Ympäristömme ei kehitä erinomaisia 1v1-pelaajia – jäsentelyä ja pohdintaa aiheesta

Peruspelaamiseen kuuluvista taidoista 1v1-pelaamisen jäsentely on jäänyt viime vuosina vähemmälle huomiolle varsinkin syöttämisen ja tukemisen korostuessa. Yhtään väheksymättä näiden sisältöjen merkitystä, ympäristömme täytyy kasvattaa myös paremmin 1v1-tilanteissa viihtyviä pelaajia.

Aloitetaan muutamalla kysymyksellä. Milloin viimeksi olet nähnyt junioripeleissä erinomaisesti 1v1-pelaamisen taitavan pelaajan? Näyttääkö esimerkiksi 10-vuotiaiden junioreiden peli sellaiselta kuin sen pitäisi ikävaiheessa näyttää? Olemmeko 1v1-pelaamisen jäsentelyssä jämähtäneet vuosien taakse, jolloin opeteltiin harhautusta ja rytminvaihdosta välittämättä vastustajan olemassaolosta?

Se mitä pidämme laadukkaana pelaamisena junioreissa täytyy olla erilaista kuin se, mitä odotamme 10-vuotiaiden peliltä. Aikuisten otteluissa laatua voi olla enemmän pelaajien välillä tapahtuvat syöttökombinaatiot, pallon liikuttaminen ja organisoitu prässipelaaminen. 10-vuotiaat pitäisi sen sijaan olla oppineet mestareiksi pallon kanssa tapahtuvissa asioissa, kuten suojaamisessa, ohittamisessa, kuljettamisessa ja 1v1-puolustamisessa. Jos pelaaminen perustuu aikaisessa vaiheessa syöttökombinaatioihin, se on aikuisten jalkapallon kontekstissa laadukasta, mutta onko se laadukasta ikävaihe huomioiden?

Junioripelejä seuratessa yksi asia vie tällä hetkellä erityisesti huomion. Miksi erinomaiset 1v1-pelaamisen taitajat ovat niin harvassa? Ja jos joku pelaajaa pystyykin ohittamaan, se perustuu usein aikaisen fyysisen kasvun tuomaan etuun eikä suoranaisesti jalkapalloilullisiin kykyihin.

Lähdetään selvittämään sitä, mikä tekee 1v1-pelaamisesta laadukkaan. Opimme varmasti samalla myös sen, että se voi olla muutakin kuin harhautusten opettelua, kovaa juoksemista tai pelkkää asenteen voimalla runttaamista. Lopuksi käydään myös läpi, miten laadukas 1v1-puolustaminen voi auttaa hyökkääviä pelaajia parantamaan toimintaansa entisestään.

Väärän informaation antaminen

Ensimmäiseksi on tärkeä ymmärtää, että jalkapallossa 1v1-tilanteiden tapa toteutua pelissä vaihtelee todella paljon. Tilanne pelissä ei aina ole se klassisin, että hyökkäävä pelaaja kuljettaa kohti puolustajaa isossa tilassa vaan puolustaja voi esimerkiksi rynnätä, sijoittua sivulle suhteessa hyökkävään pelaajaan tai hyökkääjä itse voi olla selkä kohti maalintekosuuntaa. Nämä kaikki ovat erilaisia pelissä tapahtuvia 1v1-tilanteita.

Toinen tärkeä asia on ymmärtää, että pelaaja ei voi toimia 1v1-tilanteissa kuten esimerkiksi suljetun taidon lajeissa toimitaan – voimistelussa parhaat pisteet saa toteuttamalla ennakkoon tiedossa olevan liikesarjan laadukkaasti mutta jalkapallopelissä etukäteen päätetty liikemalli 1v1-tilanteessa ei johda useinkaan etuun pelissä. Olennaista on toimia suhteessa ympäristön ja toimia valmiiden motoristen mallien sijaan periaatteiden ohjaamana. Tämä on myös tärkeä perustelu sille, miksei 1v1-tilanteiden harjoittelu voi olla pelkkää tötsien harhauttelua.

