Jalkapalloteoriaa: Positional play ja edun käsite

Sattuma on jalkapallon tapaisessa, kahden joukkueen väliseen konfliktiin perustuvassa pelissä isossa roolissa. Se, mihin peliin osallistuvat toimijat voivat vaikuttaa, on onnistumisen todennäköisyyden nostaminen pelin eri tilanteissa.

Yksi keino ymmärtää tätä todennäköisyyksiin vaikuttamista on edun käsite. Käsite tulee Positional playn teoriasta, jonka yhtenä pääperiaatteena voidaan pitää edun etsimistä tietyltä kentän osa-alueella, jotta esimerkiksi eteneminen seuraavaan linjaan on mahdollista. Edulla tarkoitetaan tietyllä kentän osa-alueella eräänlaista voittoa vastustajaan nähden. Tällöin todennäköisyys päästä tavoitteeseen on suurempi kuin vastustajalla.

Positional playn teoriaa on käsitelty jo aiemmin tämän blogin kirjoituksissa, mutta muistin virkistämiseksi lienee syytä kerrata eri edun muodot.

Määrällinen etu = joukkueella on enemmän pelaajia tietyllä kentän alueella kuin vastustajalla

Positionaalinen etu = joukkueen pelaajat ovat sijoittuneet tilanteessa paremmin kuin vastustajan pelaajat

Laadullinen etu = joukkueen pelaajat ovat laadukkaampia kuin vastustajan pelaajat tietyllä kentän alueella

Edun käsite tarjoaa työkalun luoda joukkueen pelaamiseen organisointia ja raameja. Joukkueen kannattaa esimerkiksi pyrkiä etenemään kentän alueelta, jossa sillä on määrällinen etu. Etenemistä alivoimaisena eteenpäin kentän alueelta, jossa määrällistä etua ei ole, voidaan pitää laaduttomana.

Joukkuenäkökulman lisäksi mielekiintoinen on myös edun käsitteen hyödyntäminen yksittäisen pelaajan pelitekojen ymmärtämisen näkökulmasta. Pelaajalla tulisi esimerkiksi olla korkea ymmärrys omasta asemastaan – onko pelaajalla tilanteessa etu vai ei? Lisäksi voimme päästä kiinni siihen, kuinka pelaaja voi pelissä kasvattaa omaa tai kanssapelaajiensa etua. Tässä tekstissä käsittelläänkin etua juuri yksittäisen pelaajan näkökulmasta.

Ymmärrys omasta asemasta

Pelissä joukkueen ja pelaajan pyrkimyksenä tulisi olla pelin edistäminen. Näin ollen pelkkä määrällinen etu ei riitä, vaan pelaajien tulisi pyrkiä sijoittumaan niin, että pelin edistäminen on mahdollista. Määrällinen etu pitäisi siis jalostaa myös positionaaliseksi eduksi.

Yksittäisen pelaajan näkökulmasta oleelliseksi näissä tilanteissa muodostuu ymmärrys omasta asemasta. Jos joukkueella on mahdollisuus yrittää etenemistä, pelaajan tulisi pyrkiä sijoittumaan vastustajan lähimmän pelaajan tasalle tai tämän yläpuolelle, jotta eteneminen syötöllä on mahdollista. Jos pelaajalla ei ole ymmärrystä positionaaliseen etuun sijoittumisen periaatteesta, vastustajan onnistumisen todennäköisyys omassa tavoitteessaan, etenemisen estämisessä, on suurempi.

numeraalinenetupositionaalinen — **Kuva 1:** Vasemmalla määrällinen etu ilman positionaalista etua. Oikealla pelaajat ovat liikkuneet seuraavaan linjaan muodostaen määrällisen edun myös positionaaliseksi.

Oman aseman ymmärtämisen osalta tärkeää on myös se, että pelaaja ymmärtää, milloin hänellä on tilanteessa positionaalinen etu. Vaikka pelaaja olisikin sijoittunut laadukkaasti, pelaaminen ei saisi jäädä ”tauolle”, vaan pelaajan tulisi pystyä ennen mahdollista pallon vastaanottoa suuntaamaan vartalonsa oikein sekä keräämään tietoa oleellisista asioista ympärillään.

