”Ei oppi ojaan kaada” – Suuri koulutusvertailu

Palloliiton valmentajakoulutusjärjestelmä on muutoksen kourissa. Vuoden 2017 alussa asetetut työryhmät ovat valmistelleet liiton koulutuskokonaisuuden uudistusta. Palloliiton lisäksi markkinoilla on paljon muitakin koulutuspalveluiden tarjoajia. Olemme koonneet alle muutamia liiton ulkopuolisia valmennuskoulutuksia, joita on tarjolla säännöllisin väliajoin. Tarkoituksenamme on antaa neuvoja ja ohjeita sellaisille valmentajille, jotka haluavat kehittää itseään myös muilla kuin liiton tarjoamilla kursseilla.

20170705_165414-1-e1503145148350.jpg

World Football Academy (Raymond Verheijen): Youth Academy Periodisation

  • Päivämäärä: la 25.11.2017
  • Paikka: Veritas Stadion, Turku
  • Koulutuksen hinta: 170 euroa
  • Kesto: 9h
  • Osallistujamäärä: noin 50
  • Sitaatti, joka jäi mieleen: ”Valmentajan tehtävänä on kehittää pelaajiaan yksilöllisesti joukkuepelaajiksi.”

I. Yleistä

Raymond Verheijen on mielipiteitä jakava amsterdamilainen jalkapallovalmentaja; hänestä ei liene liioittelua sanoa, että osa rakastaa, osa vihaa. Mielipiteiden hyvin vahva jakaantuminen selittyy suurelta osin Verheijenin suorapuheisuudella. Varsinkin Twitterissä hän on antanut raikua, ja osansa kritiikistä ovat saaneet erityisesti Jürgen Klopp ja Arsene Wenger. Verheijen on kritisoinut Kloppia esimerkiksi siitä, että hän oli alkuaikoinaan suurin syyllinen Liverpoolin loukkaantumisiin tuomalla liian nopeasti kovaan prässiin perustuvan pelitapansa harjoittelun perustaksi. Verheijen on niin sanotun periodisoinnin tunnettu puolestapuhuja. Kyseisen valmennusmallin tavoitteena on se, että harjoittelun jaksotuksen ansiosta pelaajat pystyvät paremmin välttämään loukkaantumisia ja harjoittelemaan 100 %:n intensiteetillä. Verheijen on saanut paljon seuraajia metodeilleen ja luonut koulutustensa ympärille jopa uskonlahkomaista hurmoshenkeä esimerkiksi iskulauseilla ”raise the bar” ja ”coaches are lifelong students of the game”.

II. Sisältö

Koulutus oli kaksipäiväinen ja lauantain aiheeksi oli rajattu ”Youth Academy Periodisation”. Kun koulutusmetodin esittelystä oltiin päästy itse aiheen kimppuun, Verheijen aloitti kertomalla omasta tutkimuksestaan, jossa oli seurattu hollantilaisia nuoria pelaajia juniorivuosina. Tutkimus osoitti, että merkittävä osa pelaajista oli syntynyt vuoden alkukuukausina. Verheijenin mukaan hukkaamme ison osan potentiaalisista pelaajista, jotka ovat syntyneet loka-joulukuussa. Tätä potentiaalisten pelaajien hukkaamista tapahtuu hänen mukaansa varsinkin pelaajaskouttauksessa: seuran sisäisessä skouttauksessa pienikokoiset loppuvuoden pelaajat ovat heikoilla ja heidät voidaan helposti pudottaa joukkueesta. Vastaavasti, kun seuran ulkopuolelta skoutataan potentiaalisia pelaajia, syntymäkuukausi alkuvuodesta ja isompi fyysinen koko ovat liian merkittäviä tekijöitä.

Koulutuksensa seuraavissa osioissa Verheijen otti esimerkikseen Feyenoordin akatemian, jonka toimintaan hän on ollut suuresti vaikuttamassa. Verheijen esitti perustelunsa muun muassa sille, miksi lasten ja nuorten valmennuksessa pitäisi määrällisesti harjoitella vähemmän (eli vähemmän harjoituskertoja) sekä panostaa laatuun ja intensiteettiin. Lisäksi koulutuksessa käytiin läpi esimerkiksi syöttödrilliharjoitelua, joka on Verheijenin mukaan ”potkimisharjoittelua”, jos se ei sisällä kommunikaatiota pelaajien välillä eikä päätöksentekoa. Kouluttaja suhtautui kriittisesti myös entisten huippupelaajien hyppäämiseen suoraan vastuuvalmentajiksi isoon rooliin sekä siihen, että Suomessa ja monissa muissa maissa U17-junioreissa on kaksi ikäluokkaa samassa (U16 + U17). Koulutuksen kaksi viimeistä aihetta olivat ”Talent scouting” ja harjoittelun jaksottaminen junioreissa.

