Futisvuoden 2018 topit ja flopit

Vuoden puheenvuoro

Jari Kupila

Perustelut: Jari Kupilan ELMO-lehdessä huhtikuussa julkaistu artikkeli ottaa vahvasti kantaa suomalaiseen urheilukulttuuriin. Kupila kyseenalaistaa aiheellisesti sen, saako Suomessa olla urheilun parissa ollenkaan tosissaan. Jos peliä analysoi liikaa, kuulee naljailua. Jos muutosta tehdään, sitä tehdään reunaehdoilla, joissa sitä tai tätä ei saa muuttaa. Kupila kannustaa artikkelissaan nuoria urheilijoita ja valmentajia heittäytymään tosissaan siihen, mitä tekee. Huipulle pyrittäessä on joskus syytä käydä Kupilan mukaan jopa pelottavilla rajoilla.

Puheenvuoron kriittisyys osuu hyvin erityisesti jalkapalloon, jossa luulemme pelottavan usein pysyvämme huippu-urheilun kyydissä, vaikka emme ottaisi tekemistä kovinkaan tosissaan. Puhumme asioiden muuttamisesta, vaikka samalla meillä on jarruttelun kulttuuria. Kupilan puheenvuoro on vallitsevan kulttuurin suhteen tiukan kriittinen, mutta antaa samaan aikaan uuden polven toimijoille toivoa paremmasta huomisesta.

Kuva: Ote Jari Kupilan huhtikuisesta ELMO-lehden tekstistä.

***

Vuoden seura

Rovaniemen Palloseura

Perustelut: Kaikki tietävät Rovaniemen Palloseuran edustusjoukkueen hyvän menestyksen tällä kaudella. Me Suunnanmuutos –blogin kirjoittajat haluamme katsoa myös syvemmälle. RoPS:ssa on tapahtunut viime vuosina täyskäännös, ja asioita on alettu tekemään uudella otteella. Monella seuran joukkueella edustuksesta juniorijoukkueisiin alkaa olla havaittavissa loogisen pallonhallintapelaamisen elementtejä ja toisteista peli-identiteettiä.

Lisäksi RoPS on tehnyt järkeviä ja harkittuja rekrytointeja, kuten Pasi Tuutti Ilveksestä sekä Toni Koskela ja Mikko Lignell HJK:sta. Tuutin johdolla seura julkaisi tänä vuonna valmennuslinjauksen, joka kestää vertailun mihin tahansa seuraan Suomessa.

Moni suomalainen seura elää ilman tavoitteita syvässä horroksessa vailla selkeää suuntaa. RoPS on yksi harvoista suomalaisista seuroista, joka on pystynyt nostamaan oman toiminnan tasoa selvästi korkeammalle. Tulokset ovat alkaneet näkymään esimerkiksi poikamaajoukkuepelaajien lukumäärässä ja ulkomaille myytyjen pelaajien määrässä.

***

Vuoden esimerkki

Erotuomari Mohammed Al-Emara

Perustelut: 26-vuotiaan erotuomarin kulunut vuosi on tarjonnut kaksi opetusta. Ensimmäinen on työnteon merkitys. Viidessä vuodessa peruskurssilta Veikkausliiga-tuomariksi edennyt Al-Emara harjoittelee kuin huippu-urheilija – yli 13 tuntia viikossa. Fysiikkaharjoittelun lisäksi nuori erotuomari käyttää huomattavasti aikaa pelissä eteen tulevien haastavien tilanteiden harjoitteluun. Lisäksi hän katsoo tuntitolkulla eri joukkueiden pelejä kehittääkseen omaa ammattitaitoa. Al-Emara osoittaa esimerkillään, että hyviä asioita tapahtuu, kun käärii hihat ja ryhtyy raakaan työntekoon. Kehitystä ei tapahdu ilman sitoutumista ja omaan asiaan omistautumista.

Toinen Al-Emaran suomalaiselle jalkapalloyhteisölle tarjoama opetus on, kuinka tärkeää rasismin kitkeminen urheilusta on. Heinäkuussa Al-Emara keskeytti FC Hakan ja KTP:n välisen ottelun ja käski pelaajat pukukoppeihin katsomosta kuuluneiden rasististen huutojen vuoksi. Huutelija saatiin kiinni, poistettiin tapahtumasta ja peli jatkui. Esimerkillinen teko osoitti rohkeutta, josta nuori erotuomari on saanut paljon kiitosta. Jokainen lajitoimija voi omilla valinnoillaan rakentaa suvaitsevaisempaa jalkapalloympäristöä.

***

Vuoden joukkue

Suomen alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue

Perustelut: Huuhkajien syksyn hyvistä otteista huolimatta vuoden joukkueen valinta on tänä vuonna helppoa. Tyttöjen U17-maajoukkue eteni toukokuussa upeasti jalkapallon MM-kisoihin sijoittuen EM-turnauksessa kolmanneksi. Saavutus on historiallisen kova. Pikkuhelmarit synnytti Suomessa loppukeväästä ja -syksystä jopa pienoisen jalkapallobuumin.

