Futisfysiikka kuntoon – ”Ulkomailla on perusedellytys, että pelaajat ovat nopeita ja kestäviä”

Kello on 9.55 helmikuisena pakkasaamuna. Luulen olevani tuttuun tapaani etuajassa, sillä olemme sopineet tapaamisen fysiikkavalmentaja Max Thibaultin kanssa Helsingin Kampissa sijaitsevaan kahvilaan tasan kymmeneksi. Thibault on kuitenkin jo paikalla jopa minuakin aiemmin, nostanut läppärinsä kahvilan pöydälle ja syönyt croissantinsa.

Jo ennen kuin olen ehtinyt ottaa ensimmäisen hörpyn aamun ensimmäisestä kahvikupillisestani ja saanut iPhonen nauhurin käyntiin, käy ilmi, että Thibaultilla on tänään asiaa. Läppärillä on auki kahdensadan sivun PowerPoint-esitys ja Thibault kertoo diojen avulla voimaharjoittelun merkityksestä, kuormituksen kontrolloinnin tärkeydestä ja tavoitteestaan, että useimmat rasitusperäiset vammat pystyttäisiin estämään ennaltaehkäisevällä harjoittelulla.

Ennen kuin hyppäämme eteenpäin, hypätään askel taaksepäin. Espoolaisen Thibaultin oma pelaajaura käsitti muutaman kauden Ykköstä ja Kakkosta FC Espoon ja Atlantiksen riveissä. Hieman alle parikymppisenä hän kävi pelaamassa jonkin aikaa myös A-junioreiden Bundesliigaa Saksassa.

”Viimeisen kauteni aikana FC Espoossa tajusin, ettei minusta tule enää futaria ja aloin miettiä, mitä teen seuraavaksi. Jotenkin sain yhtäkkiä mieleeni, että käyn personal trainer -koulutuksen”, Thibault kertoo vaiheistaan.

Koulutuksen käytyään Thibault palasi takaisin jo kerran kesken jääneisiin fysioterapeutin opintoihin. Valmistumisensa jälkeen Thibault on hankkinut lisää kansainvälistä tietotaitoa urheilufysioterapian kongresseista muun muassa Lontoossa ja Belfastissa. Nykyään espoolainen työskentelee Espoon Palloseuran päätoimisena fyysisenä valmentajana.

”Harjoittelu Jenkeissä opiskelujeni aikana oli hieno kokemus, sillä näin siellä mitä on oikeasti huippu-urheilu ja miten urheilijoiden terveydestä huolehditaan ammattimaisesti.”

SONY DSC
 Kuva 1: Fysiikkavalmentaja Max Thibault haluaa purkaa voimaharjoitteluun liittyviä myyttejä. Kuva: Jani Lehmuskoski

Syy, miksi olen kutsunut Thibaultin tapaamiseen, on vuosi sitten käymämme Facebook-keskustelu, jossa Thibault totesi, että Suomessa jalkapalloilijat ovat kyllä tehneet fyysistä harjoittelua, mutta sen toteutus on ollut heikko.

Kun kysyn Thibaultilta, onko hänen näkemyksensä muuttunut vuoden aikana, hän vakavoituu.

”Luin Ilta-Sanomien jutun Mikael Soisalon harjoittelusta Englannissa, ja ihmettelin taas, miksi karrikoiden sanoen suomalaispelaajat alkavat tekemään futisfysiikan harjoittelua vasta ulkomaille siirryttyään.”

Kun parhaat suomalaiset juniorijoukkueet käyvät pelaamassa ulkomailla kovissa kansainvälisissä turnauksissa, yksi ero suomalaisten ja ulkomaalaisten akatemiajoukkueiden välillä on merkittävän suuri ja sitä ei voi olla huomaamatta. Huippujoukkueissa ei ole yhtään sellaista pelaajaa, joka ei olisi atleettinen. Jokaisen pelaajan urheilullisuus riittää siihen, että nämä pystyvät kuljettamalla ohittamaan pelaajia tai hyökkäämään räjähtävillä liikkeillä vastustajan jättämiin tyhjiin tiloihin kentällä. Suomalaisissa parhaissakin juniorijoukkueissa vain osa pelaajista pystyy tähän.

”Ulkomailla akatemioissa on perusedellytys, että pelaajat ovat nopeita ja kestäviä. Meidän tulee saada useampi pelaaja juniorijoukkueissamme riittävälle tasolle nopeus- ja kestävyysominaisuuksien osalta. Emme voi valita niin isosta massasta pelaajia, kuten esimerkiksi Espanjassa, joten meidän pitäisi työstää asioita enemmän”, Thibault kertoo realiteeteista.

Jalkapallossa nopeuden voi ajatella koostuvan puhtaan liikenopeuden lisäksi siitä, kuinka nopeasti pelaaja pystyy havainnoimaan pelin kannalta oleellista informaatiota ja kuinka hyvin tämä pystyy tuon tiedon avulla ennakoimaan pelitilanteita. Ominaisuuksiltaan hitaampi pelaaja voi olla siis pelissä nopeampi. Ongelmaksi nopeusominaisuuden heikkous muodostuu silloin, kun se alkaa vaikuttaa pelaajan valintoihin kentällä. Pelaaja ei välttämättä uskalla ottaa ensimmäistä kosketusta eteenpäin tai ei tee pystyliikkeitä tyhjään tilaan, koska tietää, ettei nopeutensa riitä ehtiäkseen ensimmäisenä palloon.

Lisäksi voimme pohtia, saisimmeko kehitettyä nopeita pelaajiamme todella nopeiksi, jolloin nopeudesta voisi muodostua pelaajalle erityisominaisuus. Nopeus on potkutekniikan, kuljettamisen ja esimerkiksi pääpelin lisäksi ominaisuus, jota eurooppalaisten suurseurojen pelaajatarkkailijat seuraavat. He etsivät pelaajia, joilla on erinomaisen peruspelaamisen tason lisäksi taito, jossa pelaaja poikkeaa keskiarvosta.

Yhtä kaikki, suomalaisen jalkapallon heikkoon tasoon on suuresti siis vaikuttanut pelaajien puutteelliset havainnoinnin ja ennakoivan päätöksenteon taidot. Tämän lisäksi emme ole valmentajina pystyneet auttamaan pelaajiamme räjähtävimmiksi, nopeammiksi ja urheilullisimmiksi.

Suomalaisia junioripelaajia testataan fyysisten ominaisuuksien osalta paljon. Esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemiassa testipatteristoon kuuluu 5, 10 ja 30 metrin nopeusajat, ketteryys sekä kimmoisuus. Kun muistamme, että fyysiset ominaisuudet kehittyvät kasvun myötä lähes automaattisesti jonkin verran, olemmeko niiden kehittymisessä tyytyväisiä liian vähään?

”Tutkimukset osoittavat, että jos voimaharjoittelun aloittaa aikaisin, pelaajan potentiaali kehittyä on isompi. Emme saa kaikkia pelaajiamme tietenkään supernopeiksi, mutta riittävälle minimitasolle meidän on mahdollista päästä”, Thibault kertoo.

voimaharjoittelukuva
Kuva 1: Aikaisin aloitettu voimaharjoittelu kehittää urheilijaa maksimaaliseen potentiaaliinsa.