III. Mikä koulutuksessa oli hyvää?

Vaatimustaso. Jo ennen koulutuspäivän alkua monella oli tiedossa, että esimerkiksi puhelimen käyttöä luentojen aikana ei katsota hyvällä. Tai jos osallistuja poistui kesken kaiken paikalta ilmoittamatta, tästä sai myös kuulla. Lisäksi kouluttajalle esitettyjen kysymysten piti olla järkeviä, eivätkä ne esimerkiksi saaneet alkaa sanoilla ”mikä on sinun mielipide…?”.

Edellä esiin nostetut tapaukset ovat ääriesimerkkejä toimintasäännöistä koulutuksissa, mutta jotain virkistävää niissä oli peilattuna muihin Suomessa järjestettäviin koulutuksiin, joissa usein noin kolmasosa ajasta menee väsyneisiin hassutteluihin tai huonojen kysymysten vatvomiseen.

IV. Mitä osallistuja jäi kaipaamaan?

Koulutus oli yleisluontoinen ja hyppi paljon aiheesta toiseen. Olisimme kuitenkin kaivanneet hieman tarkempaa syventymistä esimerkiksi siihen, miten juniori-ikäisten pelaajien kommunikaatiota kentällä on mahdollista kehittää. Tällä kertaa pointtina oli lähinnä se, että aidossa pelitilanteessa lähekkäin pelaavien pelaajien olisi syytä olla myös harjoitteissa vierekkäisillä pelipaikoilla. Verheijen esitti kyseisen näkemyksensä kuitenkin vailla tarkempaa analyysiä esimerkiksi vaikutuksesta näiden pelaajien pelaamiseen.

V. Kenelle koulutus sopii?

World Football Academyn koulutus sopii valmentajalle, joka on kiinnostunut fyysisen ja erityisesti kestävyysharjoittelun yhdistämisestä jalkapalloharjoitteluun, eikä näe tätä täysin erillisenä linnakkeena itse pelistä. Verheijen käy suhteellisen usein luennoimassa Suomessa, mistä kiitos kuuluu pitkälti WFA Suomen ja erityisesti Akusti Salosen aktiiviselle toiminnalle.

***

Neuro Football (Pertti Kemppinen): Kollektiivinen taitovalmennus 

  • Päivämäärä: ke 26.7.2017
  • Paikka: Myyrmäen jalkapallostadionin koulutustila, Vantaa
  • Koulutuksen hinta: 90 euroa
  • Kesto: 4h
  • Osallistujamäärä: 6
  • Sitaatti, joka jäi mieleen: ”Taitoälykäs pelaaja osaa liikkua tehokkaasti, tarkasti ja ailahtelemattomasti jättäen kuitenkin tilaa tilanteen vaatimille joustoille.”

I. Yleistä

Pertti Kemppinen on kokenut lasten ja nuorten valmentaja, joka on järjestänyt valmentajakoulutuksia jo pitkään ympäri Suomea. Kemppinen on aikaisemmin tullut tunnetuksi muun muassa TaNoKe-valmennusjärjestelmän (täsmällisempi muotoilu voisi olla valmennusfilosofia) kehittäjänä. Viime vuosina hän on korostanut voimakkaasti kollektiivisen taitovalmennuksen tärkeyttä ja tehnyt ainakin jossain määrin irtiottoa aikaisempaan yksilökeskeiseen lähestymisparadigmaan. Kemppinen on seurannut myös Espanjan jalkapallon kehityslinjauksia, mikä näkyi jossain määrin myös koulutuksen sisällössä. Monille juniorivalmennuksen parissa toimiville Pertti Kemppinen on tuttu muun ohella useista juniorivalmennusta ruotivista Facebook-kirjoituksistaan.

II. Sisältö

Koulutuksen yläotsikkona oli ”kollektiivinen taitovalmennus”. Kouluttajan yksi pääteeseistä oli: mitä enemmän harjoitellaan ja ajatellaan pelinomaisesti, sitä paremmin opitaan pelaamaan. On tärkeää, että jalkapallotaitoja opitaan suhteessa muihin pelaajiin. Kollektiivisuus ja sen merkitys olivat jatkuvasti läsnä. Kemppinen toi varsin monipuolisesti esiin yhtäältä esimerkkejä siitä, miten kollektiivista taitovalmennusta voitaisiin lisätä ja toisaalta, mitä valmennuksellisia valintoja voidaan pitää turhan yksilökeskeisinä (esimerkiksi yksin pomputtelu tai syöttöpenkkiin syöttäminen).