Arvot U17-joukkueen ympärillä ovat kunnossa. Tärkeä osa joukkueen menestystä oli valmennustiimiajattelu sekä maajoukkueen ja seurojen läheinen yhteistyö. Valmennustiimissä oli sisältöosaajia. Vaikka maajoukkueen menestys MM-kisoissa on jäänyt vaatimattomaksi, joukkueen pallonhallintaan nojautuva peli-identiteetti on kerännyt laajalti ihastusta. Päävalmentaja Marko Saloranta ja muu valmennustiimi on omassa prosessissaan näyttänyt, kuinka selkeällä pelitavalla on mahdollista maksimoida oma potentiaali.

***

Vuoden blogikirjoitus

Eero LaurilaViisi vuotta, 411 ottelua, iloa, yksinäisyyttä ja paljon oppia – mitä on elämä jalkapallokirjeenvaihtajana?

Perustelut: Eero Laurila toimi pitkään jalkapallokirjeenvaihtajana Brittien saarilla. Laurilan avoin ja rehellinen teksti kertoo jalkapallosta, mutta ennen kaikkea elämästä. Kirjoitus ei maalaa ruusuista tai säkenöivää kuvaa, vaan se piirtää rehellisen kuvan ennen kaikkea arjesta sekä siihen kuuluvista haasteista ja valinnoista.

Laurila onnistui tekstillään avaamaan paitsi yksittäisen henkilön kokemuksia myös laajemmin suomalaisen jalkapallon paikkaa maailmankartalla. Tekstin henkilökohtaisuus vetosi laajasti jalkapalloihmisiin. Blogikirjoitus kertoi omistautumisesta ja sitoutumisesta – arvoista, jotka ovat tärkeitä kaikessa toiminnassa ja kaikissa rooleissa, pelaamisesta valmentamiseen ja seurajohtamisesta jalkapallokirjoittamiseen.

***

Vuoden teko

Hyväntekijät Sparv ja Hetemaj

Perustelut: Syksyllä 2018 kaksi suomalaista ammattilaispelaaja, Tim Sparv ja Perparim Hetemaj, osoittivat suuruutensa. Huuhkajien kapteeni Sparv kustansi henkilökohtaisesti vaasalaiselle Vasa övningsskolalle upouuden tekonurmikentän. Vanha hiekkakenttä sai uuden pinnan ja koulun lapset paremman alustan päivittäisille peleille.

Italiassa ammattilaisena pelaava Hetemaj puolestaan riensi apuun, kun Turun Palloseuran Poropuiston jalkapallohalli oli joutunut surullisesti ilkivallan kohteeksi. HJK-kasvatti Hetemaj halusi tukea TPS:ää hallin korjaamisessa. Hetemaj’n ja muiden tukijoiden avulla halli saatiin nopeasti kuntoon junioripelaajia varten. Harjoitukset pääsivät taas jatkumaan normaalisti.

Ammattilaisina maailmalla pelaavat Sparv ja Hetemaj antoivat omalla toiminnallaan tärkeän panoksen suomalaisten junioripelaajien arkeen. Hienoa toimintaa!

***

Vuoden rekrytointi

Ricardo Duarte, Suomen Palloliitto

Perustelut: Palloliitolla on suomalaisen jalkapallon kattojärjestönä tärkeä rooli lajin kehittäjänä, muutosten toteuttajana ja lajikulttuurin edistäjänä. Henkilövalinnoillaan liitto viestii paitsi arvoistaan myös siitä suunnasta, johon se haluaa viedä suomalaista jalkapalloa. Tärkeä kysymys on, miten voimme pysyä edes auttavasti kansainvälisen kehityksen perässä. On selvää, että suomalainen jalkapallo tarvitsee ulkomaisia osaajia, jotka tuovat ympäristöömme sellaista ammattitaitoa ja ajattelua, joita meillä ei täällä välttämättä ole.

Portugalilainen Ricardo Duarte tuo Palloliittoon merkittävää jalkapallo-osaamista. Duarte on väitellyt tohtoriksi Lissabonin yliopistossa ja kouluttanut vuosien ajan jalkapallovalmentajia eri maista. Hänen jalkapallotutkimuksensa edustavat syvyydeltään ja yksityiskohtaisuudeltaan sellaista tasoa, johon Suomessa ei juuri lainkaan törmää.

On selvää, että Duarten rekrytointi ei yksinään riitä. Se, kuinka suuren hyödyn hän tuo suomalaiseen jalkapalloon, riippuu hyvin pitkälti myös siitä, millaisia ihmisiä hänen ympärillään on ja kuinka oppimis- ja muutoshaluisia nämä henkilöt ovat. Pahin pelko on, että yhteisö Duarten ympärillä estää todellisen kehityksen.

