Sensuroimaton Malinen & Meri

Voisiko suomalaisen jalkapallon yksi kilpailuetu olla se, että meillä ei ole jalkapallotoimijoiden välillä turhia muureja? Kuinka monessa muussa maassa juniorivalmentaja ja maajoukkuevalmentaja voivat keskustella puhelimitse pelistä niin, että molemmilla on mahdollisuus tuoda avoimesti esiin omia ajatuksiaan?

Ajauduimme U21-maajoukkueen päävalmentajan Juha Malisen kanssa pienimuotoiseen sanaharkkaan mikroblogipalvelu Twitterissä. Sovimme, että keskustelemme U21-maajoukkueen otteista tarkemmin puhelimitse. Olimme monesti asiasta hieman eri mieltä, ja ajoittain keskustelu oli kiivastakin. Lähes tunnin puhelu meni erittäin nopeasti.

Alla sensuroimattomana puhelinkeskustelu, jonka kävimme maanantaina 24. kesäkuuta. Sovimme yhdessä Malisen kanssa, että julkaisemme keskustelun – avoimuuden nimissä.

***

Malinen: ”Juha Malinen.”

Meri: ”Tässä on Erkko – terve!”

Malinen: ”No niin, terve terve!”

Meri: ”Kiva juttu, että ehdotit puhelua.”

Malinen: ”Parempi se niin päin on. Ainakin tietää, mitä mieltä kumpikin on ja tulee suoria vastauksia. Mulle se on ainakin fiksua. Aina se ei tietysti toimi. Eikä kaikkia ajatuksia aina tarvitse perustella. Jos kerran saa tietoa, niin se kannattaa käyttää.”

Meri: ”Kyllä, kyllä. En näe, että some-keskustelu on välttämättä pois siitä, että kahden kesken vaihtaa ajatuksia. Molempia tarvitaan.”

Malinen: ”Sen vaikutus (some-keskustelu) on monesti kyseenalaista. Siihen liittyy ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua muuttaa mielipidettään tai kuunnella tosiasioita. Ajatukset ovat fakkiutuneet, eikä niitä voi muokata. Näitä on hirveästi somessa.”

Meri: ”Se voi olla totta. Mutta se on kaksipiippuinen juttu. On varmasti niitä, jotka eivät muuta mielipidettään. Mutta olen huomannut, että valmentajissa on niitäkin, jotka pohtivat näitä asioita ja miettivät eri vaihtoehtoja.”

Malinen: ”Niin.”

Meri: ”Mulla on muutama kysymys, joita olen miettinyt jo pitkään: maajoukkuetoimintaan ja valmennusprosessiin liittyen. Ymmärrän, jos et halua kaikkia asioita avata, mutta jos joitakin ajatuksia haluat kertoa, niin arvostan.”

Malinen: ”Totta kai, jos pystyn.”

Meri: ”Maajoukkueessa pelitapahtumia on suht harvakseltaan ja joukkue on kuitenkin yhdessä rajoitetun ajan, niin millainen valmistautumisprosessi teillä on esimerkiksi U21-maajoukkueessa? Mitä siihen kuuluu?”

Malinen: ”Se on tietysti hyvin erilainen kuin seuroissa. Jos ajatellaan tätä U21-joukkuetta, niin lähdimme käytännössä nollatilanteesta. On siellä tietysti pelaajia, joihin on ollut kontaktia. Yksi myytti on pelaajamäärät: Kuinka paljon pelaajia käy vaikka U15- tai U21-tapahtumissa? Yleensä se luku on kaksykkösillä ollut 20-25. Semmoinen pelaajamäärä on aktiivinen. Ajattelin ihan aluksi, että se on ensimmäinen asia, mikä pitää murtaa. Tällä hetkellä minulla on sellainen 52 pelaajan lista. Sen listan pelaajia olen pyrkinyt aktiivisesti seuraamaan.

Valmistautuminen alkoi käytännössä vuoden alussa. Karsinnat alkavat syksyllä. Kokemuksesta tiedän, että tuossa ajassa tapahtuu paljon muutoksia pelaajien suorituskyvyssä, minä-kuvassakin. Tapahtuu lopettamisia ja valtavia nousuja. Tammikuun leirin halusin pitää kotimaassa. Sain käytyä läpi perusteet lähinnä niille pelaajille, jotka ovat kotimaasta. Pelasimme TPS:ää ja Ilvestä vastaan. Se oli nopea tapahtuma.

Maaliskuun ikkunassa olimme Marbellassa. Sinne kokoontui enemmän ulkomailla pelaavia pelaajia. Jotta olisimme saaneet kymmenestä päivästä mahdollisimman paljon irti, sanoin jo etukäteen, että sen (leirin) aikana tehdään enemmän töitä kuin laki määrää.”

Meri: ”Montako pelaaja Marbellassa oli?”

Malinen: ”22 pelaajaa.”

Meri: ”Tammikuun pelaajamääristä karsittiin pelaajia?”

Malinen: ”Määrä oli kyllä sama, mutta pelaajat olivat toisia. Marbellaan tuli enemmän tuttuja pelaajia. Siellä oli pelaajia, jotka tulevat hyvin varmasti, suurella todennäköisyydellä, olemaan mukana karsinnoissa. Siksi (valmennus)tiiminkin piti olla kasassa. Tiimin merkitys on tosi iso. Sinne pitää saada eri osa-alueiden ammattilaisia. Haluan erilaisuutta. Pitää olla tyyppejä, jotka voivat antaa erilaisia mielipiteitä tarvittaessa. Sen takia halusin esimerkiksi espanjalaisen kaverin (Joaquin Gomez) mukaan. Halusimme katsoa, miten asiat etenevät.”

Meri: ”Mitkä ovat ne kriteerit tai tekijät, joita odotat tiimin jäseniltä? Mitkä ovat tärkeimmät asiat?”

Malinen: ”Täytyy olla tietysti näkemystä, kokemusta ja näyttöjä. Täytyy olla mahdollisimman hyvä (näkö)kanta, jonka esittelemme joukkueelle. Jos ajatellaan tätä meidän valmennustiimiä, niin ”Stevie” (Stephen Ward) on puolustuspeliin orientoitunut ihminen. Hän tuntee pelaajistoa hyvin. Hän ajattelee, miten puolustaminen ja puolustuslinja toimii. Joaquinia etsin kauan aikaa. Halusin ulkomaalaisen valmentajan. Näytti siltä, että kotimaassa ei ole kriteerit täyttävää ulkomaalaista valmentajaa. Täällä on hirveän paljon ulkomaalaisia valmentajia, mutta he ovat aika usein jonkun firman kautta tulleita. Väittäisin, että ammattitaito ei ole sellaista, jota tarvitaan esimerkiksi kansainvälisessä jalkapallossa.”

Meri: ”Monet näistä valmentajista ovat toki erikoistuneet lasten valmentamiseen tai valmentajien kouluttamiseen, joten siinä on tietysti eroa.”

Malinen: ”Aivan oikein. Me tarvitsemme valmentajaa, jolla on annettavaa pelaajalle, joka saattaa pelata pian esimerkiksi Valioliigassa. Monen sattuman kautta löysimme Joaquinin. Halusimme valmentajan, joka pystyy käsittelemään dataa ja jolla on nykyaikainen teknologia tiedossa.”

Meri: ”Tämä on asia, jota pidän itse todella tärkeänä. En kannata, että suomalaiset valmentajat korvataan kokonaan ulkomaalaisilla. Tarvitsemme myös paikallista tuntemusta, suomalaista osaamista. Mutta jos mietin esimerkiksi Tihistä (Hannu Tihinen), jolla on kontakteja maailmalle, ja että meillä on mahdollisuus löytää osaajia verkostojen kautta, olisi hölmöä, jos rekrytointimme rajoittuisi vain tänne Suomen rajojen sisäpuolelle. Sikäli mä seuraan todella mielenkiinnolla, miten teidän prosessi etenee ja millaisia tuloksia uusi valmennustiimi saavuttaa.”

Malinen: ”Sä olet ihan oikeassa. Olen hieman pettynyt siihen, että meillä on kuitenkin yksi sukupolvi, joka on kiertänyt maailmalla, mutta tietoa sieltä on kuitenkin tullut harmittavan vähän. Joaquinista sain tiedon Antti Niemen kautta.

Maalivahtivalmentaja Peltosen Tuomas lähti ulkomaille ja hänen tilalleen tuli Mikko Kavén. Veikkausliiga on meidän pelaajien perussarja, joten Mikko on hyvä lisä tiimiin. Tunnen hänet pitkältä ajalta ja luotan häneen.

Joukkueenjohtajaksi halusin Vilkin (Joonas Vilkki), joka on käynyt Jyväskylän yliopiston ja pystyy hoitamaan meidän Polar-mittaukset. Fysio Tony Elomaalla on myös valmennusvastuuta – hän hoitaa palauttavat treenit, lihaskuntohommat ja iltajumpat. Elomaa ja lääkäri Jonne Väisänen hoitavat myös unenseurannan, jonka halusin uutena asiana mukaan. Sanotaan, että uni hoitaa 90 % palautumisesta.”

Meri: ”Mitä havaintoja unen seurannasta on tullut? Onko määrä ja laatu olleet riittäviä?”

Malinen: ”Oikeastaan kaikenlaisia. Otanta on vielä pieni. Emme voi tehdä vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pelaajat ovat todella kiinnostuneita. He seuraavat unisormuksesta saatavia tuloksia. Näyttäisi siltä, että pelaajat, jotka valvovat myöhempään, ovat väsymyksen takia loukkaantumisherkempiä. On mahtavaa, että nykyajan nuoret suomalaiset ovat kiinnostuneita. Myytti pelkästä ’pelailusta’ on karissut.”

Meri: ”Onhan tuossa pelaajia, jotka ovat hyvin lähellä jopa kansainvälistä läpimurtoa tai ainakin ammattilaisuuden kynnyksellä. Olisi erikoista, jos heitä ei kiinnostaisi tällaiset tekijät, jotka tukevat ammattilaisuutta ja pelaajana kehittymistä. No, miten datan käyttö muuten? Puhuit siitä jo hieman. Miten hyödynnätte dataa esimerkiksi valmistautumisessa otteluihin tai palautteenannossa pelaajille?”

Malinen: ”Gomezin tehtävänä on laatia videovalmentajan (Jouko Kylmäoja) kanssa analyysipaketti. Videovalmentajan halusin ehdottomasti tähän joukkueeseen mukaan. Sikäli kävi onnellisesti, että löysin oululaisen kaverin, jonka kanssa voin toimia myös vapaa-ajalla. Hän oli Henri Lehdon suosittelema ja osittain kouluttama. Kokeneempi kaveri. Tavoitteena on, että videovalmentaja on myös tapahtumien ulkopuolella Gomeziin yhteydessä.

Käytämme InStatin tietoja ja teemme niistä paketin pelaajille. Kun pelaajat tulevat tapahtumiin, heille on 12-16-sivuinen kirjanen omista tapahtumista ja tulevista vastustajista. Jos esimerkiksi lennämme jonnekin, niin kirjanen kiertää pelaajilla ja he voivat muodostaa alustavaa kuvaa, mitä on tulossa ja mihin asioihin haluamme iskeä vastustajissa.

Tapahtuman jälkeen pelaajille lähetetään klipit ja heille soitetaan. Yleinen palaute käydään joukkueen kanssa läpi tapahtuman lopuksi. Tapaan myös pelaajia tapahtumien välissä. Siihen on tietty budjetti. Puolet ajastani menee Pohjois-Suomen valmennuskeskuksen tehtävissä.”

Meri: ”Kun joukkue valmistautuu otteluun, on tietysti vastustaja, jonka mukaan tehdään yksittäinen ottelusuunnitelma. Mitä pelitavallisia asioita korostat joukkueelle? Mitkä ovat U21-maajoukkueen pelaamiseen pääpointit?”

Malinen: ”Sä oot varmasti hieman seurannut, millaisia mun joukkueet ovat?”

Meri: ”Joo.”

Malinen: ”Pelaajat ovat pelanneet oman joukkueen kanssa yhdestä kolmeen kuukautta, jonka jälkeen he tulevat taas maajoukkueen mukaan. Tämä on perusta, joka täytyy ottaa huomioon. Meillä on kolme päivää aikaa, jonka aikana täytyy päästä kiinni hommaan. Käymme vastustajan peliä ja omaa peliä läpi. Ymmärrät, että kolmen päivän aikana ei voi tulla isoja muutoksia tai monimutkaisuuksia. Emme halua rasittaa pelaajia myöskään fyysisesti liikaa. Overloadia ei saa tulla liikaa, jotta loukkaantumisriski ei kasva. Kahdella aikaisemmalla leirillä on kuitenkin jouduttu menemään overloadin puolelle.”

Meri: ”Minkä takia sitten on menty yli?”

Malinen: ”Koska on ollut pakko. Meidän on täytynyt käydä kentällä asioita läpi. Kun joukkueeseen tulee uusia pelaajia, heidän kanssaan on käytävä läpi ne asiat, jotka on muiden kanssa jo käyty. Osa pelaajista saa toistoa, mutta olisi suuri vääryys uusia pelaajia kohtaa käydä asiat vain ylimalkaisesti läpi. Kentällä on pystyttävä hahmottamaan, miten pelaamme. Näin se on vain mennyt kahdella ekalla leirillä.”

Meri: ”Avaa Juha vielä tarkemmin ja konkreettisemmin, mitkä ovat esimerkiksi hyökkäys- ja puolustusvaiheessa sun maajoukkueen avainasiat?”

Malinen: ”Lähtökohta on, että olemme pieni maa ja meidän täytyy taistella. On se sitten sota tai katutappelu. Tiettyjä periaatteita on olemassa. Meillä täytyy olla oma tapa. Jos meitä vastaan tulee isompi vastustaja, meidän täytyy riisua heidät aseistaan. Emme voi lähteä pallonhallintapeliin taitavampaa vastustajaa vastaan. Ajatus lähtee siitä, että lähdemme riistämään vastustajan aseistaan. Meidän täytyy jotenkin yllättää vastustaja. Se, miten olemme aggressiivisia, voi yllättää vastustajan.”