Koulutuksessa perehdyttiin niin globaalin valmennusmallin elementteihin kuin non-lineaarisen pedagogiikan perusteisiin. Päähuomio oli ennen muuta lapsivaiheen pelaajissa: ”Pelaajan ajattelun kehittämisen kannalta olennaista on riittävän aikaisessa vaiheessa alkava systemaattinen valmennus.” Koulutuksen loppupuolella Kemppinen johdatti kuulijoita lyhyesti myös henkisen valmennuksen maailmaan pohtimalla pelaajan psykologisia ominaisuuksia.

III. Mikä koulutuksessa oli hyvää?

Kouluttajan innostuneisuudesta ja mielenkiintoisista esimerkeistä johtuen neljätuntinen meni nopeasti. Monissa opetuksellisissa seikoissa näkyi Pertti Kemppisen pitkä kokemus lasten ja nuorten valmentamisesta. Kemppinen osasi kutoa varsin hyvin teoriatason yleiset huomiot loogisesti yhteen arjen valmennustoiminnan kanssa. Ajoittain koulutuksen aikana syntyi rakentavan kriittistä keskustelua, jossa myös osallistujat pääsivät haastamaan kouluttajaa. Yksi koulutuksen osallistujista toimii koripallovalmentajana, ja tämä toikin keskusteluun mielenkiintoista vertailua eri pallopelien lainalaisuuksista. Koulutus syvensi monia niitä Kemppisen teesejä, joita hän on esittänyt esimerkiksi sosiaalisessa mediassa; kovin yllättäviä huomioita tai näkökulmia ei näin ollen päässyt syntymään ainakaan sellaiselle osallistujalle, joka on tutustunut kouluttajan kirjoituksiin. Pertti Kemppinen lienee yksi syvällisimmin jalkapallon opettamiseen perehtyneistä suomalaisista, ja tämä näkyi monin paikoin myös koulutuksen aikana.

IV. Mitä osallistuja jäi kaipaamaan?

Kun neljän tunnin koulutuksen aikana käsitellään niin lasten jalkapallon arvoja ja sosiaalisia normeja, kollektiivista taitovalmennusta, henkistä valmennusta sekä valmentajan kasvatuksellista roolia, on vaarana, että koulutuksesta muodostuu pirstaleinen kokonaisuus, jossa selvä punainen lanka jää piiloon. Vaikka monet kouluttajan käsittelemistä aiheista olivat erittäin mielenkiintoisia, olisi jossakin kohdin voitu syventyä vielä tarkemmin koulutuksen varsinaiseen aiheeseen, kollektiiviseen taitovalmennukseen. Esimerkiksi harjoittelun siirtymävaikutuksen arviointi itse pelaamiseen jäi suhteellisen pintapuoleiseksi.

On luonnollista, että ihminen puhuu siitä, minkä osaa. Pertti Kemppinen tuntee Suomen lisäksi myös espanjalaista jalkapallovalmennusta ja monet koulutuksen esimerkeistä olivatkin peräisin Iberian niemimaalta. On selvää, että voimme suomalaisessa juniorijalkapallossa ottaa monin kohdin esimerkkiä siitä, miten lasten valmennusta lähestytään Espanjassa (esimerkiksi tähtipelaajakultin ja yksilökeskeisen puheen vähäisyys). Osallistuja jäi kuitenkin koulutuksen aikana pohtimaan laajemmassa kuvassa, miten erilaiset ympäristöt ja sosiaaliset normit vaikuttavat jalkapallovalmennuksen konstruktointiin eri maissa ja eri kulttuureissa. Kouluttaja nosti osuvia esimerkkejä, mutta niiden kriittinen tarkastelu jäi vaatimattomammaksi kuin osallistuja olisi ehkä odottanut.

V. Kenelle koulutus sopii?

Koulutus sopii nähdäksemme erityisesti sellaisille lasten ja nuorten valmentajille, jotka ovat valmentaneet jo pidempään (esimerkiksi yli kaksi vuotta). Sellaisille valmentajille, jotka ovat osallistuneet esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemian Ekkono-kursseille, Kemppisen koulutus toimii lähinnä mielenkiintoisena vertailukohtana ja ajatusten herättäjänä. Osa aiheista sisälsi siinä määrin universaaleja pallopeliperiaatteita, että myös muiden palloilulajien (esimerkiksi koripallo ja salibandy) valmentajille koulutuksesta voi olla hyötyä. Vain vähän aikaa valmentaneille on suositeltavaa tutustua jalkapallovalmennuksen perusteoksiin (esimerkiksi Horst Weinin kirjat) ennen Pertti Kemppisen koulutuksiin osallistumista.

***

Sami Hyypiä Akatemia (SHA): Ekkono Online

  • Päivämäärä: Vuosien 2016-2017 aikana
  • Paikka: Verkkokurssi
  • Koulutuksen hinta: 500 euroa
  • Kesto: Noin vuosi
  • Osallistujamäärä: Ei tiedossa
  • Sitaatti, joka jäi mieleen: ”Intelligent player takes information actively and plays intentionally.”