Ensimmäinen periaate on väärän informaation antaminen puolustajalle. Voimme puhua myös vastustajan manipuloinnista tai huijaamisesta ja se voi tapahtua erilaisin keinoin.

Klassisin tapa on antaa väärää tietoa harhautuksilla. Yksinkertaisimmillan harhautukset voivat olla ylävartalon nojaaminen sivulle tai askel pallon viereen. Hieman unohdettu tapa on hyödyntää harhauttaessa muita omia pelaajia. Pallollinen pelaaja voi ladata syöttöä vapaaseen tilaan tekevälle kanssapelaajalle samalla nostaen katseen kohti pelaajaa. Kun puolustaja on saatu luulemaan syötön lähtevän, ohittaminen toiselta puolelta tulee mahdolliseksi.

Toinen erinomainen keino antaa väärää informaatiota on suunnata kosketukset tiettyyn suuntaan. Jos pelaaja haluaa ohittaa oikealta, kosketukset voi suunnata hieman vasemmalle, jolla vastustajan saa sivuttaisliikkeeseen. Tämän jälkeen ohittaminen oikealta helpottuu vastustajan liike-energian suuntautuessa eri suuntaan. Sama keino toimii pelaajan pelatessa selkä kohti maalintekosuuntaa: paikalleen ei usein kannata jäädä kamppailemaan vaan saada pallokosketuksia ottamalla vastustaja seuraamaan ja kääntyä sitten tyhjäksi jääneeseen tilaan.

Tilanteen mukaan toimiminen

Väärän informaation antamisen ja puolustajan manipuloinnin lisäksi tärkeää on pyrkiä toimimaan tilanteen mukaan. Freestyle-temppuilijat voivat toimia ympäristöstä välittämättä, mutta jalkapallossa vastustaja on otettava huomioon. Aina vastustaja ei 1v1-tilanteissa odota hyökkääjän tekevän aloitetta, vaan ryntää palloon. Tällöin väärän tiedon antamista ei tarvita vaan oleellista on reagoida nopesti muuttuneeseen tilanteeseen ja vain siirtää pallo vastustajan ohi tai sivulle tyhjään tilaan.

1v1-tilanteissa yksi havainnoinnin kohteista kannattaa siis olla vastustajan toiminnassa. Kun pelaaja tekee harhautuksen, meneekö vastustaja siihen vai pysyykö tämä staattisesti paikallaan? Mihin vastustajan liike-energia suuntautuu? Yksi varmasti parhaista 1v1-pelaajista, Lionel Messi, on haastatteluissa kertonut seuraavansa pallon sijaan vastustajan polvien sekä lantion asentoa ja päättelevänsä sen perusteella sekunnin murto-osissa, mihin suuntaan vastustaja lähtee. Kun vastustaja on saatu menemään harhautukseen ja tämän liike-energia suuntautuu selvästi johonkin suuntaan, ei ole järkevää enää toteuttaa turhaan harhautuksia vaan pelaajan on peliä edistääkseen yritettävä hyödyntää saavutettu etu.

Vastustajan lähimmän pelaajan lisäksi hyökkäävän pelaajan kannattaa 1v1-tilanteissa seurata sitä, missä mahdollinen puolustuksen tuki on. Jos pelaaja yrittää ohittaa usein tuen puolelta, peli ei edisty vaan pelaaja päätyy ahtaaseen tilaan ja uuteen 1v1-kamppailuun.

Tilanteiden luonne vaihtelee myös sen mukaan, millä osalla kenttää ollaan. Alimmalla kolmanneksella voi olettaa, että puolustajat hyppivät enemmän prässäämään kohti palloa, joten siellä siirrot sivuun voivat olla käyttökelpoisia prässääjän ohittamiseksi. Ylhäällä laitakaistoilla korostuu ohittaminen. Keskellä kenttää ja parhaiden maalintekosektoreiden läheisyydessä 1v1-tilanteen tarkoitus on enemmän jalan vapaaksi pelaaminen syötölle tai laukaukselle. Kun tarkoituksena on pelata jalka vapaaksi, pienikin väylä syötölle tai laukaukselle riittää. Näin ollen keinot manipuloida vastustajaa ei tarvitse olla suurieleisiä vaan pienet syöttö/laukaisuharhautukset tai pallon pysäyttäminen hetkeksi ja siirto uudelleen liikkeeseen ovat usein hyödyllisiä.