Oikea toteutustapa tärkeä

Thibault haluaa purkaa voimaharjoitteluun liittyviä myyttejä.

”Se ei esimerkiksi ole totta, että oikein toteutettu voimaharjoittelu lisäpainoilla vaikuttaisi pelaajan kasvuun. Päinvastoin voimaharjoittelusta on iso hyöty loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä ja samalla pelaajat tulevat nopeammiksi, vahvemmiksi ja kestävämmiksi.”

Thibaultin mielestä voimaharjoittelun oikea toteutustapa on tärkeää ja hän painottaa, ettei kuka tahansa pysty sitä ohjeistamaan tai valvomaan. Espoolainen toteaa, että jalkapallovoiman kehittäminen on kuin auton kasaaminen: ensin täytyy rakentaa jarrut ja vasta sen jälkeen moottori niin hyväksi kuin mahdollista. Jos Volkswagen Golfissa on F1-auton moottori, silloin käy pahasti.

”Kehittyäkseen nuoren tulisi tehdä voimaharjoitus 2-3 kertaa viikossa. EPS:ssa teemme 15-vuotiaiden pelaajien kanssa oheisharjoituksen salilla kaksi kertaa viikossa. Alussa kun opettelemme liikkeitä ja rakennamme ’jarruja’, teemme 8 toiston sarjoja periaatteella hitaasti alas ja nopeasti ylös. Katson todella tarkasti tekevätkö pelaajat vaativimmat liikkeet oikein vai ei.”

”Aloitan aina kehonpainolla ja kun pelaajat oppivat liikkeet, otan mukaan pienet lisäpainot, joita nostan sitten pelaajan voimatasojen mukaan. Lisäksi teetän liikkeitä usein yhdellä jalalla, sillä painot ovat silloin pienemmät ja stabiloivat lihakset joutuvat tekemään enemmän työtä”, Thibault toteaa.

Thibault on kriittinen, kun puhumme siitä, miten jalkapallon oheisharjoittelu on Suomessa perinteisesti toteutettu.

”Jos teemme minuutin ajan kyykkyhyppyjä kuntopiirissä, räjähtävyys kehittyy ehkä vähän, mutta harjoittelu menee kuitenkin suurilta osin kestävyyden puolelle. Kun menemme tekemään jalkapalloilijan oheistreenin salille, siellä pitäisi tehdä jotain mitä emme saa futistreeneistä. Terveelle, täydessä kunnossa olevalla pelaajalle salitreenit pitäisi olla jalkapallovoiman ja räjähtävyyden hankkimista. Kestävyyttä pitäisi pystyä kehittämään futiskentällä joukkueharjoituksissa”, Thibault painottaa.

Suomessa jalkapalloijan nopeusharjoittelu on toteutettu monissa seuroissa yksinomaan spurteilla.

”Voima on pohja nopeille ja räjähtäville liikkeille, joita lajissa tarvitaan. Jos harjoittelu koostuu pelkästään spurteista, pelaajan ei ole mahdollista tulla niin nopeaksi kuin hänen potentiaalinsa olisi. Sekaharjoittelu on todettu tehokkaaksi ja sen takia koostan  jalkapalloiijan nopeusharjoittelun spurttien lisäksi voimaharjoittelusta”, Thibault kertoo.

Pelin vaatimukset ovat kovat

Jalkapallo on laji, jossa fysiikan osalta olennaista on, kuinka kovalla intensiteetillä ja kuinka tiheällä välillä pelaaja pystyy pelitoimintoja tekemään. Lisäksi pitäisi jaksaa myös ottelun viimeisellä vartilla. Pelaamisen kannalta on erityisen tärkeää, että pelaajat kykenevät tekemään korkean intensiteetin suorituksia, yleensä lyhyitä 4-10 sekunnin spurtteja, ilman merkittävää suorituskyvyn laskua pelin aikana.

Absoluuttisella huipulla vaatimukset ovat järjettömän kovat ja espoolainen näkeekin itsensä fysiikkavalmentajan sijaan ennemmin ”physical preparation coachina”. Sopivaa suomennosta termille on vaikea löytää, mutta voimme puhua esimerkiksi valmistavasta fysiikkavalmentajasta.

”Meidän valmentajina tulisi valmistaa pelaajia pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Huipputason jalkapallopelissä rankin osuus voi olla, että tehdään räjähtävä suoritus joka 12. sekunti viiden minuutin ajan. Meidän pitää valmistaa pelaajia siihen, että he kestävät tätä kuormitusta paremmin”, Thibault kertoo.

Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa tavoitteellinen toiminta nähdään usein itsessään pahana ja toistellaan sitä, että tavoitteellisen harjoittelun tulisi alkaa vasta 15-16 -vuotiaana. Tämä ajattelu on varmasti osaltaan vaikuttanut myös fyysiseen harjoitteluun. Ajattelemme, että pelaajat kulutetaan puhki ja he menettävät mielenkiinnon, jos kova harjoittelu alkaa aikaisin. Räjähtävyyden ja voiman osalta voimme todeta, että jos niiden harjoittelun aloittaa 16-vuotiaana, juna on mennyt jo ohi. Pallomerestä on vaikea ponnistaa huipulle.

Tavoitteellinen harjoittelu ei itsessään ole pahasta, vaan sen toteutustapa on ratkaisevaa. Thibault näkee huolenaiheita, mutta ne liittyvät tavoitteellisen treenin aikaisen aloittamisen sijaan pelaajien fyysiseen kuormitukseen.

”Monet suomalaiset juniorijoukkueet pelaavat liikaa otteluita. Ei ole hyvä tilanne, jos joukkueella on kaksi turnausta toukokuussa ja sarjapelit yritetään sovittaa sinne väliin. Pelaajien täytyisi pystyä harjoittelemaan fresheinä mahdollisimman paljon, jotta he pystyvät ottamaan futisoppia ja fysiikkaharjoittelua vastaan, sekä suoritukset pysyisivät mahdollisimman intensiivisinä. Niin pelaat kuten harjoittelet.”

Thibault haluaa, että valmentajat seuraisivat pelaajiensa toimintaa tarkemmin kentällä analyyttisesti. Hän puhuukin keskustelumme aikana toistuvasti ”valmentamisen taiteesta”.

”Esimerkiksi pallonhallintapeleissä pelataan usein liian pitkiä jaksoja. Joskus kentän laidalta olen nähnyt kuudenkin minuutin pelijaksoja, jolloin käy siten, että kolme minuuttia pelaajat toteuttavat haluttuja asioita, mutta seuraavat kolme minuuttia pelaajat syöttävät vain alaspäin, koska eivät halua enää juosta väsymisen takia. Silloin esimerkiksi jalkapallossa oleelliset juoksut tyhjään tilaan jäävät pois. Tottuvatko pelaajat pelaamaan näin myös aidossa pelitilanteessa?”, Thibault pohtii.

Omaa toimintaansa kohtaan Thibault on kriittinen.