I. Yleistä

Barcelonalaisen Soccer Servicen Ekkono-metodi on tullut myrskyn lailla suomalaiseen valmennusskeneen. Moni valmentaja on päässyt opiskelemaan metodin saloja erilaisissa yhteyksissä. Sami Hyypiä Akatemia (SHA) tarjoaa Soccer Servicen kanssa Ekkono Online -verkkokurssia, jolla voi tutustua ja opiskella metodin perusteita. Ekkono-metodi on kognitiivinen valmennusmetodi, joka tähtää erityisesti pelaajien pelin ymmärryksen kehittämiseen. Sen neljä kulmakiveä ovat pelit, havainnointi, kysymykset ja konseptit. Ekkono on evoluutio Horst Weinin kehittämälle globaalille metodille.

II. Sisältö

Kurssin sisältö keskittyy lasten valmennukseen eli ikäluokkiin U6-U13.

Ekkono Online koostuu neljästä osasta:

  • Methodology: Osio keskittyy Ekkono -metodin perusteisiin. Siinä käydään läpi eri harjoitemuodot ja harjoitteiden suunnittelu. Lisäksi osion aikana käsitellään opetustyyliä sekä sitä, miten yksittäinen harjoite viedään läpi.
  • Planning: Osiossa opiskellaan eri ikävaiheille sopivia opetussisältöjä ja sitä, missä järjestyksessä eri teemat tulisi opetella.
  • Game Analysis: Osiossa paneudutaan konsepteihin (laatutekijöihin), joita tulisi teemojen sisällä harjoitella.
  • Physical Fitness: Mitä asioita lasten valmennuksessa tulisi painottaa fyysisen harjoittelun osalta? Osiossa pureudutaan lasten motoristen taitojen oppimiseen ja opettamiseen.

Jokainen osio koostuu noin kuudesta luennosta, jossa opiskellaan tiettyjä asioita kyseisen aihealueen sisällä. Luentoihin kuuluu erilaisia välitehtäviä, jotka tukevat asioiden oppimista ja muistamista. Välitehtävät ovat monivalintatehtäviä, joissa oikea vastaus valitaan useasta eri vaihtoehdosta. Luentojen lopuksi on loppukoe, joka on kirjallinen tehtävä. Loppukoe palautetaan arvioijalle, joka antaa suorituksesta arvosanan ja kirjallisen palautteen.

Sisältö on englanniksi lukuunottamatta tiettyjä lähteitä, jotka ovat espanjaksi tai katalaaniksi.

III. Mikä koulutuksessa oli hyvää?

Koulutus antaa hyvän katsauksen Ekkono-metodiin, joka on looginen ja hyvin jäsennelty kokonaisuus. Ehdottomasti parasta kurssissa oli jokaisen luennon lopuksi tehtävä loppukoe, jonka ulkopuolinen arvioija tarkasti ja arvioi. Tehtävät olivat monipuolisia ja ne haastoivat omia tietoja ja ajatuksia valmentamista. Loppukokeista saatu palaute oli erittäin hyvää ja auttoi kehittymään valmentajana.

IV. Mitä osallistuja jäi kaipaamaan?

Parempaa englantia. Nyt käännöksissä oli epätarkkuuksia. Kurssilla olisi voitu paneutua vuosi- ja jaksosuunnitelmiin vieläkin enemmän. Välitehtävät olivat (osin teknisten rajoitusten vuoksi) itseään toistavia.

V. Kenelle koulutus sopii?

Koulutus sopii kaikille englannin kielen taitoisille, mutta erityisesti uteliaille lasten valmentajille. Kurssimuoto mahdollistaa joustavan opiskelun, joten esimerkiksi viikonloppuja ei tarvitse välttämättä uhrata koulutukseen.

***

Complex System In Sport, Barcelona

  • Päivämäärä: to-pe 5.-6.10.2017
  • Paikka: Camp Nou, Barcelona, Espanja
  • Koulutuksen hinta: 280 euroa
  • Kesto: yhteensä noin 20h
  • Osallistujamäärä: noin 300
  • Sitaatti, joka jäi mieleen: ”Totuus on jossain yksilön ja kollektiivin välillä.” -Scott Kelso
IMG_0204
Kuva 1: Differentiaalioppimisen guru Wolfgang Schöllhorn pitämässä luentoa Complex System In Sport -koulutuksessa lokakuussa.