Meri: ”Olen miettinyt tätä paljon. Tilastojen valossa on varmasti fakta, että peleissä isompia maita vastaan vastustaja pitää palloa enemmän kuin Suomi. Mutta näen, että esimerkiksi (Markku) Kanervan Huuhkajat on osoittanut, että oman pallonhallintavaiheen täytyy olla organisoitu. Palloa täytyy pystyä pitämään. On osattava puolustaa pallonhallinnan kautta. Mikä merkitys tällä sitten on?”

Malinen: ”Ehdottomasti. Kaikki lähtee siitä, miten aloitamme pelin ja voitamme ensimmäiset tilanteet. Se tuottaa sen, että saamme pallon. Nykyisillä junioreilla on ihan erilaiset edellytykset hoitaa tilanteet kuin Suomen A-maajoukkueen pelaajilla 20 vuotta sitten. Positiivinen asia on, että junioreista tulee taitavampia pelaajia ja he pääsevät mukaviin paikkoihin, kun perustaitotaso on hyvä. Aikaisemmin monella pelaajalla oli yksi tai kaksi erityisominaisuutta ja perustaidot olivat helvetin huonot.

Suomessa jotkut ovat ymmärtäneet pallonhallinnan väärin. Ei se ole pallonhallintaa, että pallo menee ’maalivahti – toppari – pakki – toppari – maalivahti’. Pallonhallinnan tulee olla vastustajan kenttäpuolella.”

Meri: ”Mutta aina pitää pystyä tekemään ratkaisuja, jotka ovat pelitilanteen kannalta tarkoituksenmukaisia. Jos on mahdollista ohittaa syöttämällä kaksi linjaa tai edetä vastustajan selustaan, se pitää pystyä toteuttamaan. Kritisoin twiitissäkin sitä, että pelaajat puolustivat koko ajan eteenpäin, vaikka monessa tilanteessa olisi pitänyt enemmän – tai olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa – peittää, vartioida omaa pelaajaa tai suojata selustaa.”

Malinen: ”No jos mennään siihen twiittiin, niin sehän on surkuhupaisaa.”

Meri: ”No?”

Malinen: ”Ei sun kannalta, vaan meidän kannalta. Se on meille älyttömän hyvä esimerkki siitä, miten tämä koko prosessi menee. Osa on uusia kavereita. Ruotsi-peli oli jo paljon parempaa. Aggressiivinen peli, jolla voitamme pallonhallintatilanteita ja pystymme käyttämään pallonhallintatilanteita vastustajan kenttäpuoliskolla, on tavoite. Sinne ei lähdetä niin, että lähdemme vain vähän hallitsemaan palloa. Tavoite on, että voitamme vastustajan heidän kenttäpuoliskollaan. Yleensä se on aggressiivinen, yhtenäinen puolustaminen. Ja sitten aletaan pelaamaan.

Toinen vaihtoehto on matala blokki, joka meidän pitää pystyä hallitsemaan. Jos emme pysty antamaan painetta, on hallittava yhtenäinen matala blokki tai puolustavampi pelisysteemi.

Siinä klipissä, jonka sä teit, sehän oli semmoinen tilanne, että peli oli 2-2. Meillä oli tasoituksen jälkeen hyvä maalintekotilanne ja oltiin luotu koko ajan parempaa ja parempaa. Matala blokki varsinkin ekalla jaksolla aiheutti sen, että Ruotsilta tuli ihan paskoja suorituksia.

Lopussa kentällä oli tuoreita kavereita, jotka tiesi, että meidän pitää olla aggressiivisia, mutta he unohtivat täysin matalan blokin merkityksen. Kentällä ei ollut yhtään johtavaa pelaajaa lopussa ja tästä saimmekin hyvät palautekeskustelut muun muassa Aapo Halmeen ja Hugo Kedon kanssa. Koska olemme luoneet aggressiivisuutta, se tulee ekana ja vasta sen jälkeen ajatus, että mulla pitää olla myös toinen persoona eli olla matalassa blokissa. Sanoin pelaajille, että jos haluamme menestyä, meidän pitää olla aggressiivisia, mutta myös passiivisia ja fiksuja.”

Meri: ”Mun omiin silmiin se tilanne, ja muutkin tilanteet pelissä, vaikutti siltä, että pelaajien ensisijainen vaihtoehto oli koko ajan antaa paine palloon ja juosta lähimpänä olevaa vastustajaa kohti ilman, että olisi edes pohdittu, mikä olisi siinä tilanteessa ollut järkevämpi vaihtoehto. Tämä toistui monella pelaajalla. Mietin pelin aikana, että onko se valmennusprosessin seurauksena syntynyt ajattelutapa, jossa pelaajat puolustavat koko ajan eteenpäin. Oletko miettinyt tätä?”

Malinen: ”Ihan oikein sä pohdit. Se on just tällä tavalla. Ollaksemme hieman erilainen joukkue ja jos aiomme menestyä, se ei riitä, että me tehdään ihan hyvin. Se riittää vain keskitasoon. Jos haluamme parempaa, meidän pitää olla joissakin pelin osa-alueissa parempia kuin muut. Se on kylmä totuus. Aggressiivisuudessa ja intohimoisessa puolustamisessa pystymme olemaan sitä. Mutta meidän täytyy olla todella hyviä myös matalassa blokissa, jossa muut Pohjoismaat ovat hyviä.”

Meri: ”Tämähän se oli viime MM-kisoissa. Ruotsi, Tanska ja Islanti – kyllähän kyseisten maiden miesten maajoukkueiden pelaaminen perustui juuri matalaan blokkiin ja kahteen tiiviiseen alimpaan linjaan. Minkälaisen analyysin kautta Suomen Palloliitossa on tultu siihen johtopäätökseen, että meidän kilpailuetu mahdollisesti olisi nyt se korkea ja aktiivinen prässi? En ihan ymmärrä tätä.”

Malinen: ”Se on mun mielestä väärä tieto. Meidän pitää pystyä hallitsemaan molemmat. Jos mennään A-maajoukkueeseen, niin siellä se on enemmän aktiivinen puolustuspeli, josta siirrytään matalaan blokkiin.”

Meri: ”Tarkoittaako se aktiivisuus tätä korkeaa prässiä?”

Malinen: ”Aktiivinenhan tarkoittaa sitä, että olemme vastustajan kenttäpuoliskolla ja niin lähellä, että pystymme ohjaamaan vastustajaa sellaiseen paikkaan, jossa voimme antaa painetta. Toinen on se – mikä aiheuttaa paljon kritiikkiä – että pudotaan automaattisesti jonnekin helvetin alas ja sitten funtsitaan, että meillä on 75 metriä edessä, jos voitamme pallon. Se ei ole yllättävä eikä kovin moderni pelitapa. Yhä enemmän pitäisi löytää tilanteita vastustajan kenttäpuoliskolla, jossa huomaamme, että vastustaja syöttää esimerkiksi epätarkasti tai väärälle jalalle. Mitä enemmän pystymme luomaan näihin tilanteisiin painetta, sitä parempi mahdollisuus meillä on voittaa pallo.”

Meri: ”Ymmärrän. Pitää olla kyky ja mahdollisuus sekä korkeaan prässiin että matalaan blokkiin. Mua on itse häirinnyt – teillä maajoukkueen arjessa tilanne on ehkä toinen – se, että tätä aktiivista tai rohkeaa pelitapaa, joka on Palloliitonkin materiaaleissa nostettu esiin, ei ole kunnolla konkretisoitu. Miten se näkyy kentällä konkreettisina tilanteina tai konkreettisina toimintatapoina? Mitä se yhden pelaajan, osajoukkueen tai joukkueen näkökulmasta tarkoittaa, että olemme tässä tilanteessa rohkeita? Ymmärrän rohkeuden yleisen tason visiona, mutta ulkopuolisen silmin on todella epäselvää, mitä on aktiivinen pelitapa.”

Malinen: ”Kyllähän mä oon lukenut näitä heittoja. Mun mielestä tää on hyvin looginen juttu. Ymmärrän myös, jos siitä ei ole selkeää eeposta tai ei pääse paikan päälle tutkimaan. Mutta esimerkiksi tää mun hyvä espanjalaisvalmentaja (Gomez) on sanonut, että ’tää on just niin kuin pitää pelata’. Hän on verrannut meidän pelaamista kahteen eurooppalaiseen joukkueeseen. Arvaa, mitkä ne on.”

Meri: ”Kerro?”

Malinen: ”Toinen on Leeds. Ja se toinen Madridin porukka. Hän on tutkinut peliä hirveän paljon. Tää on ollut mulle positiivinen juttu. Kaveri tulee ulkopuolelta ja hän sanoo, että ’tää on ihan selkeä juttu’. Ymmärrän, että säkin olet juniorijalkapallon ja pelaajakehityksen parissa paljon tekemisissä ja sitten se linja ei näy selkeästi.”

Meri: ”Mä haen enemmän takaa sitä, että kun Suomessa on otettu lähtökohdaksi se, että haluamme olla tietyissä vaiheissa rohkeita ja aktiivisia, ruohonjuuritasolla olevilla valmentajilla pitää olla yhteinen ymmärrys, miten tätä rohkeutta valmennetaan. Muuten se tarkoittaa minulle yhtä asiaa, toiselle valmentajalle toista asiaa ja kolmannelle valmentajalle jotakin muuta. ’Aktivinen pelaaja’ voi tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Emme pääse kehitykseen kiinni, jos emme pilko aktiivisuutta mitenkään osiin tai konkretisoi sitä.”

Malinen: ”Kyllä mä ymmärrän, mitä sä haet takaa. Mä olen ollut koko ajan mukana, kun nuorten maajoukkueiden pelitapa on valmistunut. Kyllä nää jätkät tekee oikeasti hyvää työtä. Siellä pyritään nyt pilkkomaan näitä asioita ja esittämään niitä. Kuinka paljon siitä saa irti, sitä mä en pysty suoraan sanomaan. Se tiedon määrä, mitä siihen (pelitapaan) tulee, on ihan valtava. Se on niin iso tiedosto, että sen lähettäminen tuntuu olevan vaikeata.”

Meri: ”Okei.”

Malinen: ”Tämä kaikki on sitä varten, että ymmärrys nousisi. Vaikka sä ja joku muu voitte olla kriittisiä, siellä on aika paljon ihmisiä, jotka on tyytyväisiä. Olen kiertänyt aika paljon Suomea. Siellä on tyytyväisiä ihmisiä. Me mennään oikeaan suuntaan. Meillä on nuoria valmentajia, jotka on innostuneita tästä asiasta. Ikävä asia on, että me nokitellaan julkisesti toisiamme liikaa.”

Meri: ”Mä olen itsekin sanonut, että Palloliitto on saanut hyviä asioita aikaan, esimerkiksi Huuhkaja- ja Helmari -turnausten konsepti. Mä olen kuullut siitä paljon hyvää. Mutta ajattelen myös kokonaiskehitystä. Jotta me voidaan kehittyä, pitää olla erilaisia näkemyksiä, sparrata toinen toisiaan ja haastaa. Jos tuon epäkohtia esiin, haluan kiinnittää enemmän huomiota toimintatapoihin ja -kulttuuriin. Olisi hankalaa, jos olisimme kaikista asioista samaa mieltä. Olen itse huomannut, että kun omaa toimintaani on kritisoitu, mä olen usein jäänyt miettimään asioita toisesta näkökulmasta. Esille voi nousta asioita, jotka pakottavat miettimään asioita vielä uudelleen. Tätä pitäisi olla Suomi-futiksessa enemmän. Ei meillä kriittistä keskustelua kyllä liikaa ole. Päinvastoin, olemme aika maltillisia ja varovaisia.”

Malinen: ”Joo, mutta se on myös tietyllä tavalla meidän vahvuus, että emme ole eteläeurooppalaisia tai aasialaisia. On otettava huomioon, millaisia me olemme. Mutta oot sä ihan oikeassa. En mä näe yhtään syytä, miksei näistä voisi keskustella vielä enemmän.”

Meri: ”Meidän Suomi-futiksen vielä isompi vahvuus voisi olla se, että vaihdamme ajatuksia. Esimerkiksi me keskustelemme nyt tässä. Voisiko liitto esimerkiksi järjestää valmentajille enemmän avoimia väittely- ja keskustelutilaisuuksia? Mä näen, että vaikka asioista oltaisiin eri mieltä, molemmat osapuolet voivat saada todella paljon lisää toiselta.”

Malinen: ”Mulla on pitkä ura liigavalmentajana. Siellä tämä asia kulminoituu vieläkin negatiivisemmin. Meillä oli jossakin vaiheessa joitakin tilaisuuksia, joihin liigavalmentajat kutsuttiin yhteen. Ne ovat olleet parhaimpia tilaisuuksia, joita mulla on ollut. On ollut joitakin koulutuksia tai Valmentajapäivät, joissa olemme olleet yhdessä. Viime vuosina ei ole ollut mitään niistä. Se on ollut huono asia. Maajoukkuevalmentajana olen päässyt vaihtamaan mielipiteitä paljon enemmän.”

Meri: ”Kun olet ollut U21-päävalmentajana ja viimeisimmät tulokset eivät ole olleet ihan parhaimpia (kahdeksasta viime pelistä seitsemän tappiota), niin mitkä ovat olleet tärkeimmät kehityskohteet?”

Malinen: ”No, mä äsken niitä kävin jo läpi. Meidän ryhmän pitää olla aktiivisempi. Se ei voi mennä niin, että yksi valmentaja kertoo, mitä tapahtuu. Meidän pitää olla tiimi ja antaa tiiminä ohjeita. Se on lähtökohta. Mä väitän, että meillä käydään asioita todella paljon läpi. Ehkä pitää vielä enemmän yksinkertaistaa. Siitä mä olen vielä kahta mieltä. Haluan, että meidän peli on monipuolisempaa. En halua, että se jää pelkkään aggressiivisuuteen tai matalaan blokkiin. Nämä ovat ne perusasiat. Näihin pitää käyttää vieläkin enemmän aikaa. Mä näen, että tämän prosessin pitää mennä juuri näin. Luotan kokemukseen ja siihen, miten ihminen oppii.