”Yhdellä kaudella valmentamassani joukkueessa oli todella räjähtävä ja nopea hyökkääjä, jolla oli usein pieniä vaivoja. En tajunnut sitä vielä silloin, mutta meidän olisi pitänyt vähentää pelaajan kaikesta nopeus- ja kestävyysharjoittelusta esimerkiksi 50%, koska hän kulutti nopeisiin suorituksiinsa enemmän energiaa ja palautuminen oli siksi hitaampaa.”

kuormituskuva
Kuva 2: Liian nopea harjoituskuorman nostaminen vaikuttaa loukkaantumisriskiin.

Terve pelaaja kehittyy paremmin

13-ikävuoden paikkeilla tietty viattomuuden aika loppuu ja pelaajan täytyy tehdä valintoja siitä, panostaako jalkapalloon täysillä vai ei. Jotta ymmärrämme kilpailun tason, meidän täytyy kaivaa avuksemme lukuja.

Pelkästään Suomessa poikien U13-ikäluokassa on 7422 rekisteröityä pelaajaa (tytöissä 2695). Heistä arviolta noin 15 pelaajaa tulee pelaamaan yli 30 peliä Veikkausliigaa ja noin viisi pelaajaa ikäluokasta siirtyy pelaamaan ammattilaiseksi ulkomaille. A-maajoukkueeseen nousee vaihtelevasti noin 1-4 pelaajaa ikäluokasta.

Absoluuttiselle huipulle kilpailu on järjettömän kova ja pienet marginaalit ratkaisevat. Thibaultin mielestä yksi merkittävä asia on, pysyykö pelaaja terveenä vai ei. Voimme pohtia, kuinka monella 13-vuotiaalla pelaajalla on esimerkiksi omat aktivointirutiinit, joita tämä tekee aina ennen harjoituksia tai pelejä välttääkseen loukkaantumiset ja ollakseen valmiimpi pelaamaan.

”Kati Pasanen on tutkinut aihetta ja hänen tutkimuksessaan todettiin, että aktivoiva alkulämmittely vähensi 66% alaraajavammoista salibandyn pelaajilla. Southamptonin akatemiassa pelaajat tekevät 20 minuuttia liikehallintaa hyvän alkulämmittelyn lisäksi  ja loukkaantumisten määrä on tippunut radikaalisti.”, Thibault nostaa esimerkkejä aktivoivien liikkeiden hyödystä.

”Tykkään käyttää alkulämmittelyn aktivointivaiheessa kuminauhoja apuna. Esimerkiksi pakaralihasta aktivoidessa se on hyvä väline, sillä se opettaa samalla liikettä.”

Kun joukkuevalmentajat seuraavat pelaajien valintoja pelitilanteissa, Thibault seuraa tarkasti pelaajan liikkumista ja sen laatua.

”Kun olen testannut jalkapalloilevia nuoria olen huomannut, että etureisi on suhteessa vahva verrattuna esimerkiksi pakaraan. Tämä voi johtua siitä, että futiksessa tulee paljon jarrutuksia pelissä. Kun sekä etureiden että pakaran pitäisi olla jalkapalloilijalla vahva, pitäisikö meidän kiinnittää silloin enemmän huomiota pakaralihasten aktivointiin oheisharjoittelussa?”, Thibault pyörittelee.

Alamme päättää haastattelua ja nauhurissa on sen kiinni napauttaessani materiaalia kaksi tuntia. Thibaultin viimeinen lause ennen nauhurin kiinni laittamista kertoo hänen ajatusmallistaan.

”Voimaharjoittelu on pitkä prosessi. Yksi talvi ei riitä, vaan harjoittelun pitäisi olla jatkuvaa koko urheilijan uran läpi.”

Pitkäjänteinen ajattelutapa on Suomessa harvinaista jalkapallon parissa. Tuloksia odotetaan heti yhden treenin jälkeen tai palkataan yleisurheiluvalmentaja vetämään juoksutreenejä yhden kuukauden ajaksi. Lopulta pärjäävät ne, jotka jaksavat muutaman harjoituksen sijaan tehdä asioita oikein vähän pidempään.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Klubi derbyvoittoon BSM-karsinnassa

 

Screen Shot 2018-02-06 at 14.44.28

Helsingin Jalkapalloklubi vs. Käpylän Pallo 1-0 (0-0)

42′ Tauriainen (rp.)

***

HJK:n ja KäPan B-junioreiden SM-karsintaottelu keräsi Talin jalkapallohalliin yli 150 juniorijalkapallon ystävää. Lähtökohdat otteluun olivat kutkuttavat, sillä joukkueet olivat sarjataulukossa peräkkäisillä sijoilla: HJK 3. sijalla ja KäPa perässä neljäntenä.

HJK oli pelannut sarjassa kolme ensimmäistä ottelua tappioitta (0-0-tasapeli Honkaa vastaan ja voitot PK-35:ta ja NJS:ää vastaan). KäPa oli sen sijaan hyvän sarja-alun jälkeen kärsinyt kaksi niukkaa tappiota TPS:ää (2-3) ja Honkaa (1-2) vastaan.

Avauskokoonpanot:

HJK (4-2-3-1)

Screen Shot 2018-02-24 at 18.26.00

KäPa (4-4-2)

Screen Shot 2018-02-24 at 18.29.34

***

HJK:n ja KäPan ottelusta tuli odotetun tasainen. Paikalliskamppailua leimasi lähes koko pelin ajan rikkonaisuus: molemmilla joukkueilla tuli paljon harhasyöttöjä ja pitkiä pallonhallintajaksoja nähtiin varsin vähän. Lisäksi toisella puoliajalla nähtiin useita kramppeja ja niistä seuranneita pelikatkoja.

Molemmilla joukkueilla oli varsin paljon maalintekopaikkoja. Ensimmäinen jakso oli hermostuneen alun jälkeen hienoista KäPan hallintaa. KäPa eteni pääsääntöisesti pidemmillä syötöillä HJK:n linjan taakse (käyttäen varsinkin vasenta kaistaa), kun taas kotijoukkue Klubi pyrki pelaamaan hieman enemmän keskustan kautta. Kohtalaisista maalintekopaikoista huolimatta tauolle siirryttiin 0-0-lukemissa.

HJK aloitti toisen jakson tehokkaasti. Peli oli ehtinyt vanheta tauon jälkeen vain pari minuuttia, kun KäPa-puolustaja joutui repimään HJK:n hyökkääjää boksissa. Pallo vietiin pilkulle ja HJK:n Julius Tauriainen asettui pallon taakse. Vaikka KäPan maalivahti Axel Munck oli rangaistuspotkussa hyvin mukana, pallo painui verkon perukoille. HJK siirtyi 1-0-johtoon ottelun 42. minuutilla.

 

 

 

HJK:n maalin jälkeen nähtiin noin kymmenen minuutin ajan hermostunutta peliä. Pallo oli paljon rajojen ulkopuolella ja keskikentällä nähtiin jatkuvia kaksinkamppailuita. Jakson puolivälissä KäPa siirtyi kolmen kärjen taktiikkaan ja pyrki hyökkäämään keskityksillä HJK:n boksiin. Muutamia vaarallisia tilanteita nähtiinkin ja KäPalla oli mahdollisuus tasoittaa ottelu. Toisaalta myös Klubi sai paikkansa ja se hyökkäsikin useaan otteeseen vaarallisesti KäPan pallonmenetysten jälkeen. Varsinkin HJK:n oikean laidan Seth Saarinen haastoi hyvin ja onnistui ohittamaan useaan otteeseen KäPan varsin väsyneitä puolustajia. KäPan lopun rynnistyksestä huolimatta lisämaaleja ei kuitenkaan nähty ja ottelu päätyi kotijoukkue HJK:n voittoon.

