työväenluokan kulttuuriin on kuulunut voimakas älyllisyyden vieroksuminen, mikä on Szymanskin ja Kupersin mukaan heijastunut myös englantilaiseen valmennukseen.

Maailmansotien välisenä aikana jalkapallo oli esimerkiksi Wienin kahviloissa politiikan ja taiteen ohella tärkeä debattien aihe. Tämä älyllinen suhtautuminen valmennukseen levisi sitten laajalti itäiseen Keski-Eurooppaan ja Balkanille, jonne syntyi maailmankin mittakaavassa poikkeuksellinen palloilukulttuuri.

Suomen tilanne muistuttaa Englantia potenssiin kymmenen. Eerikkilän valmennuskurssien pitkän ajan perinne on ollut se, että ”pääsee kotioloja pakoon Forssan yöhön”. Tämä kulttuuri on onneksi nuorempien ja jalkapallosta aidosti innostuneempien sukupolvien myötä hälvenemässä, mutta se kertoo, mistä me tulemme.

Suomalaisen valmennuksen heikko tila on samalla kuitenkin suuri mahdollisuus. Tämän puutteen määrätietoinen ja pitkäjänteinen parantaminen vie suomalaista jalkapalloa varmasti parempaan suuntaan. Ensimmäiset askeleet on jo otettu: Sami Hyypiä Akatemiassa toimiva katalonialainen Soccer Service antaa ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta Suomessa ennen näkemättömän laadukasta valmennuskoulutusta.

Oman osaamisen riittämättömyyden tunnustaminen ei ole kuitenkaan helppoa. 25 vuoden valmennuskokemuksella on kova pala kuunnella yliopistossa opiskelleita jalkapallovalmennuksen asiantuntijoita ja tunnustaa oma osaamattomuus. Siksi tarvitsemme AA-kerhon tyyppistä alastonta rehellisyyttä: ”Minä olen Juha, en ymmärrä jalkapallosta riittävästi. Mutta. Minä olen valmis yrittämään uudestaan ja olen valmis hylkäämään aikaisemmat epäonnistuneiksi todetut toimintatapani”.

2. MUUTOKSEN MAHDOLLISUUS

A. Graalin malja vai kaizen? Kun suomalaiset futisihmiset ovat liian usein henkisesti laiskoja, me haemme helppoja ratkaisuja. Me kaipaamme yhtä suurta muutosta, jonka seurauksena suomalainen jalkapallo yhtäkkiä muuttuisi kokonaan. Se on futisihmisten Graalin malja. En kiistä suuren muutoksen tarvetta. Itse asiassa Palloliiton nykyisessä organisaatiouudistuksessa on tällaisen suuren ja välttämättömän muutoksen aihiot.

Uudistustarve on kuitenkin kaksijakoinen. Muutaman ison uudistuksen lisäksi me tarvitsemme ainakin parhaisiin seuroihin jatkuvan kehityksen periaatetta. Ruotsalaiselta jääkiekkovalmentajalta Curre Lindströmiltä jäi Suomeen lentävä lause ”ännu lite bättre”, joka on kliseisyydestään huolimatta järkevä slogan. Se on kansanomainen ruotsinnos japanilasten kaizen-periaatteesta, joka tarkoittaa jatkuvan kehittämisen prinsiippiä. Kun meidän seuroiltamme suurelta osin puuttuu syvällinen identiteetti ja päämäärä, kaizenia on vaikea toteuttaa. Sen sijaan jossain HJK:n tai Hongan tapaisessa seurassa kaizenin pitäisi olla arkipäivää.

B. Rohkea rokan syö – Palloliiton on uskallettava johtaa. Palloliiton organisaatiouudistuksen myötä Suomessa on valtava mahdollisuus uudistaa radikaalisti jalkapallon toimintakulttuuria. On oltava rehellinen: tehtävä ei ole helppo. Esimerkiksi Palloliiton Komsomol-tyylinen tiedotuskulttuuri kääntyy nyt järjestön uudistuspyrkimyksiä vastaan. Miksi täytyy tehdä mittavia uudistuksia, kun kaikki on SPL:n mukaan hyvin?

On myös uskallettava esittää kipeitä kysymyksiä. Miksi me emme ole parempia kuin mitä me olemme? Saammeko käytettävistä resursseista edes kohtuullisesti tehoja irti? Missä on suomalaisen jalkapallon aleneva rajahyöty? Mihin seuraava euro pitäisi sijoittaa, jotta se tuottaisi parhaan mahdollisimman tuloksen?

Maailman urheilusta löytyy esimerkkejä onnistuneista uudistuksista. Yksi huikeimmista on Ison-Britannian olympiaurheilu. Vuonna 1996 Atlantan olympialaisissa Ison-Britannian ”team of shame” sai 15 mitalia (vain yksi kulta) ja sijoittui maiden mitalitilastossa 36. sijalle. Viime vuonna britit saalistivat 67 mitalia (27 kultaa) ja olivat mitalitilastossa toisena. Nousu takaisin huipulle kesti 10 vuotta, viimeiset kolmet kesäolympialaiset ovat kaikki olleet menestyksekkäitä.

Itse ehdotan uimista suomalaisen urheilun vastavirtaan ja rajua satsausta huippu-urheiluun. Mitä meillä on menetettävää? FIFA-ranking putoaa sijalta 108 sijalle 120?

Juha Valla

Kirjoittaja on Käpylän Pallon urheilutoimenjohtaja.