***

Vuoden kannanotto

Kyösti Lampinen

”Suomessa pitäisi jo vähitellen ymmärtää että ei tavoitteellinen urheilu ole missään urheilijauran vaiheessa kompromissien tekoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se voisi olla hauskaa ja toimintaa toteutetaan pilkettä silmäkulmassa!”

(Kyösti Lampisen Twitter, 19.6.2018)

Perustelut: Suomalaisessa urheilua koskevassa keskustelussa esiintyy ajoittain sellaisia lausuntoja ja ajatuksia, että erittäin kilpailluissa lajeissa, kuten vaikkapa jalkapallossa, huipulle olisi mahdollista päästä jonkinlaisella epämääräisellä, vesivellimäisellä puuhastelulla. Erityisen ongelmallista tämä on, jos tällaisia kannanottoja esittävät julkisuudessa paljon esillä olevat ”urheiluvaikuttajat”.

Sami Hyypiä Akatemian johtajana toimiva Kyösti Lampinen on suhteellisen harvinainen urheilujohtaja: Lampisella on paitsi osaamista ja urheiluymmärrystä myös rohkeutta sanoa asioita ääneen – myös ikäviä sellaisia. Lampisen ulostulo Twitterissä kesällä 2018 oli erittäin virkistävä. Vastaavanlaisiin kannanottoihin törmää harvoin.

Kannanotto alleviivaa, että tavoitteellisen toiminnan ei pidä olla mitään vakavaa, hampaat irvessä ”pakottamista”. Päinvastoin, tavoitteellisuus ja systemaattisuus luovat usein turvallisuutta ja hyvän olon tunnetta, kun on jokin suunta, johon urheilija tai joukkue tähtää. Toiminta perustuu johonkin järkevään, pitkän aikavälin päämäärään.

Toisaalta on muistettava, että tavoitteellisessa urheilussa on harvoin sijaa kompromisseille. On tehtävä loogiseen punnintaan perustuvia kovia päätöksiä, joiden tulokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Mutta sellaista urheilu on.

***

Vuoden erikoisin twiitti

Juha Malinen

Screen Shot 2018-11-12 at 13.03.44

Perustelut: Juha Malinen on näkyvä jalkapallovaikuttaja. Kesällä 2018 hän toimi Suomen U19 -maajoukkueen päävalmentajana EM-kotikisoissa. Merkittävässä asemassa toimivien valmentajien asemasta, valinnoista ja ratkaisuista on aina voitava käydä keskustelua. Valtaa seuraa aina myös vastuu. Kriittisten kysymysten esittäminen ja tiettyjen ratkaisujen kyseenalaistaminen eivät ole ”naljailua”. Suomalaisessa jalkapallossa on mahdollista tehdä lukematon määrä asioita paremmin.

Jos maajoukkueen valmennustiimin jäsen ei ole mukana valmistavissa harjoituksissa ennen EM -avausta, valinta on nostettava esille. Jos joukkue häviää kaikki ottelut, onnistumisesta on voitava käydä keskustelua. Kuten Filosofian Akatemian hankejohtaja Reima Launonen on todennut: ”On tärkeää ylläpitää hyvää fiilistä, mutta se ei voi tapahtua toiminnan järkevyyden kustannuksella. Vääränlainen “hyvä fiilis” on tilanne, jossa ihmisiä vaaditaan olemaan tuomatta epäkohtia esille, ettei se “droppaisi tunnelmaa”.”

Maajoukkueen päävalmentajan on kestettävä epäkohtien esille nostamista, vaikka se saattaisikin tuntua itsestä epämiellyttävältä. Muuten henkilö ei ole oikeassa paikassa. Malisen muuten asiallinen twiittaus sai ikävän sivumaun, kun hän meni erikoisella tavalla möläyttämään ”naljailijoista”.

***

Vuoden erikoisin lausunto

Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen

”Viitanen uskoo, että tulevaisuudessa junioriturnauksissa pitää tehdä poikkeuksellisia innovaatioita. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on yhä kovempaa, kun tekemistä on tarjolla mielin määrin.

– Vaikkapa niin, että musiikin soidessa maali onkin kahden maaliin veroinen. Tarvitsemme sellaista tietokonepelien luovuutta lasten kilpailutoimintaan, raumalainen visioi.”

(Länsi-Suomi 6.2.2018)

Perustelut: Palloliiton nuorisopäällikö Marko Viitanen tuli omalla kommentillaan, todennäköisesti tahattomasti, alleviivanneeksi suomalaisen juniorijalkapallon problematiikkaa. Viitasen lausunto henkii vahvaa kerhomaisen kokeilulajin ideologiaa.