Lähdemme pelaamaan seuraavaksi maailmanmestareita (Ukraina) vastaan. Sitten on Tanska, joka on nyt EM-kisoissa, ja Romania. Onhan ne ihan helvetin kovia maita.”

Meri: ”Tulevat vastustajat on varmasti kovia, mutta jos katson näitä maita, joita vastaan on nyt pelattu, niin siellä on Bulgariaa, Pohjois-Makedoniaa, Georgiaa ja niin edelleen. Nämä eivät ole mitään isoja maita.”

Malinen: ”Ne on olleet täysin harjoitusotteluita. Sama juttu, jos Veikkausliiga-joukkue pelaa tammikuussa Ykkösen joukkuetta vastaan.”

Meri: ”Mutta tässä on ollut kahdeksan peliä, joista on tullut seitsemän tappiota. Kyllähän se jostain kertoo, vaikka osa onkin harjoituspelejä?”

Malinen: ”Varmaan kertookin. Siitä voi tehdä ihan omia johtopäätöksiä. Esimerkiksi viime kaudella Tanska-peli vieraissa (2-0-tappio) ja Puoli-peli kotona (3-1-tappio) oli meiltä ihan saatanan hyviä pelejä. Ne oli oikeasti hirmuhyviä pelejä. Seuraavat kaksi peliä (2-1-tappio Georgialle ja 2-0-tappio Liettualle) mä otan omaan piikkiin, koska en tehnyt tarvittavia muutoksia. Meillä oli mennyt sauma ja johdimme esimerkiksi Georgiaa vastaan, mutta emme pystyneet reagoimaan siihen, mitä pelin sisällä tapahtui. Liettua-pelissä oli pitänyt antaa enemmän vastuuta pelaajille, jotka eivät olleet niin kuormittuneita.

Tämän kauden osalta – niin kuin mä sanoin – pelaajat ovat vaihtuneet todella paljon. Sitten pitää ottaa huomioon, että Lipposen jengi hävisi viime vuonna Pohjois-Makedonialle 5-0. Ei se aivan paska jengi ole.”

Meri: ”Ei varmastikaan.”

Malinen: ”Bulgaria-pelissä (1-0-tappio) oli tiettyjä haasteita 8-2-voiton (Norjaa vastaan) jälkeen. Tuli kuitenkin vähän överivoitto. Huomattiin, että ’ei tämä olekaan niin helppo peli’.”

Meri: ”Kausi jatkuu karsinnoilla syyskuussa, eikö?”

Malinen: ”Seuraavaksi vastassa on maailmanmestari Ukraina. Sitten vastassa on Pohjois-Irlanti.”

Meri: ”Sitä kohti. Juha, arvostan, että sulla oli aikaa jutella. Tsemppiä valmennushommiin ja hyviä tulevia karsintoja.”

Malinen: ”Palataan. Kuten viimeksi sanoin, ollaan yhteydessä, jos keksitään jotain, mikä vie asioita eteenpäin.”

Meri: ”Juuri näin. Ollaan yhteyksissä. Hyvät kesänjatkot!”

Malinen: ”Samoin, palataan. Moi!”

 

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kuinka kielitaidoton opiskelija kasvoi seitsemässä vuodessa Zenitin akatemian urheilutoimenjohtajaksi – Iikka Miettisen tarina

Tarina on uskomaton, mutta totta. Se kertoo ennen kaikkea sinnikkyydestä, työnteosta ja rohkeudesta. Asioista, jotka kantavat pitkälle niin jalkapallossa kuin muussakin elämässä.

Tätä tarinaa ei ole aikaisemmin kerrottu näin laajasti Suomessa. Nyt on korkea aika.

Iikka Miettinen28, nousi seitsemässä vuodessa kieltä taitamattomasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta venäläisen jalkapallon jättiläisen Zenitin akatemian urheilutoimenjohtajaksi.

Tässä haastattelussa hän avaa, miten kaikki tapahtui ja millaisten vaiheiden jälkeen hän kasvoi arvostetuksi jalkapallo-osaajaksi.

 

Haaveena opiskelu ulkomailla

Moni asia voisi olla toisin, jos parikymppinen Miettinen olisi saanut kaipaamansa vastauksen Milanon tai Rooman yliopistolta.

Tampereella ja Valkeakoskella kasvanut nuori oli juuri valmistunut lukiosta. Miettisen kipinä ulkomailla opiskeluun oli syttynyt, kun hän oli viettänyt lukioikäisenä vaihto-opiskeluvuoden Italian Algherossa Sardinian saarella.

”Vuosi Italiassa oli opettavaa aikaa – sekä elämän että jalkapallon kannalta. Pelasin paikallisessa juniorijoukkueessa ja opin italian kielen. Tiesin jo silloin, että haluan myöhemmin ulkomaille opiskelemaan ja töihin jalkapallon pariin. Lopullinen päätös tapahtui armeijassa”, Miettinen muistelee nyt.

Juniorina TPV:ssä ja FC Hakassa pelannutta Miettistä kiinnosti nimenomaan liikuntatieteet. Ensisijaisesti hän halusi englantilaiseen tai italialaiseen yliopistoon.

”Englanti jäi pian pois, sillä opiskelu siellä olisi ollut minulle liian kallista. Italian osalta hakuprosessi osoittautui todella hankalaksi. Olin yhteydessä Rooman Foro Italico –yliopistoon, jossa minut ohjattiin aina eri henkilön puoleen. Myös Napolin ja Milanon osalta tapahtui sama kuvio.”

Opiskelupaikka lopulta löytyi, mutta aivan eri suunnasta. Syksyllä 2011 Miettinen aloitti yliopisto-opinnot vuonna 1896 perustetussa Pietarin valtiollisessa liikunnan ja urheilun yliopistossa. Venäjän kieltä hän ei osannut sanaakaan.

”Löysin CIMO -nimisen organisaation (nykyisin Opetushallitus) kautta tiedon, että Pietariin voisi päästä opiskelemaan stipendin tuella. Laitoin paperini järjestölle ja hain heidän kauttaan opiskelupaikkaa.”

Miettinen oli yksi viidestä suomalaisesta, jolle myönnettiin kyseisenä vuonna CIMO:n opiskelustipendi. Samalla hänestä tuli yliopiston ensimmäinen liikuntatieteitä opiskeleva suomalainen.

Ensimmäinen askel kohti tavoitetta, työtä jalkapallon parissa, oli otettu.

 

Opiskelijan arkea Venäjällä – ”Opin valtavasti sinnikkyyttä”

”En osannut odottaa yhtään mitään, kun lähdin Pietariin. Vanhempani kysyivät: ’Olenko varma, että haluan Venäjälle opiskelemaan?’. Sanoin haluavani ulkomaille ja muistutin, että Venäjä on suuri urheilumaa. Olin varma, että pärjään.”

Ensimmäisen vuoden Miettinen opiskeli pelkästään venäjän kieltä. Valmistavan vaiheen tarkoituksena oli karsia pois ne ulkomaalaiset, jotka eivät oppineet kieltä riittävän hyvin.

Varsinaiset aineopinnot alkoivat vasta toisena vuonna edellyttäen, että vaaditusta kielitestistä tuli hyväksytty suoritus.

”Asuin yliopiston asuntolassa. Kämppikseni olivat Makedoniasta ja Montenegrosta. Asuntolassa asui myös esimerkiksi kiinalaisia ja sambialaisia opiskelijoita.”

Opiskelupäivän päätteeksi ulkomaalaiset kokoontuivat usein yliopiston viereiselle kentälle. Samasta maasta kotoisin olleet opiskelijat muodostivat ”maajoukkueen”, joka pelasi muita joukkueita vastaan. Koska suomalaisia opiskelijoita oli vähän, Miettinen pelasi usein Marokon maajoukkueen riveissä. Urheilu yhdisti.

IMG-20190615-WA0002
Iikka Miettinen (keskellä) pietarilaisten koululaisten kanssa. Yliopisto-opintoihin kuului harjoittelujakso koulussa.

Ensimmäisen vuoden kieliopintojen jälkeen Miettinen pääsi varsinaisten perusopintojen pariin. Venäjällä kandidaattivaihe kestää neljä vuotta, vuoden pidempään kuin Suomessa.

Aluksi opintoihin sisältyi muun muassa matematiikkaa, kemiaa, anatomiaa ja fysiologiaa. Myös eri urheilulajit kuuluivat opetussuunnitelmaan.

”Yhtenä lukukautena opiskelimme ensin puoli vuotta eri yleisurheilulajeja ja sitten toisen puolikkaan opetimme lajeja toisillemme. Vasta kolmas ja neljäs vuosi olivat enemmän jalkapallon opiskelua.”

Massaluentojen lisäksi opiskelijat suorittivat seminaareja ja pienryhmätöitä. Kaikki tentit tehtiin suullisesti ja venäjän kielellä.

”Sopeuduin nopeasti uuteen kulttuuriin. Opin kielen ja minut otettiin hyvin vastaan. Opetuksen taso olisi voinut olla parempi, vaikka yliopisto olikin hyvä.”

”Esimerkiksi jalkapalloluennoilla meille kerrottiin, että kauden aikana pitää pyrkiä kuntopiikkeihin, mikä on kuitenkin vastoin nykytietoa. Päinvastoin pre-seasonin aikana tulee saavuttaa tietty taso, joka pitää säilyttää kauden ajan. Monet opit perustuivat yksilölajien teoriaan”, Miettinen kertoo.

Miettisen mukaan yliopiston metodologia perustui vahvasti neuvostoaikojen oppeihin. Harjoittelussa korostettiin toistojen merkitystä. Esimerkiksi ympäristön vaihteluihin tai muuttuviin tilanteisiin ei juurikaan kiinnitetty huomiota.

Vaikka Venäjä on merkittävä urheilumaa, eri urheiluvälineiden ja -laitteiden vanhanaikaisuus yllätti suomalaisen.

”Kun teimme tutkimuksia esimerkiksi fysiologiassa, laitteet olivat ’kirppiskamaa’. Mittauslaitteisiin oli kiinnitetty teipillä erilaisia letkuja ja putkia. Monesta seikasta huomasi, että valtio oli laittanut enemmän rahaa esimerkiksi armeijaan ja poliiseihin kuin koulutukseen.”

”Opiskeluni sujuivat kuitenkin hyvin ja vain ensimmäinen vuosi oli vaikea. Kielen opiskeluun meni tietysti jonkin verran aikaa. Opin valtavasti sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.”

 

Mahdollisuus avautuu – Harjoittelijaksi Zenitiin

Miettinen tiesi jo Pietariin muuttaessaan, että hän aikoo erikoistua opinnoissaan jalkapallovalmennukseen. Pian myös kaupungin suurseura Zenit astui mukaan kuvioon.

Zenit on kaikilla mittareilla absoluuttinen huippuseura. Pelkästään seuran junioriakatemian budjetti on yli 3,5 miljoonaa euroa vuodessa. Maakaasuyhtiö Gazpromin taloudellinen tuki mahdollistaa erinomaiset olosuhteet.

Zenitin edustusjoukkue on pelannut säännöllisesti Mestareiden liigan lohkovaiheessa. Venäjän mestaruuksia on 2010-luvulta neljä.

Viimeisten vuosien aikana seurassa ovat toimineet monet huippuvalmentajat, kuten André Villas-Boas ja Roberto Mancini.

Vaikka Zenitin ja yliopiston välillä ei ollut virallista yhteistyösuhdetta, opiskelijoille avautui mahdollisuus päästä mukaan seuran toimintaan. Iikka Miettinen oli yksi kiinnostuneista.

”Zenitin junioriakatemian videoanalyyttisen osaston pomo oli ilmoittanut yliopistolle, että Zenit hakee akatemiaan opiskelijoita harjoittelujaksolle. Tarkoituksena oli, että opiskelijoita putoaa koko ajan pois niin, että lopulta vain parhaat ovat jäljellä”, Miettinen muistelee.

”Kilpailu oli todella kovaa. Meitä oli aluksi 50, lopuksi jäljellä olivat vain minä ja eräs toinen opiskelija. Opiskelijoita karsittiin säännöllisesti pois. Kuvasimme tapahtumia, teimme analyysejä ja klippejä, kirjoitimme raportteja ja scouttasimme pelaajia. Toimimme ryhmissä, mutta kilpailimme kaikki toisiamme vastaan.”

Yksi Zenit-juniori, josta Miettinen teki analyysejä ja klippejä, oli HJK:ssa nykyään pelaava maalivahti Maxim Rudakov.

IMG-20190615-WA0016
Miettinen kuvaamassa Zenitin harjoituksia. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Zenitin junioriakatemiaan kuuluvat ikäluokat U7-U17. Miettisen mukaan akatemiasta löytyvät kaikki ne asiat, joista jalkapalloileva nuori voi haaveilla.

”Akatemialla on viisi omaa kenttää, kaksi sisähallia ja kuntosali. Ykkösjoukkueen treenikeskuksessa on vielä neljä kenttää lisää. Reservijoukkueellakin on kaksi omaa kenttää.”

”Zenitillä on satelliittiseuroja sekä Pietarissa että sen ulkopuolella. U12-vaiheeseen asti pelaajat tulevat Pietarin alueelta. Sen jälkeen rekrytoimme pelaajia myös kaupungin ulkopuolelta. Nuorimmat asuntolassa asuvat pelaajat ovat 13-vuotiaita.”

Zenitin suurseura-asema näkyy seuran henkilökunnan määrässä. Pelkästään päätoimisia analyytikkoja on yhdeksän, joista kolme toimii akatemiassa. Ammattivalmentajia on akatemiassa yhteensä 39 – siihen kuuluvat joukkuevalmentajat, maalivahti- ja kuntovalmentajat sekä henkilökohtaiset valmentajat, jotka opettavat esimerkiksi vain hyökkääjiä.

Lisäksi seuralla on psykologi, lääkäreitä ja sairaanhoitajia sekä niin kutsuttuja ’kasvattajia’, jotka opettavat pelaajille asuntolassa esimerkiksi pyykinpesua ja huolehtivat pelaajien koulunkäynnistä.