I. Yleistä

Complex System In Sport on espanjalainen urheilututkijayhteisö, joka järjestää tasaisin väliajoin koulutuksia eri painotuksilla. Tällä kertaa painotukseksi oli valittu teorian ja käytännön yhdistäminen. Lisäksi järjestelyissä oli vahvasti mukana FC Barcelona. Varmasti osittain tästä syystä jalkapallo oli koulutuksessa painopistelajina, mutta luentoja oli myös muun muassa soudusta ja australialaisesta jalkapallosta. Koulutus oli jaettu key note -luentoihin sekä tutkimusten esittelyyn. Puhujien joukossa oli kovia tekijöitä ja oman alansa tärkeimpiä asiantuntijoita: amerikkalainen psykologi Scott Kelso, differentiaalioppimisen guru Wolfgang Schöllhorn ja muun muassa FC Barcelonassa Luis Enriquen valmennustiimissä toiminut nuori fysiikkavalmentaja Rafel Pol.

II. Sisältö

Sisältö vaihteli lähes laidasta laitaan, mutta pääteemoja koulutuksessa olivat pelianalyysin uudet tuulet, differentiaalioppiminen, non-lineaarinen pedagogiikka sekä koordinaatio. Luennot perustuivat lähes täysin tieteellisiin havaintoihin sekä niistä johdettuihin mielipiteisiin. Luentojen jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Yhtään huonoa kysymystä tai hassuttelua ei tainnut kahden päivän aikana kuulua; kriittinen lähestymistapa sitä vastoin oli koko ajan läsnä.

Osa koulutukseen osallistuneista valmentajista jäi kaipaamaan enemmän käytäntöä. Parhaan luennon teorian ja käytännön yhdistämisen osalta piti portugalilainen futsal-valmentaja Bruno Travassos, joka puhui rajoitteiden hyödyntämisestä futsalin harjoittelussa.

III. Kenelle koulutus sopii?

Koulutus sopii sellaiselle valmentajalle, joka kaipaa teoriapohjaa oman työnsä tueksi. Esimerkiksi non-lineaarisessa pedagogiikassa ja differentiaalioppimisen teoriassa on paljon sellaista, mitä käytämme jo nyt harjoitteissamme, joskin on kysyttävä, ymmärrämmekö miksi teemme niin. Asiantuntijoiden pitämät luennot näistä aiheista voivat avata silmiä ja luoda uutta ajattelua omaan toimintaan.

Ulkomailla koulutuksissa liikutaan usein vähintään viisi (!) vuotta Suomea edellä ja esimerkiksi uusien pelianalyysimenetelmien soveltaminen suomalaiseen jalkapalloympäristöön tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta (ehkä muutamaa seuraa lukuunottamatta). Complex System in Sport-seminaarissa esitetyn kaltaisia tuoreita ja moderneja valmennuksen työkaluja ja menetelmiä ei ainakaan kotimaan valmentajakoulutuksissa juuri esitellä, joten ulkomaille suuntaaminen on tässä suhteessa lähes välttämätöntä. Barcelonassa järjestetystä koulutuksesta olisi löytynyt jokaiselle Ykkösen ja Veikkausliigan seuralle asia, josta he olisivat voineet hakea etua ensi kautta, tai ainakin tulevia vuosia ajatellen.

***

Suunnanmuutos-jalkapalloblogi

J-P Savolainen (@JPSavolainen)

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kaikki uusiksi osa 6: Ajattele kuin jalkapalloilija

Niin kauan kuin olen valmentanut, minua on kiinnostanut se, miten joistain ihmisistä tulee alallaan huippuja ja joistain ”vain” hyviä.

Varsinkin urheilussa tapana on vahvasti ollut mystifioida menestystä. Puhutaan maagisesta pallokosketuksesta tai synnynnäisestä pelisilmästä. Monesti yksi isoimmista selittävistä tekijöistä menestymisen taustalla on kuitenkin se, että asioita on vain tapahtunut oikeaan aikaan. Esimerkiksi Microsoftin perustajalla Bill Gatesilla oli vapaa pääsy 1960-luvulla koulunsa tietokoneluokkaan. Juuri niin, oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Urheilussa oikeaan aikaan oikeassa paikassa olemisen lisäksi auttaa, jos vanhempasi ymmärtävät urheilua, harjoittelet paljon mutta oikeilla keinoilla ja satut olemaan syntynyt vuoden alkukuukausina. Näiden tekijöiden vaikutusta olemme alkaneet ymmärtää viime vuosina yhä paremmin.

Yksi tekijä on jäänyt kuitenkin pienelle huomiolle. Urheilussa ja muilla elämänaloilla ratkaisee yllä olevien tekijöiden lisäksi se, kuinka pitkään ja paljon on valmis tekemään työtä tehtävän ratkaisemiseksi. Jos minulla olisi 15 sen hetkisiltä taidoiltaan suhteellisen samantasoista pelaajaa ja saisin tehtäväkseni ennustaa, kenestä voisi tulla huippupelaaja, laittaisin heidät yrittämään todella vaikeaa liiketaitosarjaa pallon kanssa. Joku luovuttaisi viiden yrityksen jälkeen, joku jatkaisi harjoittelua siihen asti kun kentttämestari tulee sammuttamaan kentältä valot. Kummalla on mahdollisuus? Niinpä.