Jalkapallo on itsessään arvokas asia. Peli joko kiinnostaa tai ei kiinnosta. On peräti luonnollista, että laji ei innosta kaikkia lapsia – ja hyvä niin! Onhan meillä Suomessa paljon muitakin hienoja urheilulajeja, joissa lapset voivat liikkua ja toteuttaa omia unelmiaan. Jalkapallon ei pidä haalia lisää harrastajia keinolla millä hyvänsä, eikä lajia pidä väkisin paketoida hienoihin lahjakääreisiin.

Jalkapallo pelinä on aina kiehtonut lapsia, nuoria ja aikuisia. Peliä ei tule ”värittää” tai ”elävöittää” millään lyhytnäköisillä vippaskonsteilla. Jos peli ei enää riitä, vika on jossain muussa kuin itse lajissa: useimmiten lajitoimijoissa, kuten meissä valmentajissa. Liiton nuorisopäällikön erikoinen heitto herätti lajitoimijoissa hämmästyneitä ajatuksia – täysin aiheesta.

***

Elämäntyöpalkinto

Jouko Jokinen, VPS

Suomalaisessa jalkapallossa on useita pitkän linjan toimijoita, jotka eivät ole välttämättä suurelle yleisölle tuttuja, mutta jotka ovat omassa seuraympäristössään lähes korvaamattomia. Tällaiset henkilöt ovat elintärkeitä arjen mahdollistajia, jotka tuovat jatkuvuutta muutosten hetkillä ja luovat pysyvyyttä seuraorganisaatiossa.

Vaasan Palloseuran joukkueenjohtaja Jouko Jokinen on toiminut vaasalaisseurassa eri tehtävissä yli 50 vuoden ajan. Edustusjoukkueen matkassa Jokinen on ollut yli 20 vuotta. Elokuussa 2018 Jokinen sai täyteen yhteensä 900 ottelua VPS:ssä (pelaajana ja joukkueenjohtajana). Vaikka pelaajat ja valmentajat ovat vaihtuneet, Jokinen on pysynyt mukana.

Joukkueenjohtajana hän mahdollistaa, että pelaajat ja valmentajat voivat keskittyä työhönsä. ”Vepsun” nettisivuilla Jokista on kuvattu seuraavasti: ”Pitkäaikainen joukkueenjohtaja ”Takku” on joukkueen herra ja hidalgo. Todella tykätty ja sympaattinen mies, joka organisoi kaiken ja enemmänkin.”. Jotakin Jokisen arvostuksesta kertoo myös se, että hän on saanut viimeisen seitsemän vuoden aikana viisi kertaa Vuoden herrasmiesjoukkueenjohtaja -palkinnon.

Maaliskuussa 2015 Jokisella todettiin olevan eturauhassyöpä. Taistelu syöpää vastaan päättyi Jokisen voittoon. Huhtikuusta 2017 eteenpäin hän on voinut keskittyä täysillä taas rakkaaseen seuraansa. Myös Jokisen vaimo ja lapset ovat olleet vuosien ajan mukana VPS:n toiminnassa. Jouko Jokisen kaltaiset näkymättömät ja kokeneet arjen puurtajat ovat valtava voimavara suomalaisessa jalkapallossa.

***

Helsingissä, 19.11.2018

Aleksi Piirainen

Erkko Meri

J-P Savolainen

Tie Huuhkajiin – Erilaisia polkuja Suomi-paitaan

Suomen jalkapallomaajoukkue, Huuhkajat, on aloittanut Kansojen liigan erinomaisesti. Joukkue on voittanut C-liigassa kaikki neljä pelaamaansa ottelua päästämättä maaliakaan. Kansojen liiga jatkuu torstaina, kun Huuhkajat kohtaa Ateenassa Kreikan. Alkulohkovaihe päättyy sunnuntaina, kun Unkari ja Suomi pelaavat Budapestissa. Suomelle riittää kahdesta jäljellä olevasta ottelusta yksi piste lohkovoiton varmistamiseksi. C-liigan välierät ja finaali pelataan maaliskuussa 2020.

Päävalmentaja Markku Kanerva nimesi tuplamaaotteluihin yhteensä 24 pelaajaa. Joukkueen julkistuksen jälkeen kapteeni Tim Sparv joutui jäämään loukkaantumisen takia sivuun ja Joni Kauko nimettiin sairastuneen Rasmus Schüllerin tilalle.

Millaisten vaiheiden kautta Huuhkaja-pelaajat ovat päätyneet Suomi-paitaan? Mistä kaikki on alkanut? Minkä ikäisenä Veikkausliiga -debyytti on tapahtunut? Entä ensiesiintyminen Huuhkajat-paidassa?