”Zenit on maineeltaan ja olosuhteiltaan yksi Venäjän parhaista akatemioista. Suhteessa muihin seuroihin emme ole kuitenkaan kasvattaneet niin paljoa pelaajia ykkösjoukkueeseen. Zenitin kasvatteja pelaa monissa Venäjän pääsarjaseuroissa, mutta aivan maan TOP-joukkueissa heitä on kuitenkin vähän”, Miettinen arvioi.

Suomalaisen harjoittelujakso analyytikkona kesti puoli vuotta. Hän pääsi läheltä näkemään, kuinka suurseuran junioriakatemia toimii. Muut opiskelijat putosivat aikaisemmissa vaiheissa pois.

Analyytikkoharjoittelijan tehtävän päätyttyä Miettinen aloitti valmentamisen yhdessä Zenitin satelliittiseurassa Pietarin alueella.

Yksi yhteistyöseuran valmentajista toimi liikunnanopettajana samassa koulussa, jossa suomalainen suoritti yhtä harjoittelujaksoistaan. Yksi asia johti toiseen ja pian Miettinen valmensi seurassa 9- ja 11-vuotiaita.

Uusi valmentaja tuli heti hyvin toimeen pelaajien kanssa.

”Kun aloitin valmentamisen, puhuin venäjää jo hyvin. Lapset kuuntelivat minua todella tarkkaan, kun he saivat tietää, että olen Suomesta. He olivat erityisen kiinnostuneita minusta, koska olin ulkomaalainen. Kaksi ensimmäistä harjoitusta he olivat oikeastaan vain hiljaa ja kuuntelivat minua”, Miettinen hymyilee.

 

Toiminta- ja valmennuskulttuuri Zenitissä – ”Kilpailu on kovaa”

Aloittaessaan pietarilaisessa jalkapallojätissä Miettinen huomasi nopeasti eron Suomeen.

”Zenit on aivan eri maailma kuin esimerkiksi Haka, jossa pelasin monta vuotta nuorena. Ympäristö Pietarissa on todella vaativa. Kommunikointikulttuuri on erilainen kuin Suomessa. Pelaajille kerrotaan, mitä heiltä vaaditaan ja mitä heiltä odotetaan kentällä. Lapsilta ei kysytä, mitä mieltä he ovat jostakin asiasta.”

”Jos joku ei pärjää, hänen tilalleen otetaan uusi pelaaja. Ne, jotka selviytyvät, pärjäävät erittäin hyvin. Kilpailu on kovaa.”

Suuri osa Zenitin akatemiavalmentajista on seuran vanhoja junioripelaajia, jotka ovat käyneet pelaajana akatemiaputken läpi, mutta joiden oma pelaajaura on syystä tai toisesta päättynyt. Monella on taustaa pääsarjasta tai ykkösdivisioonasta.

”Muutos alkoi, kun Zenitin akatemiaan rekrytoitiin hollantilainen johtaja Shakhtar Donetskista. Toimiessaan Shakhtarissa hän halusi tuoda mukanaan oman metodologiansa ja jalkauttaa sen seuraan. Hyvin pian hän kuitenkin huomasi, että seurassa kymmenen vuotta toimineet ukrainalaiset valmentajat eivät halunneet muuttaa toimintatapojaan.”

Aloittaessaan Zenitissä uusi päällikkö valitsi toisenlaisen lähestymistavan: vanhat valmentajat siirrettiin uusiin tehtäviin, esimerkiksi scouteiksi, tai heidät potkittiin seurasta kokonaan pois. Tilalle palkattiin uusia valmentajia, joilla oli pelaajataustaa Zenitistä, mutta jotka olivat valmentajina vielä avoimia uusille ajatuksille.

Maaperä uudelle metodologialle oli otollisempi.

Vaikka akatemiapäällikkö on jo vaihtunut, metodologian perusteet ovat seurassa vielä taustalla. Samaan hengenvetoon Miettinen kuitenkin muistuttaa, että metodologia-ajattelu on Venäjällä monessa suhteessa harvinaista.

Valeri Lobanovskilla oli oma vahva metodologiansa, samoin Spartak Moskovassa. Monessa seurassa on kuitenkin – varsinkin aikaisemmin – vallinnut ajattelutapa, että yksi valmentaja ottaa haltuunsa esimerkiksi 10-vuotiaiden joukkueen ja valmentaa kyseisiä pelaajia vanhimpiin junioreihin saakka. Jokainen valmentaja tekee oman joukkueensa kanssa, mitä itse haluaa.”

Isoimmissa akatemioissa on vasta viime vuosina yleistynyt suuntaus, jossa tietty valmentaja erikoistuu tietynikäisten lasten, esimerkiksi 9-10-vuotiaiden, valmentamiseen.

Suurista pelaajakasvatusseuroista muun muassa Zenit, Rubin Kazan ja Krasnodar ovat päättyneet tähän lähtökohtaan. Haasteita on kuitenkin edelleen.

IMG-20190615-WA0021
Miettinen aloitti Zenitissä analyytikkoharjoittelijana junioriakatemiassa. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

”Juniorivalmentajat saattavat tulkita seuran ideologiaa hyvin eri tavalla. Esimerkiksi Zenitissä haluamme pelata maata pitkin, edetä laitojen kautta luoden 2vs1 -tilanteita sekä prässätä korkealta. Ongelma on kuitenkin siinä, että esimerkiksi prässin alaprinsiippejä ei ole määritelty, kuten millä alueilla prässätään tai miten triggereitä käytetään. Tällöin jokainen valmentaja tulkitsee korkeaa prässiä eri tavoin”, Miettinen pohtii.

Akatemiassa pelaaminen on junioreille maksutonta. Seuran juniorijoukkueet pelaavat säännöllisesti muita venäläisiä ja ulkomaalaisia seuroja vastaan. Joukkueet osallistuvat turnauksiin muun muassa Italiassa ja Keski-Euroopassa.

Zenitin U14-joukkue voitti vastikään Venäjän mestaruuden. Nuorisomaajoukkueissa Zenitin pelaajia on keskimäärin yhdestä kolmeen per ikäluokka.

Akatemian budjetti on Venäjän toiseksi suurin. Vain Krasnodarilla on suurempi – noin 10 miljoonaa euroa vuodessa. Kilpavarustelu Venäjällä on hurjaa.

”Zenitin olosuhteet ovat todella hyvät, mutta Krasnodarin puitteet ovat jopa maailman mittakaavalla huikeat. Olen nähnyt monta hienoa paikkaa Qatarin Aspire Academystä alkaen, mutta Krasnodarin olosuhteet ovat vieläkin hienommat.”

 

Harjoittelijaksi Kroatiaan – Tärkeä ajanjakso Dinamo Zagrebissa

Liikuntatieteen opintoihin kuului kaksi harjoittelujaksoa. Ensimmäisen Miettinen suoritti paikallisessa koulussa. Puolivuotisjakso Zenitin akatemiassa oli opiskeluista erillinen projekti.

Toisen harjoittelupaikan Miettinen halusi löytää ulkomailta. Kandidaatin opinnot olivat jo loppusuoralla.

”Lähetin yli sata hakemusta ulkomaisiin seuroihin – Brasiliasta Japaniin. En pyytänyt korvausta, vaan olin valmis tekemään töitä palkatta. Minulla ei ollut suoria kontakteja, vaan laitoin hakemuksia joka paikkaan.”

Lopulta harjoittelupaikka löytyi Kroatiasta. Maan ykkösseura Dinamo Zagreb vastasi yhteydenottoon ja tarjosi palkatonta harjoittelupaikkaa seuran akatemiasta.

Osittaisen taloudellisen varmuuden takasi opintotuki Suomesta. Lisäksi Miettinen teki harjoittelujaksoa edeltävän kesän töitä tamperelaisessa kahvilassa saadakseen riittävät rahat kasaan Kroatiaa varten.

Venäjän valtio maksoi Miettiselle opintotukea noin 30 euroa kuukaudessa. Tuki saattoi nousta hyvien arvosanojen myötä tai lakata kokonaan, jos hylättyjä suorituksia tuli liikaa.

Dinamo Zagrebista on ponnistanut useita huippupelaajia eurooppalaisiin suurseuroihin. Esimerkiksi nimet Luka Modrić ja Mateo Kovačić ovat tuttuja lähes jokaiselle jalkapallon seuraajalle.

Akatemian toiminnan taso teki Miettiseen suuren vaikutuksen.

”Laadin U15- ja U17-joukkueiden analyysit. Lisäksi tein seuran analyytikon kanssa tutkimusta, kummalla jalalla pelaajat ottavat pallon haltuun eri tilanteissa – sisemmällä vai ulommalla jalalla. Tarkoituksena oli arvioida, miten haltuunottamisen tapa vaikuttaa pelin jatkumiseen ja seuraaviin pelitekoihin.”

”Analysoimme akatemian 1998- ja 1999-ikäluokkien jokaisen pelaajan haltuunotot ja tutkimme, mitä niistä seurasi. Tutkimme esimerkiksi, kuinka paljon pelaaja otti kosketuksia otettuaan syötön ulommalla jalalla haltuun. Vertasimme saatuja tuloksia sitten eurooppalaisten huippuseurojen vastaaviin lukuihin, joita olimme myös analysoineet.”

Esimerkki kuvastaa sitä tosissaan tekemisen kulttuuria, joka kroatialaisseurassa oli asetettu tavoitteeksi. Kaikki mahdolliset yksityiskohdat haluttiin selvittää.

”Dinamossa pohdittiin koko ajan, mihin suuntaan jalkapallo kehittyy. Pelijärjestelmiä sekä teknisiä ja fyysisiä vaatimuksia arvioitiin säännöllisesti. Kun tutkimustulokset osoittivat, että esimerkiksi Juventuksessa pelaajat ottivat 83 % syötöistä haltuun ulommalla jalalla ja Dinamossa vastaava luku oli vain 72 %, johtopäätöksenä oli, että toiminta on vielä kaukana huipputasosta.”

Miettisen ja Jasmin Osmanovicin tutkimuksen pohjalta Dinamo Zagreb ja Kroatian jalkapalloliitto tilasivat Opta -nimiseltä yritykseltä laajan tutkimuksen aiheeseen liittyen. Tutkimus otettiin myöhemmin pohjaksi Kroatian liiton ohjeistukseen.

IMG-20190615-WA0004
Iikka Miettinen toimi syksyllä 2015 neljä kuukautta harjoittelijana Kroatian suurseura Dinamo Zagrebissa.

Venäjällä Miettinen huomasi kuitenkin eron suhtautumisessa tehtyyn tutkimukseen ja sen hyötyihin. Vastaanotto oli täysin erilainen kuin Kroatian liitolla.

”Kun menin esittelemään yliopiston professorille tutkimusta lopputyöni aiheeksi, hän ei nähnyt siinä ”mitään pointtia”. Jouduin sitten tekemään kokonaan uuden työn. Aiheena oli lopulta, miten analysointi tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan peliin ja toimintaan jalkapallossa”, Miettinen naurahtaa.

Aikaansa Dinamossa Miettinen muistelee edelleen lämmöllä. Akatemian valmentajissa oli sekoitus entisiä pelaajia ja yliopistossa opiskelleita nuorehkoja pelin sisältöosaajia.

Valmentajat täydensivät toisiaan. Entiset pelaajat ymmärsivät pukukoppielämän lainalaisuuksia ja akateemiset nuoret toivat seuraan pelin teoreettista sisältöä.

”Puhuimme koko ajan pelistä. Kun keskustelin valmentajien kanssa, puhe kääntyi jossain vaiheessa aina itse peliin”, Miettinen muistelee.

”Zenitissä puhutaan valmennuspalavereissa usein hienoista maaleista tai tuloksista, mutta Dinamossa väiteltiin muun muassa siitä, miksi 4-3-3 tai 3-4-3 on paras muoto. Muotoja vertailtiin ja pohdittiin, mikä toisessa on parempaa kuin toisessa. Monet seurassa ajattelivat, että 3-4-3 on se pelimuoto, joka tulee olemaan tulevaisuudessa usein käytetty syrjättäen 4-2-3-1 -systeemiä.”

Kilpailutilanne akatemiassa oli vielä kovempi kuin Zenitissä. Pelaajilta vaadittiin todella paljon.

”Zenitissä saattaa olla 13 todella kovaa pelaajaa ikäluokassa ja loput ovat vain täytteenä. Dinamossa oli usein 24 todella hyvää pelaajaa joukkueessa. Kaikissa treeneissä kilpailtiin. Katsoin esimerkiksi yhden ikäluokan kolmet treenit, enkä voinut olla varma, ketkä ovat avauksen pelaajia. Taso oli niin laaja.”

Neljän kuukauden ajanjakso Kroatiassa oli Miettiselle korvaamattoman tärkeä. Moni asia loksahti paremmin paikoilleen hänen jalkapalloajattelussaan.

”Opin Kroatiassa ymmärtämään peliä paremmin, sillä siellä puhuttiin koko ajan sisällöistä. Aloin hahmottamaan, mistä asioista peli koostuu ja jäsentämään peliin liittyviä prinsiippejä. Peli alkoi muodostua päässäni loogiseksi kokonaisuudeksi.”

 

Mukaan edustusjoukkueeseen – ”Villas-Boas meni syvälle detaljeihin”

Kun harjoittelujakso Dinamo Zagrebissa oli päättynyt joulukuussa 2015, Miettinen palasi takaisin Pietariin.

Zenit oli hakenut syksyllä analyytikkoja edustusjoukkueen valmennustiimin tueksi. Hakuaika pestiin oli päättynyt jo marraskuussa, eikä Miettinen ollut hakenut tehtävään.

Kroatiasta palannut opiskelija sai kuitenkin pian puhelun. Zenit oli kiinnostunut rekrytoimaan suomalaisen.

”Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tekemään Zenitissä analyytikon hommia. Vastasin myöntävästi.”

”Minulle lähetettiin testitehtäviä: tilastojen arviointia, videoklippien analysointia, videoiden tekemistä sekä vastustajan pelaajien arviointia. Palautin tehtävät ja sain pari päivää myöhemmin kutsun tapaamiseen. Minulle tarjottiin harjoittelijan paikkaa edustusjoukkueen videoanalyytikkona.”