Paras esimerkki tästä lienee Manchester Cityn harjoituksista muutama vuosi sitten videolle tarttunut hetki, jossa Pep Guardiola opettaa kädestä pitäen Raheem Sterlingin suuntaamaan vartalonsa kylkipeliasentoon positionaaliseen etuun sijoittuessa ja havainnoimaan lähimmän vastustajan sijaintia ja tyhjiä tiloja, joihon voi edetä.

On myös mahdollista, että vaikka pelaaja sijoittuisi mahdollisimman hyvin, tällä ei silti ole tilanteessa etua. Pelaaja voi olla esimerkiksi vartioitu vastustajan toimesta ja pelin edistäminen ei siksi ole mahdollista. Pelaajan ei tulisi tällöinkään jäädä pelin ulkopuolelle, vaan pyrkiä kasvattamaan muiden pelaajia etua tai toimia ”palloseinänä”, jolloin pelaajan kautta on mahdollista syöttää edun omaavalle vapaalle pelaajalle.

Jos pelaajalla ei ole ymmärrystä siitä, onko tämä vartioitu vai ei, pelaaja voi usein pienentää kanssapelaajiensa etua tai yrittää kääntyä pallon eteenpäin tilanteissa, joissa etu on jollain muulla pelaajalla.

palloseinäteetilaa — **Kuva 2**: Vasemmalla pelaajalla ei itsellään ole etua, joten tämä toimii ”palloseinänä”, jotta tämän kautta voidaan pelata edun omaavalle pelaajalle. Oikealla pelaajalla ei ole etua, joten tämä pyrkii kasvattamaan kanssapelaajan etua.

Positionaalisesta edusta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon myös se itsestäänselvä seikka, että vastustaja yrittää kaikin tavoin pienentää hyökkäävän joukkueen etua. Oiva esimerkki tästä on vastustajan puolustaminen selkeästi kahdessa linjassa. Tällöin usein linjojen väleissä on pelaajia sijoittuneena positionaaliseen etuun, mutta vastustajan ylempi linja ”romahtaa” alaspäin ennen syöttöä ja etu linjojen väleissä katoaa. Tällöin pelaajan tulisi hoksata pienentyvä etu ja tippua pelaamaan esimerkiksi alempaan linjaan.

Edun antaminen ja säilyttäminen

Edun käsitettä voidaan hyödyntää pallottoman pelaajan pelitekojen lisäksi myös pallollisen pelaajan pelaamisen jäsentelemiseksi.

Positional playn teoriassa syöttämisellä on iso merkitys. Syöttämistä ei kuitenkaan haluta tehtävän vain syöttämisen itsensä vuoksi, vaan iso painoarvo teoriassa on vastustajan manipuloinnilla, joka tapahtuu palloa liikuttamalla kentän leveys- tai pystysuunnassa. Optimitilanteessa jokaisen syötön tarkoitus tulisi olla etenemisen mahdollistaminen, kun etu on löydetty.

Pallollisen pelaajan toiminnoille voidaan johtaa tästä muutama periaate.

Syötä etuun, jos kanssapelaajalla on sellainen.
Älä yritä syöttää, jos kanssapelaajalla ei ole etua.

Pelaajan ymmärtäessä vastaanottajan aseman muodostuu seuraavaksi oleellisia kysymyksiä. Kuinka etu säilyisi mahdollisimman hyvin vastaanottajan saadessa pallon? Millä peliteoilla pelissä voi pyrkiä luomaan etua, jos sitä ei ole vielä muodostunut?

Jos syötön vastaanottajalla on tilanteessa etu, pallollisen tulisi pystyä syöttämään luja, kenttää pitkin rullaava syöttö ylempään jalkaan. Oleellista on myös se, että pelaaja pystyisi hieman salaamaan syötön kohdetta esimerkiksi suuntaamalla lantionsa tai katseensa eri suuntaan kuin mihin syöttö lopulta lähtee.