 

Pelaajan ensimmäinen jalkapalloseura

Maalivahdit

Lukas Hradecky, Turun Nappulaliiga

Jesse Joronen, Simpeleen Urheilijat

Anssi Jaakkola, FC Kemi-88

Puolustajat

Joona Toivio, IF Sibbo-Vargarna (Sipoo)

Markus Halsti, FC Viikingit (Helsinki)

Albin Granlund, Pargas IF (Parainen)

Paulus Arajuuri, Halkian Alku

Sauli Väisänen, FC Jokerit (Helsinki)

Juha Pirinen, Valkeakosken Nappulaliiga

Janne Saksela, SAPA (Helsinki)

Jere Uronen, Turun Nappulaliiga

Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät

Tim Sparv, Norrvalla FF (Vöyri)

Glen Kamara, Olarin Tarmo -77 (Espoo)

Joni Kauko, Turun Nappulaliiga

Robin Lod, Suurmetsän Urheilijat (Helsinki)

Petteri Forsell, Kokkolan Palloseura

Fredrik Jensen, FC Futura (Porvoo)

Robert Taylor, JJK Jyväskylä

Thomas Lam, AC Amsterdam (Hollanti)

Pyry Soiri, PPJ (Helsinki)

Simon Skrabb, FF Jaro (Pietarsaari)

Teemu Pukki, Kotkan Nappulat

Jasse Tuominen, Lahden Reipas

Eero Markkanen, JJK Jyväskylä

 

Vain Turun Nappulaliigassa ja JJK:ssa on aloittanut jalkapallouransa useampi kuin yksi nykyisistä Huuhkajat -pelaajista. Monen pelaajan jalkapalloharrastus on alkanut pienessä lähialueen seurassa, josta tie on saattanut myöhemmin jatkua suurempaan kilpaseuraan.

 

Pelaajan seura 12-vuotiaana

Maalivahdit

Hradecky, TPS

Joronen, Simpeleen Urheilijat

Jaakkola, FC Kemi-88

Puolustajat

Toivio, HJK

Halsti, HJK

Granlund, Pargas IF

Arajuuri, Nummelan Palloseura

Väisänen, AC Allianssi

Pirinen, FC Haka

Saksela, HJK

Uronen, TPS

Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät

Sparv, Norrvalla FF

Kamara, Olarin Tarmo -77 (siirto Espoon Palloseuraan 13-vuotiaana)

Kauko, TPS

Lod, SUMU ja HJK (siirto HJK:hon 12-vuotiaana)

Forsell, Kokkolan Pallo-Veikot

Jensen, FC Honka

Taylor, JJK

Lam, AZ Alkmaar (Hollanti)

Soiri, PPJ

Skrabb, FF Jaro

Pukki, KTP

Tuominen, Lahden Reipas

Markkanen, JJK

 

Huuhkajat -pelaajista moni pelasi 12-vuotiaana samassa seurassa, jossa jalkapalloharrastus oli alkanut. Huomionarvoista on, että sekä HJK:hon että TPS:ään oli tässä ikävaiheessa siirtynyt kolme pelaajaa, vaikka kummassakaan seurassa ei ollut aloittanut yhtään nyt mukana olevaa maajoukkuepelaajaa.

Turussa pelaajat ovat aloittaneet Nappulaliigassa, josta tie on vienyt TPS:ään. Pääkaupunkiseudulla puolestaan harrastus on saattanut alkaa lähialueen seurassa (FC Viikingit, SAPA, jne.), josta pelaaja on siirtynyt kilpapainotteisempaan ympäristöön, erityisesti HJK:hon.

Sauli Väisänen pelasi juniorina mm. FC Jokereissa ja AC Allianssissa. Jokerit tekee uutta tulemista alasarjoista ja Allianssi on kuopattu.

Ensimmäinen poikamaaottelu

U15-vaiheessa (ensimmäinen maaotteluvuosi) maaotteluita pelasi kahdeksan pelaajaa

Jensen, Joronen, Lam, Pukki, Skrabb, Sparv, Toivio ja Uronen

 

U17- tai U18-vaiheessa maaotteluita pelasi jo 17 pelaajaa

Forsell, Halsti, Hradecky, Jensen, Joronen, Kamara, Kauko, Lam, Lod, Pukki, Saksela, Skrabb, Sparv, Taylor, Toivio, Tuominen ja Uronen

 

Seitsemän pelaajaa ei pelannut lainkaan maaotteluita U18-vaiheessa tai sitä ennen

Arajuuri, Jaakkola, Granlund, Markkanen, Pirinen, Soiri ja Väisänen

 

Noin kolmannes Huuhkajat -pelaajista pelasi maaottelussa jo ensimmäisenä maajoukkuevuonna (U15). Kaksi kolmasosaa pelasi poikamaajoukkueessa U18-vaiheessa. Mielenkiintoista on, että nyky-Huuhkajista Albin Granlund ja Eero Markkanen eivät pelanneet lainkaan poikien tai nuorten maaotteluita. Debyytti Suomi -paidassa tapahtui vasta miesten tasolla.