Edun hyödyntäminen

Positional playn käsitteistöstä tuttu etu tarkoittaa jalkapallossa sitä, että pelaaja on paremmin sijoittunut kuin vastustajan lähin tai lähimmät pelaajat. 1v1-tilanteen jälkeen etu voi muodostua joko pallolliselle itselleen esimerkiksi ohituksen ansiosta tai jollekkin muulle pelaajalle, jos pallollinen on imenyt vastustajia ympärilleen.

Kun pelaaja on saanut manipuloitua puolustajaa ja saanut tämän hieman jäämään jälkeensä, edun voi silti helposti menettää, koska puolustaja pyrkii palaamaan pallon alapuolelle nopeasti. Ohitusyrityksessä pelitekojen intensiteetin täytyy muuttua ja lisäksi hyökkäävän pelaajaan on olennaista heti ohituksen jälkeen pyrkiä leikkaamaan kuljetussuunta vastustajan juoksulinjalle ja laittamaan sisempi käsivarsi vastustajan ja pallon väliin. Tähän sääntöön on toki poikkeuksena esimerkiksi tilanteet, joissa tarkoituksena on ohittaa keskitystä tai laukomista varten.

1v1-tilanteet eivät ole ikinä eristettyjä vaan muiden kanssapelaajien tilanne on otettava myös huomioon. 1v1-haastamista voi käyttää myös tapana sitoa pelaaja tai enemmän pelaajia pallon lähelle, jolloin jonkun muun pelaajan etu kasvaa ja syöttö tälle tulee peliä edistävimmäksi valinnaksi. 1v1-tilanteissa on siis todella tärkeä havainnoida kanssapelaajien tilannetta ja videopelimaailmasta vertausta hakien pitää syöttönappi valmiudessa jatkuvasti.

Kuva: Taitavat suomalaiset 1v1-pelaajat ovat harvassa. Kuvassa Pyry Soiri.

1v1-puolustaminen harjoittelulla haastetta myös hyökkääville pelaajille

Sisältöjen kehittämisen lisäksi 1v1-hyökkäämisen opettelussa on tärkeää vaatimustaso ja se, että pelaajat joutuvat toimimaan koko ajan taitojensa ylärajoilla. Tämän takia sisältöjä ja pelaajien osaamista kannattaa kehittää myös vastakkaisen roolin eli 1v1-puolustamisen osalta.

Samalla tavalla kuin hyökkäämisessä myös puolustamisessa on 6-10 -vuotiaiden valmentajan huomion on oltava joukkuepelaamisen sijaan siinä, mitä pallon lähellä tapahtuu. 10-vuotiaan pelaajan tulisi osata 1v1-tilanteissa puolustaa selustansa ja osata muutamat riistotekniikat, tunnistaa ketä vastaan pelaa ja ymmärtää jo hieman, miten toimitaan pallollisen puolustajan tukena.

Kuten aiemmin todettiin 1v1-tilanteissa on paljon vaihtelua ja myös puolustamisen osalta on tärkeä sopeutua tilanteeseen. Muutamia nyrkkisääntöjä löytyy.

Klassisimmassa 1v1-tilanteessa, jossa hyökkääjä kuljettaa kohti puolustajaa, ensimmäisenä periaatteena on ohituksen välttäminen. Pelaajan kannattaa mennä nopeasti pallollisen lähelle, jotta tälle tulee tila- ja aikapainetta. Puolustajan kannattaa kuitenkin välttää ryntäämistä tai jalka edellä kurottamista kohti palloa, koska pallollisen on tällöin helppo ohittaa.