Syöttöjen ollessa löysiä, pomppivia tai alempaan jalkaan suuntautuvia, vastustaja ehtii syötön aikana pienentää vastaanottajan etua ja eteneminen vaikeutuu huomattavasti. Joku viisaampi onkin todennut osuvasti, että syötön tulisi olla lahja sen vastaanottajalle. Lahjalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kirjoituksen teeman mukaisesti edun antamista vastaanottajalle.

Jos edun omaavaa kanssapelaajaa ei löydy, pelaaja voi esimerkiksi kuljettamalla tai pitämällä palloa hetken jalassaan pyrkiä saamaan vastustajan puolustavia pelaajia liikkumaan ja luomaan edun jollekin lähemmälle pelaajalle. Tai vaihtoehtoisesti pelaaja voi lähteä liikuttamaan palloa, jolloin Positional playta toteuttavan joukkueen tavoitteena on manipuloida (liikuttaa) vastustajaa ja löytää etu sitä kautta.

syöttäminenetuun — **Kuva 3:** Vasemmalla kanssapelaajalla on etu, joten pallollisen kannattaa syöttää. Oikealla kanssapelaajilla ei ole etua, joten pallollisen ei kannata heti yrittää syöttää, vaan tämä pyrkii luomaan lähimmille pelaajille etua kuljettamalla.

Pelkkä edun saavuttaminen ei toki riitä, vaan etu pitäisi pystyä sen jälkeen myös säilyttämään ja hyödyntämään. Tästä voimme päästä kiinni valmennusissältöihin kuten pallon vastaanottaminen ja kuljettaminen.

Kun pelaaja on sijoittuneena positionaaliseen etuun, tämän pitäisi pystyä vastaanottamaan pallo ylempää jalkaa käyttäen. Jos etu on iso, kosketus tulisi saada myös irti jalasta, jotta edun hyödyntäminen seuraavilla kosketuksilla on helpompaa. Jos etu on pienempi, pallo kannattaa pyrkiä pitämään lähempänä jalkaa, jotta kääntyminen tarvittaessa pois ahtaasta tilasta olisi mahdollista.

Jos etu on iso, se siis pitäisi pystyä pelissä ehdottomasti hyödyntämään. Pallon vastaanottamisen jälkeen edun hyödyntäminen tapahtuu hyvin usein kuljettamalla. Jotta vastustaja ei ehdi ryhmittäytyä pallon alle, pelitekojen intensiteetin pitäisi muuttua ja kuljetuksen tapahtua kovalla vauhdilla rytmiä nopeasti muuttaen. Kuljetusten olisi myös hyvä suuntautua vastustajan juoksulinjoille, jotta pallon riistäminen olisi haastavampaa ja etu säilyisi paremmin.

Vastustajan juoksulinjalle pyrkimisen ja rytminmuutoksen lisäksi pelaaja pystyy kuljettaessa säilyttämään etua myös siten, että tämä pyrkii kuljettamaan ulommalla jalalla suhteessa lähimpään vastustajaan ja vaikeuttaa näin vastustajan pääsemistä lähelle palloa.

Jos pelaajilla ei ole keinoja hyödyntää ja säilyttää saavutettua etua, vapaan pelaajan löytämisestä esimerkiksi linjojen väleissä ei ole juurikaan hyötyä, jos etu menetetään välittömästi pelaajan saadessa pallon.

Lopuksi

Juego de Posición, Positional play, on pelifilosofia, jota muun muassa Pep Guardiola on soveltanut menestyksekkäästi omissa joukkueissaan. Yksi filosofian kehittäjistä on Juan Manuel Lillo. Toinen tärkeä hahmo on Paco Seirul•lo, joka on ollut kehittämässä FC Barcelonan metodologiaa. Nykyisin on vaikea löytää huippusarjoissa menestyvää valmentajaa, joka ei näkisi peliä ainakin osittain Positional playn periaatteiden kautta.

Positional playn edun käsite tarjoaa työkalun ymmärtää, miksi jotkut pelaajista ymmärtävät pelin virtaa paremmin kuin toiset. Lisäksi se voi auttaa valmentajia jäsentelemään pelaamisen eri opetussisällöiksi harjoituksissa.