Zenitin ykkösjoukkueen palkintokaapista löytyy 2010-luvulta muun muassa neljä Venäjän mestaruutta ja kaksi cup-voittoa. Mestareiden liigassa joukkue on edennyt 16 parhaan joukkoon kolmesti.

IMG-20190615-WA0018
Miettinen pääsi Zenitissä elämään ja näkemään läheltä huippuseuran päivittäistä toimintaa. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Iikka Miettisen uusi toimintaympäristö edusti eurooppalaista huipputasoa.

”Olin kevään 2016 André Villas-Boasin tiimissä. Tein klipit ja analyysit vastustajien erikoistilanteista ja esittelin suositukset, miten niitä vastaan kannattaa pelata. Edustusjoukkueen analyytikkotiimissä oli minun lisäksi kaksi muuta henkilöä – yksi venäläinen ja Tottenhamista siirtynyt britti.”

”Zenitissä oli periaate, että harjoittelija ei esitä mitään analyysejä päävalmentajalle. Annoin työni kahdelle muulle analyytikolle, jotka veivät ne eteenpäin Villas-Boasille. Teimme töitä yhdessä analyytikkotiimin kanssa.”

Miettinen opiskeli päivät ja työskenteli illat. Viikonloput hän teki yliopiston lopputyötä. Vuokra-asunnossaan hän kävi lähinnä nukkumassa. Sama kaava toistui puolen vuoden ajan.

Portossa muun muassa Eurooppa-liigan voittaneen Villas-Boasin työskentelyote oli ajoittain maaninen.

”Villas-Boasilta saattoi tulla välillä joidenkin mielestä aika erikoisia pyyntöjä. Hän meni syvälle detaljeihin. Tein hänelle esimerkiksi laskelmia siitä, miten yleisömäärät vaikuttavat pelien tuloksiin tai miten säätila vaikuttaa otteluihin.”

”Peliä edeltäviin palavereihin hän teki kaikki piirrokset käsin palaveria edeltävänä yönä. Hän kirjoitti esityspaperit valmiiksi hotellihuoneessaan. Jos jokin kohta meni pieleen, hänelle piti tuoda kokonaan uusi paperi. Mitään mokia ei saanut olla”, Miettinen muistelee.

Villas-Boas
Iikka Miettinen pääsi näkemään läheltä eurooppalaisten huippuvalmentajien työtä. Vuonna 2016 hän toimi portugalilaisen André Villas-Boasin tiimissä. Kauden kruununa oli Venäjän cupin voitto. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettinen toimi Zenitin edustusjoukkueessa kolmen päävalmentajan aikana: ensin portugalilaisen Villas-Boasin staffissa, sen jälkeen romanialaisen Mircea Lucescun tiimissä ja lopuksi vielä italialaisen Roberto Mancinin kanssa.

Analyytikon vastuu kasvoi koko ajan. Miettinen nousi harjoittelijasta vakituiseen pestiin. Varsinkin Mancinin, joka oli vuonna 2012 voittanut Manchester Cityn kanssa Valioliigan, aikana nuori suomalainen oli isossa roolissa.

”Lucescu tuli usein harjoituksiin puoli tuntia ennen alkua ja hän oli ainoa, joka tiesi, mitä tullaan harjoittelemaan. Välillä muut valmentajat tulivat kyselemään meiltä analyytikoilta, mitä harjoituksissa tehdään. Lucescun kanssa klippien ja analyysien käyttö oli välillä ihan järkyttävää. Saatoin olla läppäri kädessä hänen kanssaan joukkueen edessä ja kelailimme peliä eteenpäin ilman mitään struktuuria.”

”Mancinilla oli kaudella 2017-2018 paljon selkeämpi ajatus, mitä pelaajille näytetään ja missä järjestyksessä. Toiminnassa oli enemmän struktuuria, vaikka hän on tietyllä tavalla ’intuitiovalmentaja’. Mancinin aikana tein yksityiskohtaiset klipit myös vastustajan hyökkäämisestä ja puolustamisesta – erikoistilanteiden lisäksi. Kun pelasimme Red Bull Leipzigiä vastaan Eurooppa-liigan neljännesvälierissä, tein klippejä muun muassa siitä, miten Timo Werner tekee pystyjuoksuja tai miten Yussuf Poulsen liikkuu toppareiden välissä.”

”Analyytikon tehtävät ovat auttaneet minua ymmärtämään peliä paremmin. Olen aina halunnut olla valmentaja. Jos olisin aina ollut vain kentällä ja nyt joku tulisi kysymään minulta esimerkiksi maaliodottamasta, en ymmärtäisi. Pitkässä juoksussa sen merkitys kuitenkin korostuu. Suhteeni peliin on muuttunut verrattuna aikaisempaan.”

IMG-20190615-WA0022
Iikka Miettinen Zenitin päävalmentajan Roberto Mancinin kanssa vuonna 2018.

Miettisen yksi parhaista muistoista on keväältä 2016, kun Zenit voitti Venäjän cupin finaalissa TsSKA Moskovan peräti 4-1.

”Teimme maalin kulmapotkusta, joka annettiin antamani suosituksen mukaan. Suunnitelma siirtyi paperiltani kentälle. Siitä tuli hieno tunne. Tiesin, että lyhyissä kulmapotkuissa Leonid Slutskin valmentaman joukkueen linja nosti nopeasti ylös. Pelasimme kulmassa pallon linjan taakse taaempaa juosseelle Artur Yusupoville, joka teki maalin.”

IMG-20190615-WA0010
Venäjän pääsarja on monille suomalaisille tuntematon. Miettinen ja Krylia Sovetovissa pelannut Berat Sadik Krylian kotistadionilla. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

 

Taustalla hurja määrä työtä – ”Olen tehnyt kovia valintoja”

Miettinen oli aloittanut opiskelut Venäjällä syksyllä 2011 vailla kielitaitoa. Neljä ja puoli vuotta myöhemmän hän toimi jäsenenä maan yhden suurimman seuran edustusjoukkueen valmennustiimissä. Kilpailu paikoista oli ollut kovaa.

Ympäristö oli kuin viidakko, jossa vain harvat selviävät.

Mitkä tekijät mahdollistivat näin nopean kehityksen?

”Työn laatu on todella tärkeää. Jos työt tekee huonosti, on vaikea päästä eteenpäin. Olen tehnyt kovia valintoja. En osannut sanaakaan venäjää, kun muutin Pietariin. Lähdin Kroatiaan tekemään töitä ilman palkkaa omilla rahoillani. Harvoin kukaan tulee hakemaan sinua kotiovelta, vaikka olisit kuinka hyvä.”

”On työnnettävä naamansa joka paikkaan. Mutta se ei tarkoita pyrkyrinä olemista. On oltava kiinnostunut ja utelias. Olen lähettänyt sähköposteja moneen paikkaan ja ymmärtänyt oman kehitysvaiheeni. Kroatiaan lähtiessäni en ollut niin hyvä, että olisin voinut pyytää palkkaa. Pohja oli olemassa, mutta en ollut vielä ammattilainen.”

”Kun olen käynyt koulutuksissa ulkomailla, en ole melkein koskaan törmännyt siellä suomalaisiin valmentajiin. Pitää muistaa, että mahdollisuus verkostoitua on usein paljon tärkeämpää kuin itse koulutuksen sisältö. Suomesta on oltu minuun muutenkin todella vähän yhteydessä. Vain jotkut yksittäiset valmentajat ovat lähestyneet.”

Työ esimerkiksi Zenitin edustusjoukkueen yhtenä videoanalyytikkona vaati pitkiä päiviä.

IMG-20190615-WA0019
Miettinen nousi Zenitin junioriakatemian analyytikkoharjoittelijasta lopulta seuran edustusjoukkueen analyytikkotiimiin. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

”Normaalisti aloitin työpäivän aamukahdeksalta. Kävimme aluksi muiden analyytikkojen kanssa läpi, mitä videoita joukkueelle tehdään edellisestä pelistä. Ennen harjoituksia valmistelimme videohuoneen valmiiksi joukkuepalaveria varten. Treenien jälkeen aloitimme työstämään klippejä tulevasta vastustajasta. Työpäivä kesti yleensä iltaseitsemään asti.”

 

Puhelu seuran presidentiltä

Zenitin asema Pietarissa on todella merkittävä. Vaikka jääkiekkoseura SKA Pietari on menestynyt hyvin KHL-sarjassa, Zenit on huomattavasti suurempi toimija. Esimerkiksi kaudella 2017-2018 Zenitin yleisökeskiarvo oli Venäjän liigan selvästi paras – noin 44 000 katsojaa ottelua kohden.

Zenitin aseman vankistamiseksi seuran merkittävin sponsori maakaasu- ja öljykonserni Gazprom neuvotteli kaupungin kakkosseuran Pietarin Dinamon kanssa seuran siirtämisestä Sochiin, jossa perustettiin Dinamon pelaaja- ja työntekijäpohjalta FK Sochi. Järjestely kuvastaa osaltaan sitä, kuinka tärkeää Venäjällä yksittäisen seuran dominoiva asema voi olla.

Toimittuaan kolme kautta pietarilaisjätin edustusjoukkueen analyytikkotiimissä Miettinen huomasi kaipaavansa valmentajan hommiin. Halu kehittyä hyväksi valmentajaksi oli ollut yksi tärkeimmistä syistä, miksi Miettinen oli lähtenyt Suomesta ulkomaille.

”Minulla oli koko ajan idea, että kun lähden ulkomaille, opin kaiken sen, mitä voin oppia myös Suomessa – ja vielä paljon enemmän.”

”Omissa silmissäni Suomessa on kuitenkin menty eteenpäin. Veikkausliigassa on valmennustiimejä ja pelistä puhutaan enemmän. Esimerkiksi Venäjällä ei ole tarvetta etsiä kilpailuetua, kun laadukkaita pelaajia tulee säännöllisesti. Toisaalta esimerkiksi kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia hakea oppia muista maista”, Miettinen huomauttaa.

Kun kausi 2017-2018 oli päättymässä, Miettinen ilmoitti Zenitin seurajohdolle, että hän hakee töitä muualta Euroopasta. Valmentaminen kiinnosti enemmän kuin analyytikon työt.

IMG-20190615-WA0015
Analyytikko työn parissa. Iikka Miettinen toimi Zenitin edustusjoukkueessa vuosina 2016-2018. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettinen neuvotteli mahdollisuudesta siirtyä Bundesliiga-seura RB Leipzigin organisaatioon, kunnes Zenitin seurajohdosta soitettiin jälleen. Tällä kertaa puhelimen toisessa päässä oli korkein mahdollinen toimija – seuran presidentti.

”Hän kysyi, olenko varma, että haluan jättää Zenitin. Ilmoitin, että en halua välttämättä Zenitistä pois, mutta analyytikon hommia en enää tee. Sen puolen olen ainakin tällä erää nähnyt, kerroin. Sovimme tapaamisen presidentin toimistolle seuraavaksi päiväksi.”

”Keskustelimme presidentin ja junioripuolen johtajan kanssa, mitä olen tehnyt Zenitissä ja mitkä ovat vahvuuteni. Seuralla oli ollut jo pitkään tavoitteena kehittää akatemiaa entistä paremmaksi ja he halusivat isoon rooliin nuoren, jolla on paljon ajatuksia ja halua kehittää akatemian toimintaa. Istuin heinäkuussa joka päivä tapaamisissa, joissa keskustelin akatemian toimijoiden kanssa tulevaisuuden tavoitteista”, Miettinen avaa.

”Lopulta minulle tarjottiin akatemian urheilutoimenjohtajan paikkaa.”

IMG-20190615-WA0025
Zenitin akatemian urheilutoimenjohtaja Iikka Miettinen seuran työntekijöiden kanssa tapaamisessa Katalonian jalkapalloliiton kanssa.

 

Datan keräämistä, pelaajien auttamista eteenpäin ja kansainvälisiä suhteita – ”Mielipide ei ole aina totuus”

Urheilutoimenjohtajan alaisuudessa toimivat Zenitin akatemian scoutit ja analyytikot. Alaisia on yhteensä noin 15. Valmentajia johtaa akatemian valmennuspäällikkö ja muita työntekijöitä hallintopäällikkö.

Analyytikkojen ja scouttien johtamisen lisäksi Miettisen tehtäväksi annettiin rakentaa seuran akatemiajoukkueille yhteinen tietokanta, johon kerätään arviointeja, raportteja ja analyysejä niin joukkuevalmentajilta, psykologeilta, analyytikoilta, kuntovalmentajilta, scouteilta kuin lääkäreiltäkin.

Tietokannan tarkoituksena on tukea pelaajakehitystä ja tarjota dataa päätöksenteon tueksi. Mutusta halutaan siirtyä faktaan.

”Jokaisesta akatemian pelaajasta löytyy tarkat tiedot koskien esimerkiksi harjoittelua, rasvaprosenttia, pituuden ja painon kehitystä sekä pelaajan suorituskykyä, joka perustuu valmentajien arvioon. Tiedon määrä lisääntyy sitä mukaan, kun pelaaja tulee vanhemmaksi. Esimerkiksi psykologin arvio pelaajan motivaatiosta ja keskittymiskyvystä on todella tärkeä.”

Yksi keskeinen osa Miettisen tehtävää on auttaa Zenitin pelaajia urallaan eteenpäin, jos paikka edustusjoukkueessa ei aukea. Suomalaisen etuna on kielitaito. Venäläisistä valmentajista harvaa puhuu englantia, suomesta puhumattakaan.

”Esimerkiksi FC Lahdessa aikaisemmin pelannut maalivahti Aleksandr Vasjutin ja HJK:ssa tällä hetkellä pelaavat maalivahti Maksim Rudakov ja laitapelaaja Ivan Tarasov ovat siirtyneet Suomeen kauttani. Olen auttanut pelaajia löytämään sopivan ympäristön, jos he ovat Zenitissä liikkuneet ykkös- ja reservijoukkueen välillä ilman kunnon vastuuta.”