 

Minkä ikäisenä ensimmäinen miesten A-maaottelu?

17-vuotiaana (1): Uronen

18-vuotiaana (1): Pukki

19-vuotiaana (3): Jensen, Joronen, Skrabb

20-vuotiaana (1): Hradecky

21-vuotiaana (6): Arajuuri, Kauko, Lam, Lod, Sparv, Tuominen

22-vuotiaana (7): Forsell, Kamara, Markkanen, Saksela, Taylor, Toivio, Väisänen

23-vuotiaana (2): Halsti, Soiri

24-vuotiaana (2): Jaakkola, Pirinen

27-vuotiaana (1): Granlund

 

 

A-maaotteludebyytti keskimäärin 21 -vuotiaana.

Nuorin debytantti Jere Uronen (17-vuotias) ja vanhin Albin Granlund (27-vuotias).

 

Minkä ikäisenä ensimmäinen Veikkausliiga -ottelu?

16-vuotiaana (3): Pukki (FC KooTeePee), Skrabb (Jaro), Uronen (TPS)

17-vuotiaana (5): Jaakkola (TP-47), Kauko (FC Inter), Pirinen (FC Haka), Soiri (MYPA), Tuominen (FC Lahti)

18-vuotiaana (4): Arajuuri (FC Honka), Forsell (VPS), Lod (HJK), Taylor (JJK)

19-vuotiaana (3): Halsti (HJK), Saksela (JJK), Väisänen (FC Honka)

20-vuotiaana (1): Joronen (FC Lahti)

21-vuotiaana (3): Granlund (RoPS), Markkanen (JJK), Sparv (VPS)

 

Ei pelejä Veikkausliigassa (5): Hradecky, Jensen, Kamara, Lam, Toivio

 

Veikkausliiga -debyytti keskimäärin 18,2 -vuotiaana.

 

Ensimmäinen siirto ulkomaille

15-vuotiaana (1): Taylor (Lincoln City, Englanti)

16-vuotiaana (3): Jensen (Twente, Hollanti), Joronen (Fulham, Englanti) Sparv (Southampton, Englanti)

17-vuotiaana (2): Pukki (Sevilla, Espanja), Uronen (Helsingborgs IF, Ruotsi)

18-vuotiaana (2): Skrabb (Åtvidabergs FF, Ruotsi), Toivio (AZ Alkmaar, Hollanti)

19-vuotiaana (2): Hradecky (Esbjerg fB, Tanska), Jaakkola (AC Siena, Italia)

20-vuotiaana (1): Väisänen (AIK, Ruotsi)

21-vuotiaana (3): Arajuuri (Kalmar FF, Ruotsi), Forsell (Bursaspor, Turkki), Tuominen (Bate Borisov, Valko-Venäjä)

22-vuotiaana (3): Lod (Panathinaikos, Kreikka), Markkanen (AIK, Ruotsi), Soiri (FK Šah’tsjor Salihorsk, Valko-Venäjä)

23-vuotiaana (3): Halsti (GAIS, Ruotsi), Kauko (FSV Frankfurt, Saksa), Saksela (Sparta Rotterdam, Hollanti)

28-vuotiaana (1): Albin Granlund (Örebro, Ruotsi)

 

Ei vielä ensimmäistä siirtoa ulkomaille (1): Pirinen

Siirto alle 15-vuotiaana tai ulkomailla koko ajan (2): Kamara, Lam

 

Ensimmäinen siirto ulkomaille keskimäärin 20,9 -vuotiaana.

Mistä seurasta pelaaja siirtyi ulkomaille?

HJK (4): Halsti, Jensen, Lod, Toivio

FC Honka (1): Väisänen

FF Jaro (1): Skrabb

JJK (2): Markkanen (lainalla HJK:ssa), Taylor

FC KooTeePee (1): Pukki

FC Lahti (2): Kauko, Tuominen

IFK Mariehamn (3): Arajuuri, Granlund, Forsell

Norrvalla FF (1): Sparv

RoPS (1): Saksela

Simpeleen Urheilijat (1): Joronen

Tornion Pallo -47 (1): Jaakkola

TPS (2): Hradecky, Uronen

VPS (1): Soiri

 

Ei liene kovinkaan suuri yllätys, että HJK on toiminut monen pelaajan (4) kohdalla ponnahduslautana ulkomaille. Yllättävämpää sen sijaan on, että IFK Mariehamnista on siirtynyt ulkomaille peräti kolme pelaajaa. Useampi pelaaja (mm. Joronen, Skrabb ja Sparv) edusti kaikki juniorivuotensa samaa seuraa ja ensimmäinen siirto tapahtui ensimmäisestä seurasta ulkomaille. Lisäksi yksittäiset pelaajat (mm. Pukki) palasivat ensimmäisen ulkomaan siirron jälkeen vielä Suomeen ennen lopullista läpimurtoaan.