***

Valmentajien kommentit:

Mitä ajatuksia ottelusta jäi?

Marko Honkanen (KäPa): Meillä oli tarpeeksi maalipaikkoja pisteiden saamiseen. Ensimmäinen puoliaika oli meiltä ajoittain hyvää pelaamista. Tietyissä asioissa jäi parannettavaa, yhtenä esimerkkinä toppareiden valinnat pelinavaamisvaiheessa. Peli oli kaksijakoinen: ensimmäinen puoliaika oli molemmilta joukkueilta kontrolloidumpaa kuin toinen jakso. Vaihdoimme lopussa kolmeen kärkeen ja saimme hieman painetta ylös. Pelaaminen on kehittynyt koko ajan hieman. Kolme maalin tappiota peräkkäin harmittaa.

Tuomas Rantanen (HJK): Peli oli mielestäni hyvätasoinen. Molemmat joukkueet yrittivät kaikkensa ja pelaajat tekivät paljon töitä. Maalipaikkoja tuli molemmille yllättävän paljon, mutta HJK:n paikat olivat mielestäni hieman laadukkaampia. Boksipuolustaminen oli meillä vaikeata. Se on ehkä suurin haasteemme tällä hetkellä. Hyökkäyspelaamisen rakenne oli paikoittain hyvää.

20180224_174642
Talin jalkapallohallissa oli mukavasti yleisöä seuraamassa HJK:n ja KäPan B-junioreiden kohtaamista.

Missä joukkueesi onnistui tänään?

Honkanen: Pelin rakenne oli ensimmäisellä puoliajalla ok. Halusimme edetä monipuolisesti ja se onnistui suhteellisen hyvin. Löysimme pelin alussa tyhjän tilan HJK:n kenttäpuolelta ja pystyimme hyödyntämään sitä. Olimme kurinalaisia ja pelaajat toteuttivat ottelusuunnitelmaa parhaansa mukaan.

Rantanen: Loimme tarpeeksi maalipaikkoja, ja toisella jaksolla hyökkäsimme ajoittain kontrolloidusti. Löysimme keskeltä vapaita pelaajia ja keskikenttäpelaajat olivat tarpeeksi ylhäällä, jolloin kymppipaikalla oli tyhjää tilaa. Pystyimme tokalla jaksolla reagoimaan paremmin KäPan laitapelaamiseen. Laitalinkin ja laitapuolustajan yhteistyö puolustamisessa parani, kun kävimme asiaa kopissa puoliajalla läpi.

Missä joukkueella jäi parannettavaa?

Honkanen: Yritimme iskeä HJK:n heikkouksiin, mutta se ei onnistunut tänään parhaalla tavalla. Boksissa emme olleet tarpeeksi vaarallisia, emmekä luoneet tarpeeksi uhkaa vastustajan maalin läheisyyteen. Paikkoja oli tarpeeksi, viimeistely ei onnistunut.

Rantanen: Boksin puolustamisessa meillä on vielä paljon töitä. Keskitysten ja kauempaa tulevien korkeiden pallojen puolustamista täytyy parantaa. Vastustajan pelaajien löytäminen näissä tilanteissa oli meille hankalaa ja osittain tästä syystä KäPa sai varsin paljon paikkoja. Toisaalta vastustaja ei juuri päässyt murtautumaan keskeltä, jota puolustimme tänään tiiviisti.

Miten kausi jatkuu tästä eteenpäin?

Honkanen: Normaali viikkorytmi jatkuu. Seuraava peli on ensi lauantaina FC Espoota vastaan. Olen varma, että tuossa pelissä kentällä nähdään nälkäinen ja ärsytetty KäPa. Päivittäinen perustekeminen jatkuu treenikentällä ja uskomme, että palkinto tulee jatkossa pisteiden ja maalien muodossa.

Rantanen: Olemme pelanneet nyt neljä peliä ja tilanne sarjassa on hyvä. Seuraavat viikot ovat kiireisiä ja monella pelaajalla on maajoukkuetapahtumia edessä. Pelaamme ensi viikolla kaksi peliä: torstaina TPS:ää vastaan kotona ja sunnuntaina FC Interiä vastaan vieraissa. Kahden viikon päästä lähdemme turnaukseen Pietariin. Arjen työ jatkuu ja pyrimme edelleen kehittämään pelaamistamme.

***

Sarjatilanne illan ottelun jälkeen:

Screen Shot 2018-02-24 at 18.34.31

***

20180224_175741
Tasainen ottelu päättyi lopulta HJK:n 1-0-voittoon. Voiton myötä HJK nousi BSM-karsinnassa toiselle sijalle. Kärjessä jatkaa yhden ottelun enemmän pelannut Pallokerho Keski-Uusimaa.

Vaikka HJK:n ja KäPan ottelu jätti pelillisesti toivomisen varaa, oli peli kuitenkin mielenkiintoista seurattavaa. Molemmilla joukkueilla oli paikkansa, vaikka HJK lopulta ansaitsikin voittonsa. Oli hienoa nähdä Talissa paljon yleisöä, joka eli hyvin pelissä mukana. Vaikka ottelutapahtuma oli onnistunut, on joitakin asioita vielä mahdollista parantaa: tulostaulu ei ollut käytössä, eikä pelissä ollut kuulutuksia.

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Otteluennakko: HJK vs KäPa (BSM-karsinta)

Screen Shot 2018-02-06 at 14.44.28

  • Mitä: HJK-KäPa, B-poikien SM-karsinta
  • Missä: Talin jalkapallohalli (Purotie 8, 00380 Helsinki)
  • Milloin: lauantai 24.2. klo 16.15 (peliaika: 2 x 40 min)
  • Miksi: Paikalliskamppailu. Kentällä useita poikien maajoukkuepelaajia. Vastakkain BSM-sarjan kahden edellisen kauden mestariseurat (KäPa 2016 & HJK 2017). Odotettavissa tasainen ottelu.

***

BSM-karsinnan sarjataulukko:

Screen Shot 2018-02-18 at 19.55.06
Sarjatilanne 19.2.2018.