”Edistän myös Zenitin kansainvälisiä suhteita. Suomessa teemme yhteistyötä HJK:n ja FC Lahden kanssa. Tarjoamme Lahteen aikuispelaajia ja pelaamme HJK:n kanssa ystävyysotteluita junioreissa ja osallistumme turnauksiin. Lisäksi meillä on Gazprom-yhteyden kautta toimintaa FC Schalke 04:n ja Crvena Zvezdan kanssa. Yhteistyö ei ole vielä kuitenkaan riittävän systemaattista.”

img-20190615-wa0009.jpg
Miettinen auttoi monia Zenit-pelaajia, jotka eivät tehneet seurassa läpimurtoa, urallaan eteenpäin. Yksi heistä oli Aleksandr Vasjutin, joka päätyi Miettisen avustuksella FC Lahteen.

Miettinen kritisoi voimakkaasti Venäjällä vallitsevaa kulttuuria, jossa puhe pelaajista ja pelistä on liian epämääräisellä tasolla. Scoutit saattavat kuvailla pelaajia vain adjektiiveilla ’hyvä’ tai ’lahjakas’.

”Pelaajista on vaikea tehdä arvioita, jos ei ole käytössä tilastoja. Yksi laitapelaajistamme pelaa Venäjän poikamaajoukkueessa. Hän on kaikkien mielestä loistava harhauttelija ja näyttävä pelaaja. Kun saimme dataa, paljastui, että hän on joukkueen huonoin ohittaja.”

”Mielipide ei ole aina totuus”, Miettinen korostaa.

”Toinen esimerkki liittyy 2003-syntyneeseen pelaajaan, joka tuli Zenitiin viime kaudella Kazakstanista. Hän oli aikaisemmin lähes aina vaihtopenkillä. Kun pelasimme AZ Alkmaaria vastaan tiukan kaksipäiväisen turnauksen, hän oli tilastojen mukaan ainoa pelaaja, joka kykeni syötöillään ja haltuunotoillaan edistämään peliä. Pelaaja ei ole näyttävä, nopea tai ketterä, mutta hän sijoittuu kentällä hyvin – ja tekee muut pelaajat paremmiksi.”

Zenitin merkitys Iikka Miettisen uraan on kiistaton. Pietarissa hän kasvoi jalkapalloammattilaiseksi. Tavoite, joka nuorella opiskelijalla oli vuonna 2011, on täyttynyt, mutta vasta osittain.

”Kun tulin Venäjälle, olin täysin raakile. Olin innostunut jalkapallosta, mutta vasta Zenitissä ja Dinamo Zagrebissa opin kaiken sen, mitä nyt osaan. Olen ymmärtänyt, miten peli toimii ja miten eri vaiheet liittyvät toisiinsa. Olen kasvanut valtavasti.”

 

Voimakas palo valmennuskentälle – ”Haluan nimenomaan valmentaa”

Iikka Miettinen on toiminut Zenitin urheilutoimenjohtajana pian vuoden. Vaativa pesti on päättymässä. Yli seitsemän vuotta Venäjällä asunut Miettinen muuttaa kesän aikana Pohjois-Italian Castelfranco Venetoon. On uusien haasteiden aika.

Suomalainen valmentaja aloittaa heinäkuussa Giorgione Calcion edustusjoukkueen ja U19-joukkueen valmennustiimissä yhdessä Stefano Espositon ja Gert Remmelin kanssa. Venäläinen jättiseura vaihtuu pieneen italialaiseen amatööriseuraan.

IMG-20190615-WA0017
28-vuotias Miettinen siirtyy kesällä 2019 Zenitistä italialaiseen Giorgione Calcioon. Kuva: Vyacheslav Evdokimov.

Miettisellä oli viime kauden päätteeksi käynnissä keskustelut myös liittymisestä analyytikkona Roberto Mancinin valmennustiimiin Italian A-maajoukkueeseen. Maan jalkapalloliitto oli kuitenkin leikannut Azzurrin määrärahoja ja sopimus jäi tekemättä.

”Haluan nimenomaan valmentaa Italiassa. Tein jo aikaisemmin päätöksen, että kun lähden Zenitistä, aion seuraavaksi keskittyä valmentamiseen. Gert ja Stefano saavat ensi kaudeksi miesten joukkueen ja vanhimman juniorijoukkueen. Seuralla on mahdollisuus ottaa uusi työntekijä. Valmentajien työmetodologia on yksi kovimmista, jonka olen nähnyt. Toimintaprinsiipit ovat vakuuttavat.”

Giorgione Calciossa on käynnissä Miettisen mukaan erittäin mielenkiintoinen prosessi.

”Minulla on vahva fiilis, että voin kehittyä Giorgionessa valmentajana sekä auttaa pelaajia ja muita valmentajia sillä osaamisella, jota olen saanut Venäjällä. Kokemukseni analyytikkona on varmasti hyödyllinen ja voin tuoda pieneen seuraan huippuseuran tasoisia analyysejä.”

”Odotan, että minulla kasvaa Italiassa valmentajaidentiteetti. Olen kyllä valmentanut aikaisemmin ja minulla on olemassa prinsiipit, mutta odotan, että saan tulevaisuudessa vahvat kenttärutiinit ja selkeän valmentajaprofiilin”, Miettinen arvioi.

 

”Hän on sisältöautisti, eikä omahyväinen selfieglamour-gigolo”

Italiassa vuodesta 2016 valmentanut Gert Remmel vaikutti merkittävästi Miettisen rekrytointiin. Valmentajat ovat olleet säännöllisesti yhteydessä useamman vuoden ajan.

”Giorgione tarvitsee Iikka Miettistä ja Iikka Miettinen tarvitsee Giorgionea”, Remmel arvioi puhelimitse.

Miettinen oli aikanaan ottanut Remmeliin yhteyttä ja kysynyt, olisiko virolainen hänelle jonkinlainen mentori tai sparraaja. Valmentajat ovat vuosien ajan välittäneet toisilleen erilaisia tutkimuksia, videoita, eri metodien erilaisia piirroksia, pelinäkemyksiä ja -epäilyksiä sekä keskustelleet ja väitelleet muun muassa pelistä ja valmentamisesta.

Remmelin mukaan Miettisen työkulttuuri on vertaansa vailla.

”Tärkeä tai jopa tärkein asia on, että Iikka on oikeasti vahva ihminen. Lapasten tai inisijöiden kanssa emme pysty toimimaan Giorgionessa. Monet jalkapalloihmiset pitävät itseään vahvoina. Harvoja jalkapalloihmisiä on kuitenkaan oikeasti testattu juuri vahvuuden osalta. Iikka on osoittanut koko aikuisiän elämänsä ajan, että vahvuus ja äärivahvuus ovat hänen normaalitilansa”, Remmel toteaa.

”Kuvaavaa on, että Iikka on viettänyt kahden vuoden aikana kolme kertaa harvat vapaapäivänsä täällä Castelfrancossa tutkimassa toimintatapaamme. Ottaen huomioon hänen todellinen kontaktiverkostonsa – joka on siis todella laaja ja syvä –hänelle olisi löytynyt valmennusuran käynnistämiseksi muitakin optioita – sellaisissa ympäristöissä, joissa kiiltää enemmän glamouria kuin meillä. Mutta täällä hän on. Iikka on sisältöautisti, eikä omahyväinen selfieglamour-gigolo.”

Esposito, Remmel ja muu valmennustiimi, Miettinen mukaan lukien, aloittavat tehtävissään 20. heinäkuuta. Italialainen Esposito toimii Giorgionen edustusjoukkueen päävalmentajana. Virolainen Remmel on puolestaan U19- eli reservijoukkueen päävalmentaja.

Miettisen roolina on toimia assistenttina molemmissa joukkueissa. Tehtäviä on niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

”Meillä on vastuu koko seuran taktis-teknisesta ja toimintakulttuurillisesta kehityksestä ja johtamisesta 6-vuotiaiden jalkapallokoulusta edustusjoukkueeseen. Iikalla tulee olemaan myös siinä oma merkittävä roolinsa. Odotan paljon Iikan ja Francesco Bordinin (Italian U20-maajoukkueen analyytikko) kehitysyhteistyöltä. ’Paljon’ tarkoittaa sellaista innovaation tasoa, jota ei ole yhdessäkään toisessa italialaisessa seurassa.”

Suomessa aikaisemmin pitkään valmentaneen Remmelin mukaan Miettinen on paljon enemmän kuin analyytikko.

”Harva tietää, että Iikka on ollut monessa asiassa koko Venäjän ammattijalkapallon analyysisektorin edelläkävijä, suuntaviivoja antava ammattilainen. Odotamme, että hän tuo aggressiivisesti lisää toimintaosaamista kahteen asiaan: Miten saamme tiettyjä universaaleja pelitotuuksia paremmin datasta treenikentälle ja treenikentältä peleihin?”

Vaikka Giorgionessa odotetaan Miettisen tuovan tärkeää osaamista seuraan, Remmel korostaa myös toista puolta: näkyvän kehityksen vaatimusta.

”Iikalla ei tule olemaan sopeutumisongelmia, sillä hän puhuu todella hyvin italiaa ja hänen koko elämänsä kaari on todisteena siitä, että sopeutuminen ei ole edes kysymys. Odotamme hänen kenttärutiiniensa stabilointia ja toimintahyötyä käytännössä heti.”

”Meillä ei ole aikaa eikä varaa odottaa jotain epämääräistä positiivista ja loputonta kehitysohjelman realisointia. Tiettyjen asioiden pitää toimia heti. Heti. Jos ne eivät toimi, ystävyytemme Iikan kanssa säilyy, mutta yhteistyö loppuu”, Remmel selventää.

”Minulle selvisi nopeasti jo vuosia sitten, että Iikassa on potentiaalia kasvaa kaikkien aikojen suomalaiseksi valmentajaksi. Valmentajaksi, joka on suomalainen passiltaan, mutta joka ei tule päivääkään valmentamaan Suomessa. Me ja Giorgione voimme olla hänelle ponnahduslauta kohti oman potentiaalin maksimointia.”

 

Kirkas tavoite – ”Haluan valmentaa isossa eurooppalaisessa pääsarjassa”

Miettisen jalkapalloon liittyvät tavoitteet ovat pysyneet samoina jo pitkään – siitä lähtien, kun hän muutti Tampereelta Pietariin. Ajatukset ovat vuosien varrella vain vahvistuneet.

”Haluan valmentaa ammatikseni isossa eurooppalaisessa pääsarjassa. Se on motivoinut minua eteenpäin. Ehkä viiden vuoden päästä minulla selkiytyy se, päädynkö päävalmentajaksi vai apuvalmentajaksi. Jossain valmennusroolissa haluan toimia joka tapauksessa.”

Menestys on sana, joka toistuu, kun Miettinen pohtii seikkoja, jotka mahdollistavat tavoitteen.

”Valmentajan pitää menestyä. Hyvät ideat eivät auta, jos ei tule tuloksia. Tulevalla kaudella meidän täytyy menestyä Giorgionessa ja saavuttaa hyviä tuloksia.”

”Olen saanut vuosien aikana kontakteja, jotka voivat avata ovia. Jos valmentajalla ei ole kontakteja, ketään ei kiinnosta. Olen tavannut fiksuja tyyppejä, jotka eivät kuitenkaan tunne ketään, eivätkä saa itseään eteenpäin. Minulla on ainakin mahdollisuus, että saan tärkeät futisihmiset kiinnittämään huomiota siihen, mitä teemme Giorgionessa.”

20190615_123752.jpg
Iikka Miettinen Helsingissä kesäkuussa 2019.

Heinäkuussa 29 vuotta täyttävä Iikka Miettinen on nähnyt nuoresta iästään huolimatta paljon – enemmän kuin moni muu valmentaja koko uransa aikana. Tarina on kuitenkin vasta alussa.

Miettinen on joutunut jatkuvasti ylittämään esteitä. Venäjän kieli piti oppia riittävän hyvin ensimmäisen vuoden aikana. Zenitin akatemiassa hän kilpaili muita opiskelijoita vastaan jatkuvasti.

Ennen kuin Miettinen pääsi Kroatiaan, hän oli lähettänyt yli sata hakemusta ja kerännyt tamperelaisessa kahvilassa tarvittavat rahat elämiseen. Zenitin ykkösjoukkueessa osaaminen on täytynyt osoittaa joka päivä. Urheilutoimenjohtajana hän on toiminut pomona useille työntekijöille.

Tie on ollut pitkä.

”Koko ajan” on vastaus, kun kysyn Iikka Miettiseltä, kuinka usein hän miettii, miten vähän tietääkään jalkapallosta.

Miettinen kasvoi vaativassa ja äärikilpailullisessa ympäristössä ammattilaiseksi. Harva ulkopuolinen ymmärtää venäläistä jalkapallokulttuuria, sen lainalaisuuksia ja vaatimustasoa. Huippuseurassa on oltava huippuammattilainen, muuten joku muu tulee tilalle.

Seuraavaksi Miettinen aikoo hyödyntää oppejaan uudessa ja erilaisessa ympäristössä. Tiedonjano ja halu kehittyä on edelleen valtava.

”Olen elänyt jalkapalloa 5-vuotiaasta lähtien. Se on seurannut minua koko elämäni ajan. Ammatin suhteen minulla ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jalkapallo.”

”Minua kiinnostaa kaikki jalkapalloon liittyvä. Haluan ymmärtää, miten peli kehittyy ja mihin suuntaan se menee. Mitä syvemmälle johonkin asiaan menee, sitä enemmän se kiinnostaa.”

Yksi ovi on sulkeutunut ja toinen on auennut. Yksi tarina on päättynyt ja seuraava on alkamassa.

Yksi asia ei ole muuttunut siitä, kun parikymppinen suomalainen opiskelija lähti kahdeksan vuotta sitten Pietariin.

”Jos teen paljon töitä, pärjään kyllä.”