***

Polkuja on erilaisia. Monen pelaajan tie on vienyt Huuhkajiin erilaisten vaiheiden jälkeen. On sellaisia lupauksia, jotka ovat käyneet koko maajoukkueputken läpi (U15 -vaiheesta eteenpäin) ja tehneet debyytin miesten maajoukkueessa jo nuorena.

Toisaalta on useita pelaajia, jotka ovat kypsyneet myöhään. Siinä missä esimerkiksi Jere Uronen oli 20-vuotiaana Huuhkajien vakiomateriaalia, Albin Granlund pelasi parikymppisenä vielä Kakkosta eli Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Joillakin läpimurto on tapahtunut nopeammin kuin toisilla.

Myös ulkomaille siirtymisen suhteen on eroja. Noin kolmannes pelaajista on lähtenyt maailmalle jo 18-vuotiaana tai sitä nuorempana. Nykymaajoukkueen runkopelaajista esimerkiksi Paulus Arajuuri ja Robin Lod ovat siirtyneet Suomesta pois (vasta) 21- tai 22-vuotiaana. Viime vuosien voimakas trendi on ollut nuorten pelaajien siirtyminen varhaisessa vaiheessa ulkomaisiin akatemioihin. Aika näyttää, mihin suuntaan tämä mielenkiintoinen kehitys johtaa.

Vaikka urapolkuja on erilaisia, yksi asia yhdistää pelaajia: jalkapalloharrastus on alkanut tärkeää työtä tekevissä junioriseuroissa. Vaikka pelaaja olisi vaihtanut nuorena seuraa useampaan otteeseen, jokaisella seuralla on usein ollut oma tärkeä roolinsa. Seurojen on syytä olla ylpeitä kasvateistaan.

Kaiken aiheellisen Huuhkajat-hypen keskellä on siksi hyvä muistaa ruohonjuuritason työn perustavanlaatuinen tärkeys. Eläköön kasvattajaseurat!

 

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Jäähyväisten aika – Kiitos kaikesta, Juha!

Osasimme odottaa uutista. Se ei tullut yllätyksenä, mutta jokin sisällämme vavahteli, kun kuulimme asiasta. Kerroit, että jätät urheilutoimenjohtajan tehtäväsi Käpylän Pallossa ja palaat henkiseen kotiisi, HJK:hon. Yksi aikakausi päättyy. Toivotamme kaikkea hyvää uusiin haasteisiin.

Voisimme kertoa kymmeniä mielenkiintoisia tarinoita vuosien varrelta. On paljon hienoja hetkiä, joihin liittyy hauskoja muistoja. Mutta se mitä tapahtuu KäPassa, jää KäPaan. No, ehkä jotakin pitää kertoa.

Viimeksi osoitit suuruutesi viime kesänä. Yksi meistä oli antanut sosiaalisessa mediassa kritiikkiä nuorisomaajoukkueiden toimintakulttuurista. Ihmetystä herätti muun muassa se, mitä poikamaajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola teki Huuhkaja -turnauksen ensimmäisenä päivänä Ylen studiossa, tai miksi U19 -maajoukkueen valmentaja Jari Litmanen oli Moskovassa samaan aikaan, kun Minihuuhkajat valmistautui tärkeään EM -kotiavaukseen. Twiitit olivat kärjekkäitä, mutta allekirjoitamme niiden sisällön edelleen täysin.

Tästä syntyi tietysti ”myrsky vesilasissa”, kuten itse kuvailit tilannetta. Lehtola antoi kritiikistämme palautetta KäPan seurajohdolle, mutta ei ottanut meihin lainkaan yhteyttä. Jäimme ihmettelemään Lehtolan lähestymistapaa.

Mitä sinä, Juha, teit? Asetuit puolustamaan meitä nuoria valmentajia! Annoit täyden tukesi meille. Kirjoitit jopa tekstin, jossa otit kantaa sananvapausteemaan. Tuo hetki kertoi paljon arvomaailmastasi, rohkeudestasi. Muistutit meitä siitä, että ilman kritiikkiä mikään ei muutu. Kannustit meitä kyseenalaistamaan asioita jatkossakin.

Emme unohda tukeasi koskaan.

Olet usein puhunut, että KäPa on erilainen seura. Samaa voi sanoa sinusta jalkapalloihmisenä. Emme ole juurikaan törmänneet samanlaiseen laaja-alaiseen sivistykseen ja erilaisten ilmiöiden ymmärtämiseen – edes jalkapallon ulkopuolella.