***

Aikaisemmat ottelut SM-karsinnassa tähän mennessä:

HJK

  • vs. Honka 0-0
  • vs. PK-35 3-0
  • vs. NJS 4-2

KäPa

  • vs. FCFJ 3-0
  • vs. FC Inter 3-0
  • vs. TPS 2-3
  • vs. Honka 1-2

***

Edelliset kohtaamiset U17-ikäluokan SM-sarjassa ja -karsinnassa:

  • SM-karsinta 26.2.2017: HJK-KäPa 4-0 (Jasin Khary, Reko Räsänen, Julius Tauriainen 2)
  • SM-sarja 27.8.2016: HJK-KäPa 2-3 (Enoch Banza 2 / Rasmus Smidtslund, Jyri Kiuru 2)
  • SM-karsinta 6.2.2016: KäPa-HJK 2-2 (Rasmus Smidtslund, Henri Koskinen / Alexander Albäck, Eetu Vertainen)
  • SM-sarja 3.5.2015: HJK-KäPa 3-3 (Antti Ulmanen, Lassi Lappalainen 2 / Fatlum Feka, Roberto Danesi, Henri Koskinen)
  • SM-karsinta 14.2.2015: HJK-KäPa 4-3 (ei tietoa liiton sivuilla)

***

Sijoitukset BSM-sarjassa 2013-2017:

Screen Shot 2018-02-07 at 14.27.01

***

Helsingin Jalkapalloklubin ja Käpylän Pallon juniorijoukkueiden kohtaamisissa on aina pientä ylimääräistä latausta. Molemmat seurat ovat viime vuosina tulleet tunnetuiksi useiden poikamaajoukkuepelaajien kasvattajina ja useat pelaajat ovat siirtyneet helsinkiläisseuroista myös ulkomaille. Molemmat seurat ovat tottuneet pelaamaan B-junioreiden SM-sarjan kärkisijoista. KäPan osalta joukkueen runko muodostuu kaudella 2018 ennen kaikkea 2001-syntyneistä pelaajista; HJK:lla puolestaan on pelaajia enemmän myös nuoremmista ikäluokista (2002- ja 2003-syntyneet).

Molempien joukkueiden valmennustiimissä on tapahtunut muutoksia. HJK:n päävalmentajana toimii Pasi Hyyhö, joka siirtyi seuraan viime vuoden lopulla Tikkurilan Palloseuran valmennuspäällikön paikalta. Hyyhön parina toimii nuoremman polven valmentajanimi, Tuomas Rantanen (25), joka on valmentanut HJK:ssa aikaisemmin nuoremman pään akatemiajoukkueita. Vielä viime kaudella Klubin B-junioreita luotsasi Mikko Mannila, joka kuitenkin siirtyi Toni Koskelan (RoPS) lähdön myötä reservijoukkue Klubi 04:n puikkoihin.

27999613_10214294295726634_692463893_o
KäPan B-juniorit kuuntelemassa harjoituksissa ohjeita.

Myös vierailijajoukkue KäPa on lähtenyt kauteen uudella valmennusryhmällä. Pitkään hyvää työtä Käpylässä tehneet Tero Tainio ja Abdi Mohamed siirtyivät viime kauden päätteeksi uusien haasteiden perässä FC Honkaan. KäPan B-junioreiden valmennuksesta vastaavat kaudella 2017-2018 Kalle Vasse (kaudella 2017 FC Espoon miesten edustusjoukkueen päävalmentaja) sekä seuran talenttivalmentaja Marko Honkanen. Vasse on uusi nimi KäPassa, Honkanen puolestaan on toiminut seurassa eri tehtävissä, muun muassa valmennuspäällikkönä, vuodesta 2015.

HJK on B-junioreiden hallitseva Suomen mestari. Mestaruus ratkesi syyskuussa 2017, kun helsinkiläiset kaatoivat vieraskentällä ratkaisevassa ottelussa Ilveksen 2-1-numeroin. Palkintona mestaruudesta HJK edustaa Suomea UEFA:n Youth Leaguessa, jonka ensimmäinen kierros pelataan alkusyksystä. HJK edusti Suomea Youth Leaguessa myös kausilla 2015 ja 2016.

Screen Shot 2018-02-16 at 19.52.06
HJK:n B-juniorit kohtasivat BSM-karsinnassa helmikuun alussa FC Hongan. Ottelu päättyi 0-0-tasapeliin. Kuva: Taru Nyholm.

Vuosi 2016 oli KäPalle sen seurahistorian menestyksekkäin, sillä seura voitti BSM-kullan lisäksi myös C-junioreiden Kai Pahlman-turnauksen. Viime vuosi oli kuitenkin haastava, sillä seuran B-juniorijoukkue jäi SM-karsinnassa etelälohkon 8. sijalle ja joutui hakemaan vauhtia 1. divisioonasta. Hallitsevana BSM-mestarina KäPa pääsi kuitenkin pelaamaan Youth Leaguessa, jossa tie nousi pystyyn ensimmäiselle kierroksella Tanskan Esbjergia vastaan (yhteismaalit: 4-2). Joukkueella on tärkeä kevät edessä ja tavoitteena onkin varmistaa vuoden poissaolon jälkeen taas paikka ikäluokan SM-sarjassa.

***

Haastattelin molempien joukkueiden valmentajia ottelun alla.

KäPan talenttivalmentaja ja B-junioreiden kakkosvalmentaja Marko Honkanen

27906677_10214294295446627_1934185250_o
Mikkelistä kotoisin oleva Marko Honkanen on työskennellyt KäPassa vuodesta 2015. Aikaisemmin hän toiminut esimerkiksi FC Jazzin talenttivalmentajana.

1) Mitkä ovat joukkueen tavoitteet kaudella 2018?

Honkanen: Joukkueen tuloksellinen tavoite on päästä mukaan SM-sarjaan ja totta kai menestyä siellä mahdollisimman hyvin. Tärkein tavoite on kuitenkin kehittää pelaajiamme kokonaisvaltaisesti eteenpäin. 15-17-vuotiaat pelaajat ovat todella tärkeässä vaiheessa kehityksen suhteen ja oman maksimaalisen potentiaalin saavuttaminen pelaajana vaatii heiltä suuria panostuksia. Koulunkäynti sekä jalkapallo vievät paljon aikaa ja valmentajien tulee huomioida pelaajaa kokonaisuutena. Ihmisenä. Ryhmän ollessa melko homogeeninen on myös valmentajien toiminnan suunnittelu ja työskentely helpompaa. Kaikilla pelaajilla on valtava halu kehittyä pelaajana paremmaksi ja pelaajien auttaminen tässä tavoitteessa vaatii valmentajilta ammattitaitoista ja omistautunutta otetta.

2) Mihin pelillisiin asioihin on joukkue on keskittynyt talven aikana?

Honkanen: Kun kaksi ikäluokkaa yhdistyvät B-junioreissa syksyllä ja sarja alkaa tuosta hetkestä 2,5 kuukauden päästä, ei aikaa ole yhtään ylimääräistä hukattavaksi. Joukkueen toiminta on saatava yhtenäiseksi – niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Jokaisen on tunnettava olonsa tärkeäksi joukkueen tasavertaiseksi jäseneksi. KäPan pelaajilla on todella selkeä, vuosien aikana sisäänrakennettu ajatus siitä, minkälaista jalkapalloa haluamme tässä seurassa pelata. Tälle kaudelle joukkueeseen tuli mukaan vain kaksi uutta pelaajaa, joten suurin osa pelaajista on kasvanut ”käpalaisyyteen” jo useiden vuosien ajan.

Haluamme kontrolloida otteluita kontrolloimalla palloa. Tämä luo selkeän raamin pelaamiselle ja harjoittelulle. Raami ei kuitenkaan rajoita pelaajia tiettyyn tarkasti määriteltyyn malliin, vaan auttaa laadukkaan peruspelaamisen ja selkeän pelinrakenteen kautta tuomaan esiin pelaajien parhaita pelipaikkakohtaisia ja pelillisiä erityisominaisuuksia.