***

Teksti: Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Kuvat: Iikka Miettinen, Erkko Meri ja Vyacheslav Evdokimov

Suuri derbypäivä 19.6.: HJK vastaan KäPa (U15 ja U17)

Screen Shot 2018-02-06 at 14.44.28

Juniorijalkapallon ystäviä hemmotellaan keskiviikkona 19. kesäkuuta. Helsinkiläisen juniorijalkapallon kaksi suurta, Helsingin Jalkapalloklubi ja Käpylän Pallo, kohtaavat 17-vuotiaiden SM-sarjassa ja 15-vuotiaiden Etelä-Länsi -liigassa. Molemmissa peleissä on isot panokset.

15-vuotiaiden osalta ottelun voittaja kruunataan hyvin suurella todennäköisyydellä ELL-sarjan kevätkierroksen voittajaksi. Seuraavan kerran joukkueet kohtaavat mahdollisesti Kai Pahlman -turnauksessa, joten keskiviikon ottelussa haetaan asetelmia myös SM-turnausta varten. HJK ja KäPa ovat kaksi vahvinta suosikkia Kai Pahlman -turnauksen voittajaksi. Joukkueet ovat toisilleen erittäin tuttuja ja keskinäiset pelit ovat olleet aina tasaisia.

Myös B-junioreiden otteluun on mielenkiintoiset lähtökohdat. KäPa voi voitolla vankistaa asemaansa sarjan kärkipäässä. Vaikka HJK on vasta sarjan keskivaiheilla, voi se nousta kolmen pisteen myötä lähelle sarjan kärkeä. Klubilla on yksi peli vähemmän kuin käpyläläisillä. Joukkueiden edellinen ottelu BSM-karsinnassa maaliskuussa päättyi KäPan 5-3-voittoon. HJK on tottunut menestymään BSM-sarjassa, eikä nykyinen sijoitus tyydytä seuratoimijoita.

Keskiviikko 19.6.

***

klo 16.00 | KäPa vs. HJK | BSM-sarja | Oulunkylän tekonurmi 2

***

klo 18.15 | HJK vs. KäPa | U15 Etelä-Länsi -liiga | Oulunkylän tekonurmi 2

HJK:n ja KäPan ottelut ovat aina merkittäviä tapahtumia. Molemmat joukkueet ovat tottuneet menestymään juniorisarjoissa. Molemmissa keskiviikon otteluissa nähdään kentällä useita poikien maajoukkuepelaajia. Aikaisemmat pelit ovat olleet todella tasaisia.

 

Aikaisemmat sijoitukset sarjassa

2004-syntyneet

ELL-mitalisarja, syksy 2018 (U14): KäPa – 1. / HJK – 2.

ELL-mitalisarja, syksy 2017 (U13): HJK – 1. / KäPa – 2.

ELL, syksy 2016 (U12): KäPa – 1. / HJK – 2.

B-juniorit

SM-sarja, 2018: HJK – 4. / KäPa – 6.

SM-sarja, 2017: HJK – 1. / KäPa – ei mukana

SM-sarja, 2016: KäPa – 1. / HJK – 2.

SM-sarja, 2015: HJK – 1. / KäPa – 4.

 

Sarjatilanteet

Screenshot 2019-06-17 at 8.39.35
B-nuorten SM-sarjan tilanne (17.6.). Sarjassa pelataan 18 kierrosta.
Screenshot 2019-06-17 at 8.39.16
2004-syntyneiden Etelä-Länsi-liigan tilanne (17.6.). Jokainen joukkue pelaa keväällä 11 ottelua. Kuusi parasta etenee syksyn mitalisarjaan.

 

Viisi edellistä ottelua sarjassa

(Viimeisin peli alimmaisena)

HJK U17

Screenshot 2019-06-17 at 8.46.33

KäPa U17

Screenshot 2019-06-17 at 8.45.51.png

HJK U15

Screenshot 2019-06-17 at 8.48.09

KäPa U15

Screenshot 2019-06-17 at 8.47.47

 

Valmentajien haastattelu

Mikä on joukkueesi tavoite kaudella 2019?

Teemu Tavikainen, HJK U17: Totta kai tavoitteet ovat HJK:ssa aina korkealla. Sarjataulukko ja tavoitteet eivät tällä hetkellä kohtaa keskenään. Se on aiheuttanut paineita pelaajistossa, kuten myös valmennuksessa. Mutta uskon, että olemme löytämässä hyvän balanssin rentouden ja itsensä likoon laittamisen välillä. Usko on kova, että tuloksemme paranee. Jos ei parane, niin muutoksia varmaan tapahtuu.

Marko Honkanen, KäPa U17: Tavoitteenamme on voittaa BSM-sarja ja kehittää pelaajiammme kokonaisvaltaisesti eteenpäin jalkapalloilijoina ja ihmisinä.

***

Tuomas Rantanen, HJK U15: Määritimme alkukaudesta joukkueemme arvot ja tavoitteet, jonka jälkeen pelaajat loivat konkreettisen toimintamallin ja -tavat, joiden avulla kuljemme kohti tavoitteita sekä toimimme arvojemme mukaisesti. Joukkueemme tavoitteet liittyvät kilpailulliseen menestykseen ja pelaajakehitykseen, joissa mittareina toimii pärjääminen Kai Pahlman-turnauksessa ja kv-tapahtumissa sekä maajoukkuepelaajien määrä.

J-P Savolainen, KäPa U15: Joukkueen tavoitteena kaudella 2019 on menestyä mahdollisimman hyvin kv-tapahtumissa ja voittaa Kai Pahlman -turnaus. Tämä vaatii valmentajilta, että pystymme kehittämään joukkueen pelitapaa ja viemään yksilöitä eteenpäin.

Screenshot 2019-06-17 at 15.54.32.png
Käpylän Pallon B-juniorit harjoittelemassa Oulunkylässä.

Millaista on toimia valmentajana HJK:ssa/KäPassa? Miksi valmennat juuri kyseisessä seurassa?

Tavikainen, HJK U17: HJK:n pitää voittaa aina. Jos niin ei käy, ei ole kivaa. Ja tämä kausi on ollut itselleni ehkä urani vaikeimpia. Syitä huonoihin tuloksiin on etsitty ja korjauksia on tehty. Katsotaan, miten ne lähtevät toimimaan. Mutta paineista pitää osata nauttia. Tässä pelissä yleensä vain yksi voittaa ja toinen jää nuolemaan näppejään. Teemme parhaamme ja haluamme päästä nauttimaan siitä pelaamisen eniten nautintoa tuottavasta osasta – voittamisesta. Olen ylpeä, että voin olla messissä näin hienossa seurassa. Toivottavasti olen luottamuksen arvoinen, kun kausi on loppuu.

Honkanen, KäPa U17: Tulin seuraan kolme ja puoli vuotta sitten ja olen ollut todella tyytyväinen aikaani täällä. Seura ei ole minulle ainoastaan pelkkä työpaikka, vaan tärkeä yhteisö elämässäni. Valmennan KäPassa, koska saan toimia päivittäin muiden samanhenkisten futisihmisten kanssa ja auttaa tavoitteellisia pelaajia saavuttamaan unelmansa jalkapalloammattilaisuudesta.

***

Rantanen, HJK U15: HJK on hyvin johdettu seura ja suuresta koosta huolimatta koen koko seuran todella yhteisölliseksi. Viimeisen parin vuoden aikana olemme ottaneet isoja harppauksia etenkin sisäisessä valmentajakoulutuksessa ja itsensä kehittäminen onkin keskeisessä roolissa HJK:ssa. Koen, että minun intressit ovat hyvin linjassa seuran ja seuran muiden valmentajien sekä pelaajien kanssa. Joka päivä pyritään olemaan parempia kuin eilen, nautimme kilpailusta sekä sen aiheuttamasta paineesta.

Savolainen, KäPa U15: Kuten useat asiat elämässä, valmennan KäPassa monen asian sattuman summana. Olin loppuvuonna 2014 muuttamassa Helsinkiin, ja tunsin seuran entisen valmennuspäällikön Ossi Virran UEFA B -kurssilta. Olin itse yhteydessä ja sain valmennusduunia seurasta. Sillä tiellä olen edelleen. Pidän seuran identiteetistä pelitavassa ja monessa muussa asiassa. KäPassa valmentaja saa toimia hyvässä ympäristössä, jossa on mahdollisuudet tehdä laadukasta duunia.

Screen Shot 2018-02-16 at 19.52.06
HJK on voittanut B-nuorten SM-sarjan viimeksi vuonna 2017. KäPa voitti mestaruuden vuosi aikaisemmin.

Millaista joukkueen arki on?

Tavikainen, HJK U17: Treenaamme perusviikolla neljä kertaa viikossa, siihen päälle pari salia ja palauttava harjoitus. Toimimme valmennustiimin (Petri Hyrkkäinen ja Mikael Forssell) kanssa päivittäin ja lisäksi seuramme molemmat talenttivalmentajat ovat toiminnassamme mukana viikoittain. Valmennuspäällikkö ja Klubi 04:n valmentaja seuraavat myös tiheästi toimintaamme. Seuran fysiikkavalmennustiimi ohjeistaa, ohjaa ja suunnittelee ohjelmamme fysiikan osalta.

Honkanen, KäPa U17: Joukkueen vastuuvalmentaja on pitkän linjan käpalainen Repe Linna, jolla on menossa jo neljäs vuosi -02 ikäluokan kanssa. Toisina valmentajina toimivat allekirjoittanut talenttivalmentajana ja Jari Karjalainen. Fyysisen valmennuksen suunnittelusta vastaa talenttivalmentaja Joni Ruuskanen. Maalivahtivalmentajana toimii Elis Rintala. Joukkue harjoittelee neljä kertaa viikossa.

***

Rantanen, HJK U15: Elämme vuoden aikana kahta melko erilaista arkea. Sarjakauden alkuun asti viikot ovat hyvin samankaltaisia harjoittelun ja pelaamisen osalta. Joukkueharjoituksia on neljä viikossa, minkä lisäksi pelaajat käyvät mahdollisuuksien mukaan 1-2 kertaa seuran aamuharjoituksissa. Kesällä harjoittelun suunnittelussa joudutaan etenemään enemmän viikko kerrallaan, kun arkea ovat ”sotkemassa” sarjapelit, maajoukkuetoiminta ja kv-toiminta. Minun lisäksi joukkueen taustoihin kuuluu toinen valmentaja Marko Ignatius, talenttivalmentaja Aleksi Lalli ja mv-valmentajat Dima Chydo ja Oso Hautamo.

Savolainen, KäPa U15: Joukkue harjoittelee neljä kertaa viikossa ja pelaa yhden ottelun. Taustatiimiin kuuluu lisäksi toinen valmentaja Joni Ruuskanen, joka vastaa joukkueen fyysisen harjoittelun suunnittelusta ja ohjelmoinnista. Lisäksi talenttivalmentaja Marko Honkanen on joukkueen toiminnassa mukana. Normaaliviikko koostuu pelitavallisista harjoitteista ja pelipaikkakohtaisesta harjoittelusta, johon linkitetään peruspelaaminen sekä tekninen ja fyysinen harjoittelu. Joukkue on mukana Sami Hyypiä Akatemiassa sekä osallistuu kansainvälisiin turnauksiin.

28126369_10214366410169450_243337856_o
Tuomas Rantanen toimii HJK U15-joukkueen päävalmentajana.

Mitä odotat derbypeliltä?

Tavikainen, HJK U17: Kolmea pistettä… Totta kai tunteet tulevat varmasti olemaan katossa. Kundit ja valmentajat tuntevat toisensa. Tämä matsi halutaan voittaa. KäPa on ollut alkukaudesta erittäin vahva. Haluamme olla ensimmäinen kapula heidän rattaissaan. Katsotaan, miten käy.

Honkanen, KäPa U17: Odotan derbystä tunnelatausta täynnä olevaa kovaa ja viihdyttävää kamppailua, jossa Suomen ikäluokkansa parhaat pelaajat pääsevät näyttämään osaamistaan.

***

Rantanen, HJK U15: Odotan peliä, jossa molemmat joukkueet ovat valmiita pelaamaan voitosta, sillä se tulee hyvin todennäköisesti ratkaisemaan kevään sarjan ykkössijan. KäPa on tulosten valossa ollut hieman niskan päällä meitä vastaan, mutta uskon, että ottelusta tulee erittäin tasainen ja se voi kääntyä kumpaan suuntaan tahansa.

Savolainen, KäPa U15: Hyvätasoista nuorten futista. Molemmat joukkueet pyrkivät kontrolloimaan peliä sekä pallollisessa että pallottomassa vaiheessa, joten on mielenkiintoista nähdä, miten joukkueet vastaavat ja sopeutuvat vastustajan pelaamiseen. Ottelu on lisäksi ELL-sarjan kärkikamppailu, jossa ratkaistaan kevään voittaja, joten toivottavasti pelissä on tunnetta ja vauhtia.

20170705_165659
J-P Savolainen on valmentanut KäPassa viisi kautta. Tällä hetkellä hän toimii päävalmentajana U15-joukkueessa.

Miksi ihmisten kannattaa tulla katsomaan KäPan ja HJK:n välistä ottelua keskiviikkona?

Tavikainen, HJK U17: Stadin parhaat kundit pelaa! Eiköhän tuolta jokunen tuleva liigapelaaja löydy. 

Honkanen, KäPa U17: Koska se on tämän kesän paras kotimainen futisottelu.

***

Rantanen, HJK U15: Tämä ikäluokka siirtyy ensi kaudella B-junioreihin, joten näiden kahden joukkueen keskinäiset pelit ovat käymässä vähiin. Molemmat jengit haluavat pelata hyvää futista ja mielenkiintoisia yksilöitä löytyy iso joukko, joten toivottavasti mahdollisimman moni löytää paikalle nauttimaan laadukkaasta junnufutiksesta!

Savolainen, KäPa U15: Nyt on mahdollista nähdä, minkätasoista peliä Suomen parhaat nuorten joukkueet pelaavat hienossa kesäillassa.


 

Nähdäänkö keskiviikkona Oulunkylässä yli 400 katsojaa? Kumpi seuroista ottaa niskalenkin? Kumpi vie Stadin herruuden?

Tervetuloa katsomaan laadukasta juniorijalkapalloa!