Kuten moneen kertaan tässäkin blogissa on todettu, jalkapallon pelaamisen voi ajatella koostuvan havainnoinin, päätöksenteon ja toiminnan jatkuvasta yhdistelmästä. Mutta havainnointi-, päätöksenteko- tai toteutusongelman lisäksi pelaamista voi hankaloittaa myös muut asiat. Tämä aiheuttaa mielenkiintoisen pohdinnan. Osaammeeko valmentajina riittävän hyvin tunnistaa näitä rajoittavia tekijiöitä pelaajiemme pelaamisessa?

Ainakin parhaat valmentajamme alkavat ymmärtämään peruspelaamisen ja tilanteiden tunnistamisen merkityksen, mutta mitä jos pelaaja on tunnistanut tilanteen oikein ja hänen toteutusvaiheen teknisen suorituksen pitäisi olla riittävän laadukas, mutta silti pelaaja ei pysty tekemään tilanteessa peliä edistävää ratkaisua?

Voisiko ongelma olla sama kuin liiketaitosarja-esimerkissä, että pelaaja ei siedä turhautumista tai epäonnistumista pelin sisällä? Tai siinä, ettei pelaajan pelirohkeus riitä syöttämään yhdellä kosketuksella vaan tämä käyttää tilanteessa 2-3 kosketusta? Tai siinä, että syötön vastaanottaja ja syöttäjä eivät ole puhuneet toisilleen neljään viikkoon sanaakaan?

Lähdin miettimään näitä mahdollisesti pelaamista rajoittavia, pelaajan ajatusmaailmaan liittyviä tekijöitä. Kuinka ajatella kuin jalkapalloilija?

Täytyy sietää epämukavuutta ja pettymyksiä

”Saku, seuraava tilanne on tärkein!” Näin huusi HJK:n päävalmentaja Mika Lehkosuo kentälle harjoitusottelussa talvella 2016 ja sanat ovat jääneet mieleeni. Kyseinen ”Saku” oli Saku Ylätupa, joka pelasi ensimmäisiä pelejään HJK:n edustusjoukkueessa. Sittemmin Ylätupa siirtyi Rovaniemen Palloseuran kautta Ajaxin organisaatioon.

Sanoissa on perää: jalkapallossa seuraava tilanne on tärkeä ja hyvä pelaaja pystyy lisäksi ennakoimaan pelin kulkua 2-3 tilanteen päähän. Jos pelaaja pelaa mielessään epäonnistunutta edellistä tilannetta läpi, se ei voi olla vaikuttamatta pelaamiseen rajoittavasti seuraavissa.

Omat tai pelikaverin pallonmenetykset, epäonnistuneet maalintekoyritykset tai vastustajan tekemät maalit aiheuttavat turhautumisen tunteen, mutta muutaman sekunnnin jälkeen pelaajan tulisi päästä taas kiinni tulevien tilanteiden ennakointiin.

Voi olla, että pelaaja havainnoi oikeita asioita, tekee oikeita valintoja ja on teknisesti riittävän hyvä, mutta turhautumisen tunne rajoittaa pelaamista. Valitsisimmekko valmentajina väärän lähestymistavan, jos kävisimme tilannetta taktiikkataululta läpi yhä uudestaan ja uudestaan vaikka pelaaja ymmärtäisi jo asian? Tai jos vaatisimme pelaajaa tekemään yksin tuhat syöttöä syöttöpenkkiin lähikentällä kun pelaaja tarvitsi määrän sijaan enemmin apua tunteiden tiedostamisessa ja niiden käsittelemisessä pelitilanteessa?

laitapakki_10paikka
Kuva 1: Mitkä tekijät vaikuttavat tilanteeseen? Jos laitapuolustaja ei pysty tekemään peliä edistävää ratkaisua ja pelaamaan yhdellä kosketuksella keskelle väliin liikkuneelle pelaajalle, meidän täytyy tiedostaa onko ongelma havainnoinnissa, toiminnassa, pelirohkeudessa, edellisestä tilanteesta johtuvassa turhautumisen tunteessa vai muissa tekijöissä.

Kykyä käsitellä turhautumista ja pettymyksiä pelaaja tarvitsee myös pelitilanteiden ulkopuolella. Ympäristö, jossa nuoret pelaajat toimivat arjessaan joka päivä on äärimmäisen lyhytjännitteinen. Esimerkiksi pelimaailma on suunniteltu siten, että suhteellisen pienellä vaivalla pelaaja saa välittömiä palkintoja saamalla käyttöön lukittuja ominaisuuksia tai etenemällä seuraavaan kenttään.