Vaikka pelaamisessamme on selkeät perusrakenteet, emme silti halua olla liian ennalta arvattavia vastustajalle. Pyrimme huomioimaan myös vastustajan pelaamisen omassa ottelusuunnitelmassa tarkasti ja täten iskemään siinä mahdollisesti esiintyviin heikkouksiin.

3) Millainen KäPan B-junioreiden tyypillinen harjoitusviikko on?

Honkanen: Harjoittelemme neljä kertaa viikossa. Keskiviikko ja sunnuntai ovat lepopäiviä. Ottelut pelataan lauantaisin. Meillä on harjoitusviikossa selkeä toistuva rytmi, miten etenemme kohti seuraavaa ottelua. Alkuviikon harjoituksissa pelaajia on mukana pienempi määrä, sillä osa pelaajista on edustusjoukkueen mukana. Harjoitusviikon aikana huomioimme tarpeen tullen edellisestä pelistä esiin nousseita kehityskohteita omassa pelaamisessamme. Suuri osa joukkueen pelaajista harjoittelee myös aamuisin 1-2 kertaa viikossa seuran ammattivalmentajien johdolla. Aamuharjoitusten integroiminen toimivaksi kokonaisuudeksi joukkueharjoitusten kanssa, niin fyysiseltä rasitukseltaan kuin opetussisällöltään, on todella tärkeässä asemassa. Kaikessa harjoittelussa korostuu voimakkaasti pelipaikkakohtaisuus.

”KäPan pelaajilla on todella selkeä vuosien aikana sisäänrakennettu ajatus siitä, minkälaista jalkapalloa haluamme tässä seurassa pelata. Tälle kaudelle joukkueeseen tuli mukaan vain kaksi uutta pelaajaa, joten suurin osa pelaajista on kasvanut ”käpalaisyyteen” jo useiden vuosien ajan.”

4) Millaisia pelaajia haluatte kasvattaa?

Honkanen: Seuran filosofian mukaisesti haluamme pelillisesti kasvattaa pelaajia, jotka pystyvät tekemään itse ratkaisuja pelitilanteiden mukaisesti kentällä. Tilanteiden tunnistaminen ja havainnointi korostuu kaikessa tekemisessämme harjoituskentällä. Kun tämä pohja luodaan hyvin, antaa se mahdollisuudet menestykselle myös uran myöhemmässä vaiheessa. Sen lisäksi, että kasvatamme jalkapalloilijoita, niin kasvatamme kuitenkin ensisijaisesti ihmisiä. KäPa-pelaaja on hyväkäytöksinen ja oma-aloitteinen, ja osaa itse kantaa vastuuta omasta harrastuksestaan.

5) Mitä HJK:n kohtaaminen merkitsee pelaajille ja valmentajille?

Honkanen: Näissä paikallisotteluissa on totta kai aina oma erityinen latauksensa. Uskon kuitenkin, että tämä näkyy vielä enemmän pelaajien osalta, jotka ovat pelanneet vastakkain jo lähes 10 vuotta, kuin junan tuomalla allekirjoittaneella. Kyllä peli HJK:ta vastaan on silti itsellekin se kauden kohokohta, jota odottaa innolla. Toivottavasti Talin hallin katsomot ovat lauantaina täynnä juniorijalkapallon ystäviä!

***

HJK:n B-junioreiden kakkosvalmentaja ja U13 Akatemia-joukkueen vastuuvalmentaja Tuomas Rantanen

28126369_10214366410169450_243337856_o
Tuomas Rantanen aloitti valmentamisen IF Gnistanissa. HJK:ssa hän on työskennellyt vuodesta 2015. B-junioreiden lisäksi Rantanen valmentaa Klubin U13-joukkuetta.

1) Mitkä ovat joukkueen tavoitteet kaudella 2018?

Rantanen: Kilpailullisena tavoitteena on ensinnäkin saavuttaa paikka SM-sarjaan lähtöpisteiden kanssa. Sarjassa haluamme voittaa Suomen mestaruuden. Sen täytyy olla aina tavoitteena HJK:ssa. Kauden aikana pelaamme myös 2-3 ulkomaan turnauksessa, joissa haluamme myös pärjätä hyvin. Alkukesästä lähdemme Ranskaan puolustamaan viime vuoden turnausvoittoa. Tulokset ovat seurausta siitä, että joukkueen pelaaminen ja pelaajat kehittyvät, ja tärkeimpiä mittareita siihen ovat maajoukkuepelaajien määrä sekä pelaajien nostaminen Klubi 04:n mukaan.

2) Mihin pelillisiin asioihin on joukkue on keskittynyt talven aikana?

Rantanen: Talvella olemme keskittyneet erityisesti hyökkäyspelaamisen parantamiseen. On todennäköistä, että vastustajat pelaavat monessa pelissä meitä vastaan suhteellisen matalalla blokilla, johon olemmekin valmistautuneet. Hyökkäyspelaamiseen liittyy myös reagointi pallonmenetyksiin ja vastustajan vastahyökkäyksiin. Niin sanottujen universaalien peruspelaamiseen liittyvien asioiden opettaminen on tämän ikäisillä jo vähäisempää ja pääpaino onkin pelipaikkakohtaisissa periaatteissa sekä joukkueen pelitavassa.

3) Millainen HJK:n B-junioreiden tyypillinen harjoitusviikko on?

Rantanen: Joukkueharjoituksia on neljä kertaa viikossa ja siihen päälle on 1-2 aamuharjoitusta. Kenttäharjoitusten päälle teemme kaksi kertaa viikossa fysiikkatreenin seuran fyysisen valmentajan johdolla. Pidämme kiinni siitä, että pelaajille tulee arkena yksi kokonainen vapaapäivä ohjatusta harjoittelusta. Tässä vaiheessa harjoittelussa ei enää korostu niinkään määrä, vaan ennen kaikkea laatu.

”Pelaajien tulee olla fiksuja niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Uskomme, että HJK:n tapa opettaa auttaa pelaajia ymmärtämään asioita paremmin kentällä.”

4) Millaisia pelaajia haluatte kasvattaa?

Rantanen: Kaksi asiaa korostuu. Ensinnäkin pelaajien tulee olla fiksuja niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Uskomme, että HJK:n tapa opettaa auttaa pelaajia ymmärtämään asioita paremmin kentällä. Korostamme myös kentän ulkopuolista toimintaa: toisten kunnioittamista, hyviä käytöstapoja ja vastuuta omasta pelaamisesta. Toinen asia on, että HJK-pelaajien pitää nauttia kilpailemisesta. Haluamme kasvattaa pelaajia, jotka pystyvät nostamaan pelaamisensa tasoa, kun paine kasvaa ja vastustajan taso kovenee.

5) Mitä KäPan kohtaaminen merkitsee pelaajille ja valmentajille?

Rantanen: Totta kai paikallispeleissä on aina ylimääräinen lataus ja jännitys! Se ei kuitenkaan tarkoita, että muuttaisimme otteluun valmistautumisessa mitään. Toivottavasti yleisö löytää paikalle ja saamme laadukkaan tapahtuman.