***

Erkko Meri (@ErkkoMeri)

Glen Kamara ja pelaamisen taito

Suomen miesten A-maajoukkue on aloittanut EM-karsinnat vahvasti. Saldona neljästä ottelusta on kolme voittoa ja yksi tappio, mikä oikeuttaa tällä hetkellä lohkon toiseen sijaan.

Maajoukkue on monessa asiassa kokenut täyskäännöksen viime vuosien ala-arvoisen toimintakulttuurin jälkeen.

Valmennustiimi Markku Kanervan johdolla etsii nyt kyllästymiseen asti vastustajasta heikkouksia, joihin on mahdollista iskeä ottelusuunnitelmalla, toppariparin yhteistyö toimii ja kärjessä pelaa kovalla tämänhetkisellä suorituskyvyllä Teemu Pukki. Toimintakulttuurin muutos ja valmennustiimin kova työnteko pelitavan kehittämiseksi on antanut joukkueelle myös ison mentaalisen lisäboostin, josta ei ole ainakaan haittaa.

Kanervan onneksi joukkueesta on löytynyt ainakin kriittisille pelipaikoille pelaajia, jotka osaavat pelata peliä. Yksi heistä on Suomen 4-4-1-1 tai 4-4-2 -muodostelmassa keskikenttäpelaajana pelaava Glen Kamara.

Kamaran tausta on mielenkiintoinen. Hän pelasi juniorivuosinaan Suomessa Olarin Tarmossa sekä Espoon Palloseurassa, kunnes muutti äitinsä kanssa Lontooseen 12-vuotiaana. Lontoossa Kamara bongattiin paikallisen kykyjenetsijän toimesta Arsenalin junioriakatemiaan.

Väärässä ei varmasti ole se, joka väittää, että vuodet Arsenalissa näkyvät Kamaran pelaamisessa. Kilpailullisuus juniorivuosina on ollut jotain sellaista, mitä Suomessa on vaikea käsittää. Jokaisessa harjoituksessa ja pelissä pelaajan on annettava parhaansa ja vähän yli, koska treenikeskuksen aidan takana odottaa seuraavat davidit ja kylet, jotka antaisivat kaikkensa päästäkseen pukemaan akatemian harjoituspaidan päällensä.

Kilpailuun tottumisen lisäksi Arsenal-vuodet näkyvät siinä, millaista jalkapalloa Kamara kentällä pelaa, ja se tarjoaa ison opin suomalaisille junioripelaajille sekä valmentajille.

Katsoin Kamaran pelaamista kahden ottelun verran ja löysin neljä syytä, miksi Glen Kamara on laadukas jalkapalloilija.

Kamara pelaa peliä

Ensimmäinen ja ehkä tärkein asia, jonka Kamaran pelaamisesta huomaa on se, että hän pelaa peliä. Kamara ymmärtää, ettei pelaaminen tapahdu tyhjiössä, vaan esimerkiksi tila, vastustajan toiminta, omien pelikavereiden sijoittuminen ja asema vaihtelevat jatkuvasti.

Tässä tulemme ison kysymyksen äärelle. Näkevätkö pelaajat pelin liikaa valmiiden suunnitelmien toteuttamisena? Miettivätkö pelaajamme peliä ikään kuin se tapahtuisi ilman muuttuvia tekijöitä: Kun saan pallon, teen yhden harhautuksen ja yritän ohittaa tai, kun minulle syötetään, otan kosketuksen eteenpäin ja pyrin etenemään?

Kamaran pelaamisesta huomaa, että hän näkee jalkapallon eri tavalla kuin valmiiden suunnitelmien muodostamisena. Kamara elää koko ajan pelitilanteiden pulssilla; jos pelitilanne muuttuu, hän pystyy mukauttamaan oman pelitoimintonsa siihen ja tekemään parhaan mahdollisen valinnan joukkueensa hyväksi. Kamaralta on todella vaikea riistää palloa, koska tämä tuntuu tekevän oikean valinnan, vaikka tila olisi käymässä ahtaaksi.

Syy siihen, miksi Kamara tuntuu tekevän pelitilanteissa huomattavan usein peliä edistäviä ratkaisuja on se, että tämän havainnointi ei ole omassa kehossa tai pallossa vaan ympäristössä kehon ulkopuolella. Näin hän pysyy seuraamaan, miten vastustajan toiminta, tilat, omien pelaajien asemat ja esimerkiksi syöttövälien sijainnit muuttuvat. Johan Cryuffin sanoin: Kamara pelaa sen mukaan, mitä näkee, eikä sen mukaan, mitä ei näe.

Se, että Kamara pelaa peliä tarkoittaa myös sitä, että hän pelaa sitä jatkuvasti sekunnista toiseen. Pelaaminen ei noudata suomalaispelaajille tyypilliseen tapaan katkonaista suoritus-tauko-suoritus -sykliä, vaan esimerkiksi syöttöä seuraa usein välittömästi uuden syöttölinjan avaaminen. Ja se tapahtuu täydellä vauhdilla.

Klippi 1: Kamara saa pallon lähellä rangaistusalueen rajaa ja huomaa, että tila on pienentymässä. Syöttämisen sijaan hän päättää suojata palloa kropallaan sekä kuljetuksella kohti tyhjää tilaa. Klippi on hyvä esimerkki havainnoinnin kohteesta sekä toiminnan sopeuttamisesta tilanteeseen.

 

 

 

 

 

Klippi 2: Kamara saa pallon tilanteeseen, jossa näyttäisi, että eteneminen ensimmäisellä kosketuksella ja kuljetuksella olisi mahdollista. Vastustajan pelaaja kuitenkin tekee voimakkaan takaprässin, Kamara huomaa tämän ja keskeyttää etenemisen pienellä käännöksellä. Tästä huomaa hyvin, kuinka Kamara ymmärtää pelitilanteen elävän koko ajan ja pelaa sen mukaan, mitä näkee.

 

 

 

 

Kamara peittää ratkaisunsa viimeiseen asti

Kamara ei varmasti ole koskaan ollut puhtaalta suorajuoksunopeudeltaan joukkueensa nopein pelaaja. Suomen laitapelaaja Lassi Lappalainen pystyy saamaan kentällä etua nopeudellaan, mutta Kamara on keksinyt oman keinonsa luoda etua itselle tai kanssapelaajille.

Kamaran seuraavaa ratkaisua on vaikea ennakoida nopeassa pelitilanteessa. Kun Kamara pelaa peliä, hän tekee pelitoimintoja vastustajaa varten ja pyrkii peittämään seuraavan aikeensa viimeiseen asti.

Vaikka Kamara ei ole hyökkäävä pelaaja, hän on loistava harhauttaja. Harhauttaminen tapahtuu kuitenkin isojen liikkeiden sijaan pienillä vartalonliikkeillä, pallokosketuksilla sekä rytminvaihdoksilla, joilla Kamara saa muodostettua etua itselleen tai muille. Vai oletteko joskus nähneet Kamaran tekevän suurieleisen askelharhautuksen ohittaakseen vastustajan?

Tässä asiassa Kamaran pelaamisessa näkyy Arsenalin akatemiassa vietetyt vuodet. Kentällä Kamara ikään kuin leikittelee vastustajan kustannuksella, mitä suomalaisessa valmennuskulttuurissa kasvaneilta pelaajilta näkee valitettavan harvoin.

Klippi 3: Kamaran saa pallon laitapuolustaja Jere Uroselta ja vastustajan tullessa paineistamaan hän pystyy pienillä vartalonliikkeillä peittämään suunnan, johon seuraava peliteko suuntautuu. Hyvä esimerkki siitä, kuinka Kamara pyrkii huijaamaan vastustajia pelissä.

 

 

 

 

 

Klippi 4: Kiinnitä huomiosi Kamaran tekemiseen ennen toista syöttöä linjojen väliin. Ensimmäisen kosketuksen suunnalla, yläkropan asennolla sekä pitämällä hetken palloa hän saa vastustajan luulemaan syötön lähtevän eri suuntaan ja syöttöväli kasvaa.

 

 

 

 

Kamara ymmärtää pelin rytmiä

Kolmas syy tarjoaa ehkä isoimman opetuksen nuorille pelaajille.

Jalkapallossa pelissä on aina tietty rytmi, jota parhaat pelaajat pystyvät lukemaan. Milloin kentällä kannattaa edetä? Milloin kannattaa pitää pallo liikkeellä? Mitä kannattaa tehdä, jos joukkue on puolustanut pitkään? Milloin kannattaa purkaa vastustajan paine pidemmällä syötöllä?

Kamara on mestari ymmärtämään juuri pelin rytmiä ja hän harvoin rikkoo sitä. Kamara ei ole kentällä näyttämässä omaa osaamistaan, vaan ratkaisemassa pelitilanteita joukkueensa hyväksi.

Hyvin usein pelaajat pyrkivät ratkomaan pelitilanteita siten, että he näyttäisivät hyviltä kykyjenetsijöiden ja Instagram-seuraajien silmissä. Liian monelta pelaajalta uupuu nöyryys peliä kohtaan ja moni pelaa joukkueelle pelaamisen sijasta itselleen. Itsekkään pelaajan tunnistaa jalkapallossa näistä kolmesta elementistä.

1. Pelaaja yrittää ahtaassa tilanteessa vaikeaa harhautusta tai kaatuu heti yrittääkseen saada vapaapotkun. Näin toimiessaan pelaaja pystyy tilanteen jälkeen selittämään muille ja itselleen, miksi menetti pallon.

2. Pelaaja yrittää edetä tilassa, joka on pienentymässä ja rikkoo pelin rytmin osoittaakseen omaa osaamistaan.

3. Pelaaja roiskii pallon summittaisesti johonkin, vaikka pelitilanne ei niin vaatisi tekemään. Pelaaja pelkää oman maineensa puolesta mahdollisen syöttövirheen sattuessa.

Glen Kamaran pelaamisesta huokuu, että hän on sopivalla tavalla nöyrä pelin edessä ja pyrkii toimimaan noiden kolmen kohdan vastaisesti. Kamara ei roiski palloa, laittaa jarrut päälle, jos tilaa edetä ei ole, ei tee kentällä tarpeettomia kuljetuksia sekä pitää pallon liikkeessä, jos joukkue on vasta etsimässä tilaa edetä.

Klippi 5: Kamara saa irtopallon haltuunsa, syöttää varmasti omille ja avaa uuden syöttölinjan huomatessaan, ettei Tim Sparvilla ole tarpeeksi syöttövaihtoehtoja. Kamara saa pallon uudestaan ja tilan pienentyessä ei lähde kuljettamaan hölmösti eteenpäin, vaan laittaa jarrut päälle ja pitää pallon joukkueella.

 

 

Kamarasta ei pääse ohi

Jalkapallo ei ole pelkkää hyökkäämistä, vaan pelaajan täytyy osallistua peliin sen jokaisessa vaiheessa: hyökätessä, puolustaessa, transitioissa sekä erikoistilanteissa. Pelaaja ei voi olla yhdessäkään vaiheessa tauolla pelistä. Ainakaan silloin, jos haluaa pelata huipputasolla.

Puolustaessa Kamara tekee paljon töitä sekä juoksumäärällisesti että kognitiivisesti. Hän liikkuu tarvittaessa poikittain säilyttäen optimaaliset etäisyydet muihin omiin pelaajiin sekä kerää jatkuvasti tietoa ympäristöstään havainnoimalla.

Kaikki Kamaran peliteot puolustaessa eivät näy tilastoissa, mutta ovat elintärkeitä joukkueen puolustuspelaamisen kannalta. Kamara blokkaa syöttöjä jo ennen kuin ne ovat edes lähteneet vastustajan jalasta tai paineistaa pallollista pelaajaa siten, että tämä joutuu tekemään heikkolaatuisen peliteon. Lisäksi Kamara saa paljon riistoja jalkapalloon sopivan fysiikkansa ansiosta: suunnanmuutokset  ja ensimmäiset askeleet ovat todella räjähtäviä.

Kun katsoo Kamaran pelaamista puolustusvaiheessa, ei voi välttyä ajatukselta, että hän toimii lähes täysin päinvastaisesti kuin esimerkiksi Palloliiton valmennuslinjauksessa puolustuspelaamisesta on linjattu. Kamaran ensimmäinen prioriteetti ei ole puolustaa aggressiivisesti eteenpäin, vaan tämä pitää ensiksi huolen, ettei hänen selustaansa hyökätä syöttämällä tai kuljettamalla.

Klippi 6: Tässä klipissä näkyy hyvin, kuinka Kamara puolustaa selustaansa. Hän pyrkii koko ajan näkemään pelaajan takanaan ja estää syöttömahdollisuuden tälle yhdessä Sparvin ja Robin Lodin kanssa. Vastustaja ei onnistu etenemään.

 

 

 

Klippi 7: Selustan puolustaminen lisäksi Kamara pystyy myös paineistamaan pallollista pelaajaa siten, että tämän ratkaisujen laatu heikentyy huomattavasti. Tässä klipissä näkyy hyvin myös Kamaran jalkapallofysiikka: hän pystyy vaihtamaan suuntaa todella nopeasti ja hänen ensimmäiset askeleensa ovat todella räjähtävät, kun vastustaja on pääsemässä ohi.

 

 

Lopuksi

Glen Kamara ei missään nimessä ole vielä täydellinen pelaaja, mutta se, miten hän pyrkii pelaamaan peliä on sellaista, mistä voimme ottaa oppia. Kamara pelaa sen mukaan, mitä kentällä näkee, pyrkii peittämään seuraavan pelitekonsa, ymmärtää pelin rytmiä sekä puolustaa siten, että häntä on todella vaikea ohittaa.

Ympäristö, missä elämme, muokkaa meitä aina johonkin suuntaan. Kamaran pelaamisesta näkee, että hän on kasvanut vahvan pelikulttuurin Arsenalissa, ollut pitkään Englannin kilpailullisessa futisympäristössä sekä saanut taklauksiinsa aggressiivisuutta Skotlannin liigassa pelatessaan.

Aika näyttää, jatkuuko tarina lähivuosina esimerkiksi Valioliigassa.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

***

Videomateriaalin lähde: Viafree

Kansikuva: Jussi Eskola