Urheilun ja erityisesti jalkapallon maailma on eri. Pelaaja voi harjoitella puoli vuotta kovaa ja huomata, ettei saa mitään – edes pientä – palkintoa vaivannäöstään. Palkinto tehdystä työstä voi odottaa vasta kuuden vuoden päässä. Jos odottaa. Lisäksi lajin ollessa niin kilpailtu, pettymyksiä on väistämättä edessä myös ikäluokkansa parhaille pelaajille.

Ympäristömme suojelee pettymyksiltä liikaa, ja meidän pitäisi kääntää asia lähes päälaelleen. Pelaajan tulisi ikävuosina 14-19 kokea vähintään kaksi isompaa pettymystä ja käsitellä se siten yhdessä tukijoukkojen kanssa, että hän harjoittelee jatkossa entistä paremmin.

Pettymys voi olla lähes mikä tahansa: putoaminen maajoukkueleirityksestä, joukkueen finaalitappio tai putoaminen avauksesta vaihtopenkille. Viime kaudella Veikkausliigan vuoden tulokkaaksi valittu Rasmus Karjalainen ei kuulunut 14-vuotiaana piirijoukkueen kokoonpanoon. Voimmeko ajatella, että hän ei olisi tällä hetkellä niin hyvä pelaaja ilman tuota koettua pettymystä ja sen käsittelyä? Vaikea sanoa, mutta ajatusleikkinä se on mielenkiintoinen.

Tee lähimmästä joukkuekaveristasi parempi pelaaja

Suomalaisessa jalkapallossa on vielä todella paljon tekemistä siinä, että ymmärrämme kollektiivisuuteen ja joukkuehenkeen liittyvien asioiden merkityksen. Hyvä pelaaja tekee kentällä yhteistyötä muiden pelaajien kanssa, nostaa omilla teoillaan joukkuehenkeä ja tekee joukkuekavereistaan parempia.

Hyvä lähtökohta on ymmärtää, että jalkapallossa ja muissa pallopeleissä kentälle muodostuu niin sanottuja pelipareja: esimerkiksi keskikentän 6- ja 8-paikan pelaajien voidaan ajatella muodostavan peliparin, sillä heille tulee paljon yhteistyösuorituksia pelin aikana. Samoin joukkueen topparit muodostavat peliparin. Peliparin käsitteen avulla nuorille pelaajille voi lähteä hoksauttamaan joukkuehengen sekä yhteistyön merkitystä ja kuinka niiden laatuun voi omilla teoilla vaikuttaa.

Non-verbaalinen viestintä ihmisten välillä on suuremmassa osassa, mitä luulemme. On esimerkiksi tutkittu, että jos maalin päästänyt joukkue on tilanteen jälkeen alistuneen ja pettyneen näköinen, vastustajajoukkue saa tästä lisää henkeä ja todennäköisemmin voittaa pelin.

Jos ymmärrämme paremmin non-verbaalisten viestien merkitysten, voimme opettaa pelaajillemme, että peliparin onnistuneen yhteistyösuorituksen jälkeen ylävitoset tai peukun nostaminen ylös on merkitsevä juttu. Tai opettaa, että joukkueen menetettyä pallon kannattaa säilyttää kehonkieli sellaisena, ettei se viesti turhautumista. Näin pelaajat voivat hoksata, että näillä teoilla on iso vaikutus joukkuehenkeen ja sitä kautta pelaamiseen.

Myös verbaalisesta viestinnästä, tai pikemminkin sen puutteesta, voi tulla rajoite pelaamiseen.

Kun joukkueessa voi olla 22 pelaajaa tai enemmänkin, voidaan yhtäkkiä olla tilanteessa, että toppareina vierekkäin pelaavat pelaajat eivät ole puhuneet toisilleen sanaakaan moneen kuukauteen. Pohdinnan paikaksi muodostuu se, voivatko pelaajat tehdä hyvää yhteistyötä kentällä, jos he eivät tunne toisiaan kunnolla? Voimmeko tällaisessa tilanteessa miettiä parhaaksi lähestymiskulmaksi sitä, että aidossa pelitilanteessa vierekkäin pelaavat pelaajat pelaisivat myös harjoituksissa lähekkäin ja antaa pelaajille tehtäväksi olla aloitteellisia siinä, että he keskustelevat keskenään ennen treenejä, niiden aikana ja niiden jälkeen?

Suomessa varsinkin vahvan kestävyyslajiperinteen takia helposti ajatellaan, että lisäämällä treenimäärää ja puurtamalla vielä vähän kovempaa pelaaminen paranee automaattisesti. Mitä jos pelaaja tarvitseekin vain apua tiedostaakseen verbaalisen ja non-verbaalisen viestinnän merkityksen ja tehtäviä sen parantamiseksi?