***

Yksittäisiä tilastopoimintoja

  • HJK on peluuttanut sarjan kolmessa ensimmäisessä ottelussa peräti 24 eri pelaajaa, KäPan joukkueesta peliminuutteja on neljässä ottelussa tullut 19 eri pelaajalle.
  • KäPa on päästänyt neljässä ottelussa viisi maalia. Kaikki maalit on tehty joukkueelle viimeisen 25 minuutin aikana (TPS:ää vastaan ’66, ’80+1 ja ’80+4 sekä Honkaa vastaan ’58 ja ’61).
  • HJK on tehnyt karsintasarjassa toistaiseksi seitsemän maalia, joista ovat vastanneet kuusi eri pelaajaa (vain yksi pelaaja on tehnyt enemmän kuin yhden maalin).
  • HJK:n maaleista 86 % (6/7) on tehty ensimmäisellä puoliajalla.

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Avoin kirje Jari Litmaselle

Hyvä Jari Litmanen

Olin ehkä 11- tai 12-vuotias, kun kävelin 2000-luvun alussa harjoitusten jälkeen Oulunkylän kirjastoon. Lainasin teoksen Kultakenkä – tie mestaruuteen, jonka olit kirjoittanut yhdessä Hannu Teiderin kanssa. Aloitin kirjan lukemisen jo kävellessäni kotiin. Muistan, kuinka taivaalta pyrytti lunta ja sormissa tuntui hyytävä kylmyys. Eihän kirjaa käsineet kädessä voinut lukea. Teos teki minuun lähtemättömän vaikutuksen; en ole koskaan lukenut mitään kirjaa samalla antaumuksella ja mielenkiinnolla. Halusin imeä kaiken tiedon siitä, miten pelaaja Suomesta ja Lahden Suurhallista oli noussut Euroopan jalkapallokenttien kirkkaimpiin valoihin.

Olit suosikkipelaajani. Aikana ennen YouTubeaViaplayta ja sosiaalista mediaa nauhoitin Mestareiden liigan pelejä vanhalle VHS-nauhalle ja katsoin sitten otteluita lukemattomia kertoja uudestaan ja uudestaan. Joskus pääsin seuraamaan pelaamistasi myös lähietäisyydeltä. Muistan, kuinka Suomi nujersi Islannin 3-0-lukemin Pohjola Stadionilla keväällä 2003. Myös karsintaottelu Italiaa vastaan täpötäydellä Olympiastadionilla saman vuoden kesäkuussa on piirtynyt pysyvästi verkkokalvoille. Olit viheriöiden kapellimestari, joka mestarillisilla syötöillä ja oikea-aikaisella liikkumisella heilutti tahtipuikkoa. Teinpä ala-asteella jopa esitelmän sinusta, kuten varmasti tuhannet muut nuoret jalkapalloilijat tuohon aikaan.

Et ole kuitenkaan enää pelaaja. Olet neuvonantaja ja valmentaja, vaikket itse olekaan tuonut kyseisiä rooleja juuri esille. Toimintaasi on nyt arvioitava toisenlaisin kriteerein. Pelaajaurasi aikaisilla voitoilla, saavutuksilla ja maaleilla on hyvin vähän relevanssia enää vuonna 2018.

”Tässä maailmassa ’me’ on enemmän kuin ’minä'”

Muistan sinut pelaajana, joka tutki ympäristöä, imi vaikutteita muilta ja pyrki aina sopeutumaan ympäröivään yhteisöön. Yritit oppia kanssapelaajilta. Miksi et tekisi samaa myös valmentajana? Olen varma, että esimerkiksi HJK:n, Hongan tai vaikkapa VJS:n kaltaisissa seuroissa, muutaman mainitakseni, olisi monia ammattitaitoisia valmentajia, jotka olisivat valmiita haastamaan käsityksiäsi pelistä ja keskustelemaan lajin pienistä yksityiskohdista. Vaikka näillä valmentajilla on 137 A-maaottelua vähemmän kuin sinulla, he käärivät hihansa päivittäin ja työskentelevät läpi vuoden junioripelaajien kanssa. Oppisit heiltä varmasti. Se vaatisi toki uudenlaista lähestymistapaa ja rohkeutta nöyrtyä, vielä kerran, pelin edessä.

Haastattelusi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä syyskuussa 2015 (toimittajana Jouni K. Kemppainen) oli siitä virkistävä, että paljastit siinä yhden tärkeimmistä syistä, miksi saavutit Ajaxissa sellaisen aseman, että sinun mukaasi esimerkiksi nimettiin satoja poikia Hollannissa 1990-luvulla. Puhuit kollektiivisuudesta ja arvoista. Et nostanut itseäsi jalustalle, vaan korostit joukkuetta ja ympäröivää yhteisöä.

”(Ajaxissa) kaikki ne arvot vahvistuivat, mitä minulla oli ja mitä olin saanut kotoa ja ympäristöstä. Että tässä maailmassa ’me’ on enemmän kuin ’minä’.”

Miten tämä ohjenuora on näkynyt toiminnassasi esimerkiksi U19-maajoukkueen valmennustiimissä? Kun totesit tämän vuoden alussa Etelä-Suomen Sanomissa, että ”yrität olla mukana” joukkueen valmennuksessa ja että ”et ole mukana joka kerta”, en tunnistanut me ennen minä-ajattelua. Valmentaminen on pohjimmiltaan prosessi, johon myös valmentajan tulee omistautua koko sielullaan. Jos henkilö on mukana vain silloin tällöin omista aikatauluistaan riippuen, kyse on tiukasti arvioiden jostain muusta kuin valmentamisesta – esimerkiksi ”valmentelusta”, kuten valmentaja ja opettaja Tuukka Kotimäki asian Twitterissä muotoili.

kuva

Ei ole sinun vikasi, että henkilöt ympärilläsi ovat nostaneet sinut epämääräiseen neuvonantajan asemaan. Heille olet se sama Jari, joka teki maagisia suorituksia Mestareiden liigassa ja kipparoi kultaista sukupolvea (Tämä on muuten erikoinen määritelmä, kun asiaa miettii tarkemmin). Ole kuitenkin tarkkana. Monet näkevät sinut edelleen pelaajana, eivätkä kykene arvioimaan toimintaasi neutraalisti. Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas.

Tilanne on kuitenkin toinen esimerkiksi vuonna 2028. Silloin maajoukkueissa on pelaajia ja Palloliitossa työntekijöitä, jotka eivät juurikaan muista pelaaja-aikojesi urotekoja. Silloin ratkaisevaa on vain ja ainoastaan substanssiosaaminen. Mitä lisäarvoa henkilö tuo omassa roolissaan yhteisön toimintaan? Napanuora pelaaja-aikoihin ohenee koko ajan. Olen varma, että esimerkiksi maajoukkuevuosiesi kollega Aki Riihilahti on ymmärtänyt tämän merkittävän eron roolissaan HJK:n toimitusjohtajana.