Et ole tavallinen futisjätkä. Kynä pysyy kädessäsi ja kielesi on terävää. Etsit aktiivisesti tietoa ja olet kiinnostunut monesta muustakin asiasta kuin jalkapallosta. Olet täydellinen vastakohta nykyajalle niin kovin tyypilliselle bling bling -kulttuurille.

Automatkoilla Eerikkilään puheenaiheena ovat olleet milloin toisen maailmansodan taistelut, milloin Yhdysvaltojen ulkopolitiikka. Välillä puhe karkasi Helsingin ravintolatarjontaan tai suomalaiseen urheilupolitiikkaan.

Sanoistasi huomasi aina, että olet toiminut muuallakin kuin jalkapallossa. Kuuntelit kuitenkin aina uteliaana, mitä ajatuksia meillä muilla oli. Rohkaisit meitä haastamaan näkemyksiäsi. Kun kritisoimme jotain sinun erikoista ajatusta, et koskaan loukkaantunut. Tämä kaikki kertoo paljon sinusta. Sinusta ei ole koskaan aistinut minkäänlaista ylimielisyyttä.

Monipuolisista historiakatsauksistasi eivät ole päässeet nauttimaan vain KäPan valmentajat. Esimerkiksi heinäkuussa 2017 kyydissäsi oli myös rakkaan kilpailijaseura HJK:n valmentaja, joka oli juuri tehnyt sopimuksen Klubin kanssa. Kuskasit meitä Helsinki Cup -pelistä toiseen; päivällä Myllypuroon, illalla Käpylään, seuraavana aamuna Pirkkolaan, ja niin edelleen. Oli siinä vasta Helsinkiin muuttaneella Klubi -koutsilla ihmettelemistä, kun KäPan urheilutoimenjohtaja ajoi ympäri Helsinkiä ja kertoi eri kaupunginosien historiasta.

Kun Eerikkilässä on järjestetty Ekkono -valmennuskoulutuksia, olet ollut lähes aina vanhin osallistuja. Vielä yli viisikymppisenäkin olet halunnut oppia uutta pelistä. Samalla olet joutunut hylkäämään lukemattomia vanhoja toimintatapojasi. Moni muu olisi heittänyt hanskat tiskiin ja tyytynyt valmentamaan pelkästään vanhoilla opeilla. Olet, Juha, erinomainen esimerkki siitä, että valmentajana kehittyminen ei katso ikää.

Kun käynnistimme alkuvuodesta 2018 Jalkapallon Juniorivalmentajat ry:n toimintaa, tiesimme heti, että haluamme sinut puhujaksi ensimmäiseen tilaisuuteen. Teit valmistelutyön suurella pieteetillä ja huolellisuudella. Halusit olla luottamuksen arvoinen. Jotakin omistautumisestasi kertoo, että tilaisuuden toinen puhuja joutui muistiinpanosi nähtyään esittämään aiheellisen huolen, että riittääköhän iltaan varattu aika varmasti.

Aistimme, että kutsu puhujaksi oli sinulle hieno kunnianosoitus. Me nuoret ”hipsterivalmentajat” (joiksi meitä usein kutsut) pyysimme yhdistyksen historian ensimmäiseksi puhujaksi valmentajan, jolla ei ole edes WhatsAppia puhelimessa!

Olet ollut KäPassa meille tärkeä ”isähahmo”. Puoleesi on voinut kääntyä tilanteessa kuin tilanteessa. Olet tarjonnut kyydin, vaikka emme ole pyytäneet. Olet soittanut ja kysellyt ajatuksia milloin mistäkin aiheesta, vaikka olisimme tavanneet edellisenä päivänä. Olet kannustanut meitä kirjoittamaan tätä blogia, vaikka jotkut suomalaiset jalkapallotoimijat ovatkin olleet närkästyneitä tietyistä teksteistä.

Olet heittäytynyt ja laittanut itsesi likoon kentällä ja sen ulkopuolella. Yhtenä marraskuisena iltana esitit mörköä seuran 8-vuotiaiden harjoituksissa, seuraavana päivänä puhuit pelaajakehityksestä radiossa.

Lukemattomat keskustelut automatkoilla, turnauksissa, palavereissa ja kentän laidalla ovat opettaneet paljon. Ei vain jalkapallosta, vaan myös elämästä.

Hienoja muistoja on paljon. Sekä peleistä että harjoituksista, mutta ennen kaikkea kentän ulkopuolelta.

Näitä hetkiä ei olisi ollut ilman KäPaa. Vaikka henkilöt vaihtuvat, seura on ja pysyy. Monesti muutokset ovat välttämättömiä, jotta seuran kehitys voi jatkua. Jokainen henkilö jättää aina oman jälkensä seuran historiaan, kunnes on taas uusien osaajien ja historian kirjoittajien vuoro. Peli ja seura ovat aina suurempia kuin yksikään toimija. Eläköön Käpylän Pallo!

Kiitos kaikesta Juha!

Api, Erkko ja JP