Pelirohkeuden merkitys

Tilanteiden kulkuun voi vaikuttaa siis useampi tekijä. Yksi mielenkiintoinen pohdinta on, osaammeeko tunnistaa pelaajissamme pelirohkeuden puutteen?

Pelaajamme tyytyvät tekemään kentällä liian turvallisia ratkaisuja. Jos väli on auki pelata keskelle 10-alueelle yhdellä kosketuksella, usein valinta on kuitenkin pelata pallo alaspäin. Tai jos puolustaessa vastustaja pelaa hyökkääjälle 10-alueelle jalkaan, topparimme kuitenkin usein tiputtavat alaspäin vaikka uhkaa linjan taakse ei olisi.

Monelta nuorelta pelaajalta puuttuu pelaamisesta yritys-erhe-oppiminen -ketjut. Esimerkiksi hollantilaisen PSV Eindhovenin akatemiassa, kun 8-paikan pelaajan halutaan tekevän enemmän pystyjuoksuja taustalta, hänen ensimmäinen tavoitteensa on tehdä niitä mahdollisimman paljon. Sen jälkeen epäonnistumisten seurauksena aletaan miettiä, milloin olisi parasta jäädä ylläpitämään kenttätasapainoa.

Tässä vaiheessa on tärkeää kuitenkin huomata, että pelirohkeuden puute on usein yhteydessä taidon puutteeseen. Pelaaja ei välttämättä uskalla pelata yhdellä kosketuksella väleihin, koska pallo voi kimmota jalasta mihin tahansa tai vastaavasti alaspäin jokaisessa tilanteessa tippuvalla topparilla ei ole kykyä riistää palloa hyökkääjän etupuolelta.

Jos ongelma ei kuitenkaan ole taidon puutteessa voimmeko päätellä, että pelaaja pelaa vain vältelläkseen virheitä eikä edistääkseen peliä?

Millaisia tavoitteita kannattaa asettaa?

Ymmärtääksemme tavoitteenasettelun merkityksen, täytyy nostaa esiin kilpailusuuntautuneisuuden ja tehtäväsuuntautuneisuuden käsitteet. Kilpailusuuntaunut urheilija saa tyydytystä voittamisesta ja siitä, että on muita parempi. Tehtäväsuuntaunut taas pitää tärkeänä omaa kehittymistään.

Voidaan sanoa, että päästäkseen urheilussa huipulle molempia piirteitä tarvitaan. Aki Riihilahti kävi Crystal Palacessa pelatessaan lenkillä jouluaattona autioilla Lontoon kaduilla saadakseen etua muihin pelaajiin nähden Boxing Dayn peleissä, mutta samalla hän laski peleissä tekemiään riistoja ja niiden jälkeen onnistuneita syöttöjä omille.

Junioreissa kilpailusuuntautuneisuus voi olla tavoitteenasettelun kantilta ajateltuna kuitenkin ongelmallinen. Jos tavoitteet liittyvät pelkästään saavuttamiseen – alueleirille tai maajoukkueeseen pääsyyn – voi hämärtyä se, mitä keinoja sinne pääseminen vaatii.

Tehtäväsuuntautuneisessa tavoitteenasettelussa huomio on jatkuvassa kehittymisessä. Voimme esimerkiksi laitapelaajallemme asettaa tehtäväksi laskea, montako kertaa hän pääsee ohittamaan vastustajan laitapuolustajan. Tai liikaa pelin ulkopuolelle jäävän kymppipaikan pelaajan kanssa voimme asettaa tehtäväkseen laskea murtosyötöt vastustajan puolustuslinjan etupuolelta.

Voimme miettiä, minkälaista pelaaminen on, jos pelaajalla ei ole minkäänlaisia tehtäväsuuntautuneita tavoitteita pelissä. Jos mitään tavoitetta ei ole, tarkkaavaisuus voi harhailla liian monessa eri asiassa ja tilanteen ratkaiseminen peliä edistävästi voi vaikeutua. Tällöin valmentajan ”keskity” tai ”nyt hereillä” -huudoista ei ole paljoakaan apua.

On tärkeää, että ymmärrämme pelaajiamme paremmin ja heidän pelitilanneratkaisuihinsa vaikuttavia tekijöitä. Monissa tilanteissa ongelmaksi muodostuu havainnoinnin puuttellisuus, väärä valinta, teknisen suorituksen laaduttomuus tai näiden yhdistelmä. Jos noiden asioiden lisäksi hoksaamme, että pelaamiseen on iso merkitys muun muassa joukkuehengellä, pelirohkeudella ja tavoitteenasettelulla voimme auttaa pelaajiamme paremmiksi. Välillä kannattaa treenata myös ajatusta.

Aleksi Piirainen ( @ApiPiirainen )