”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista”

Muutaman vuoden sinua nuorempi Andri Shevtshenko on toiminut Ukrainan maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2016. Kun Ilta-Sanomien toimittaja Saku-Pekka Sundelin haastatteli marraskuussa 2016 ukrainalaista, Shevtshenko ei syyllistynyt epätäsmälliseen valmentajajargoniin, vaan totesi suoraan: ”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista.” Monet muutkin entiset pelaajat, sarjatasosta ja joukkueesta riippumatta, ovat tuoneet esille samansuuntaisia näkemyksiä. Tämän toki ymmärtänee kunnolla vasta, kun on valmentanut riittävän omistautuneesti. Sinulla voisi olla mahdollisuus kehittyä merkittäväksi valmentajaksi – mutta oletko valmis siihen? Haluatko edes valmentaa? Kyse ei ole mistään epämukavuusalueesta, vaan käytännössä täysin uudesta alueesta. Kokonaisuudesta, jossa pelaajatausta voi auttaa, mutta peliä on lähestyttävä lähes täysin erilaisesta näkökulmasta.

Pelaajasta on pitkä tie valmentajaksi. On opiskeltava pelin lainalaisuuksia uudesta näkökulmasta. On oltava samaan aikaan johtaja, opettaja ja esimerkin näyttäjä. Esimerkiksi Simo Valakari, joka toimi valmentajauransa alussa 12- ja 14-vuotiaiden junioreiden valmentajana, on usein korostanut näitä seikkoja. Juniorivalmennus oli Valakarille korkeakoulu, jossa hän sai kokeilla ja epäonnistua. Kuten varmasti hyvin tiedät, Valakari on nykyään niitä harvoja suomalaisvalmentajia, joka työskentelee ulkomailla.

Olen kuullut, että monet nuorisomaajoukkuepelaajat ovat kehuneet niitä ohjeita, joita olet antanut heille harjoitusten yksittäisissä tilanteissa. Samoin lausunnot, joissa olet painottanut esimerkiksi omatoimisen harjoittelun merkitystä, ovat olleet osuvia. Mitä rajoitetummista osa-alueista on kyse, sitä useammin henkilö kykenee arvioimaan niitä subjektiivisesti omista kokemuksistaan käsin. Kun kyse on laajemman tason monimutkaisista ilmiöistä joissa erilaiset syy-seuraussuhteet ovat limittäin, tarkat perustelut, yksityiskohtainen vaikutusanalyysi ja kaikkien ilmiöön vaikuttavien tekijöiden huomioonottaminen korostuvat. Olitko aidosti sitä mieltä, että esimerkiksi  ulkomaalaisten pelaajien määrän rajoittaminen ratkaisisi Suomi-futiksen ongelmat, kuten Iltalehden jutussa 24.5.2016 viittasit? Epämääräinen jalkapallopopulismi on yksi suomalaisen jalkapallokeskustelun suurimmista haasteista.

Turhautumista ruohonjuuritasolla

Kun Palloliiton vastavalittu puheenjohtaja Ari Lahti kutsui sinua sosiaalisessa mediassa ”Kuninkaaksi”, mieleeni tuli heti Nuori voima-kulttuurilehden Sami Hokkasen loistava muotoilu, joka tiivistää ehkä parhaiten kuningasmyytin ongelmallisuuden.

”Pahimmillaan kertomus kuninkaasta estää ymmärtämästä mitä valtakunnassa todella tapahtuu.”

Hokkasen ansiokas teksti ”Kuninkaan kahleet” on ehkä paras analyysi siitä problematiikasta, joka ympärillesi on rakentunut. Monet juniorivalmentajat, joiden kanssa olen keskustellut asemastasi, ovat olleet hämmästyneitä nykyroolistasi. Samalla tavoin kuin itse olit kriittinen ja vaativa valmentajiasi kohtaan, monet valmentajat ovat nyt kriittisiä sinua kohtaan. Asemasi mielipidevaikuttajana ja tosiasiallisen jalkapallovallan käyttäjänä vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka suuri kuilu ruohonjuuritason toimijoiden ja päättävien elinten välillä on.

Sen jälkeen, kun Palloliiton edesmennyt puheenjohtaja Pertti Alaja nimitti sinut liiton neuvonantajaksi, olet ollut muun muassa valitsemassa Hans Backea Huuhkajien päävalmentajaksi, rakentamassa Suomi-futiksen uutta peli-identiteettiä sekä valmentanut, tai ”valmennellut”, apuvalmentajan roolissa heinäkuun kotikisoihin valmistautuvaa U19-maajoukkuetta. Mikään näistä tehtävistä ei ole mennyt aivan nappiin, jos asian haluaa muotoilla kauniisti. Toki olet ollut vain yksi osa päätöksentekokoneistoa, mutta monessa muussa yhteisössä vastaavat ”näytöt” voisivat herkästi synnyttää keskustelua neuvonantajan asemasta. Turhautumista on lisännyt se, että minkäänlaista itsekriittisyyttä ei juuri ole ollut aistittavissa liiton suunnalta, joitakin väliaikaisen puheenjohtajan Markku Lehtolan yksittäisiä lausuntoja lukuun ottamatta.

Suomalainen jalkapallo on mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Seurojen Palloliitto-organisaatiouudistus ravistelee vanhoja byrokraattisia rakenteita ja lajin kattojärjestö on vihdoin siirtymässä uuteen aikaan. Ilmapiiri urheilukeskusteluissa on liikkunut hiljalleen siihen suuntaan, että erilaisia suojatyöpaikkoja kyseenalaistetaan koko ajan entistä voimakkaammin. Tämän kyseenalaistamisen kulttuurin tulisi kohdistua erityisesti sellaisiin toimenkuviin, joissa on paljon valtaa, mutta ei selkeää vastuuta tavoitteiden saavuttamisesta. Kuten esimerkiksi neuvonantajiin.

Kirjoitit taannoin Ylen sivuille hienon tekstin yhdestä esikuvastasi, Johan Cruyffista. Kuvailit hollantilaisen vaikutusta kauniisti muun muassa alla olevin sanoin.

”Cruyff oli ajoittain ristiriitainen hahmo vahvoine mielipiteineen ja näkemyksineen, mutta aina – vahvoissakin kannanotoissa – hänen pontenaan oli itse pelin suojeleminen ja kehittäminen. Johan Cruyff oli jalkapalloihminen.”

Peli on tärkeämpi kuin yksikään toimija.

Minkälaisen jäljen haluat jättää suomalaiseen jalkapalloon pelaajaurasi jälkeen?

Helsingissä, 5. helmikuuta 2018

Jalkapalloterveisin

Erkko Meri

***

Jari Litmanen avaa sydämensä (Helsingin Sanomien Kuukausiliite 5.9.2015, Jouni K. Kemppainen)

Jari Litmanen ei suostu synkistelemään, mutta yhtä asiaa hänkään ei kiertele: ”Suomessa ei hahmoteta, kuinka järjettömän kovaa kilpailu on” (Etelä-Suomen Sanomat 9.1.2018, Mikael Hoikkala)

Onko legendasta valmentajaksi? ”Minun piti tappaa pelaaja sisälläni ja opiskella valmentamista” (Ilta-Sanomat 12.11.2016, Saku-Pekka Sundelin)

Jari Litmanen haluaa Suomi-futikseen muutoksen: ”Näinhän se Barcelonakin tekee” (Iltalehti 24.5.2016, Ilkka Laitinen)

Kuninkaan kahleet (Nuori voima 3.2.2016, Sami Hokkanen)

Johan Cruyff oli suuri esikuva Jari Litmaselle (Yle Urheilu 24.3.2016)