Puolustajan kannattaa ohjata hyökkääjää poispäin maalista, sijoittua hieman diagonaaliin suhteessa pallolliseen ja ottaa matala painopiste kylkiasennossa. Jalat kannattaa pitää liikkeessä, jotta hyökkääjän liikkeisiin on helpompi reagoida. Riistoa yrittääkseen puolustajan kannattaa seurata sitä hetkeä, kun hyökkävän pelaajan kosketus on liian pitkä (pallo karkaa) tai tämä yrittää ohitusta. Näissä tilanteissa pelaajan kannattaa yrittää riistoa ja siihen löytyy muutama tekniikka. Jos puolustaja pääsee nopealla regoinnilla hieman lähemmäs palloa kuin hyökkäävä pelaaja, tämä voi sisemmällä kädellään yrittää työntää hyökkääjän pois pallosta. Toinen toimiva tapa on leikata oma juoksulinja pallon ja hyökkääjän väliin.

Pelissä tulee myös 1v1-tilanteita, joissa puolustaja voi olla aggressiivisempi. Niitä ovat tilanteet, joissa hyökkääjä ei kuljeta liikkeessä kohti puolustajaa. Esimerkiksi, kun hyökkääjä on selkä maalia kohti puolustajan kannattaa olla riittävän lähellä ja pyrkiä käsivarsilla horjuttamaan pelaajaa ennen kuin tämä saa pallon. Jos syöttö on lyhyt, puolustajan ei kannata kuitenkaan yrittää riistoa syötön aikana vaan tämän kannattaa odottaa hyökkääjältä yksi kosketus, jonka jälkeen pyrkiä riistämään pallo. Jos riistoa yrittää liian aggressiivisesti jo syötön aikana, hyökkääjän on helppo käännähtää vapaaksi kroppaansa hyödyntäen.

Kun vastustaja on staattisesti paikallaan pallon kanssa lähellä omaa boksia 1v1-tilanteessa, puolustajan ei kannata lähteä juoksemaan pallollisen perässä hölmösti vaan valita linja, jota puolustaa ja minkä ohi vastustaja ei saa edetä ilman aggressiivista riistoyritystä. Lähellä maalia linja on usein boksin raja. Ylempänä kenttää pelaajan kannattaa useimmiten pyrkiä hakemaan kontakti vastustajan yläkroppaan ja yrittää riistoa jaloillaan, jos se on tilanteessa mahdollista.

Laukausten blokkaamisessa lähellä maalia lapsiurheiluvaiheessa pelaajan tulisi ensinnäkin säilyttää rintamasuunta koko ajan palloa kohti eikä hyppiä tai yrittää voittaa pallo menemällä maahan liian aikaisin. Puolustajan pitäisi laukaustilanteessa pitää jalat liikkeessä tiheällä askeltiheydellä ja pysyä pallon ja maalin välissä myötäilemällä hyökkäävän pelaajan liikkeitä. Myöhemmin lapsiurheiluvaiheen jälkeen laukausten blokkaamisessa korostuu puolustajien ja maalivahdin yhteistyö, mutta aikaisessa vaiheessa kannattaa korostaa periaatteita pallollista lähimmän puolustajan näkökulmasta.

Puolustamisen harjoittelulla on iso vaikutus toki puolustuspelaamisen laatuun, mutta myös vaatimustason nousemisen kautta hyökkäävät pelaajat joutuvat laittamaan parastaan 1v1-tilanteissa ja kehitystä tulee myös heille.

Lopuksi

Kyvykkyys 1v1-tilanteissa mitataan tosissaan silloin, kun fyysiset erot ovat tasaiset. Ja se tapahtuu viimeistään aivan huipputasolla, usein jo aiemmin, esimerkiksi ensimmäisissä poikien/tyttöjen maaotteluissa. Jos pelaajan koko pelaaminen on perustunut vuosia pelkkään fyysiseen etuun – esimerkiksi nopeusominaisuuteen – siitä jää aivan varmasti kiinni ennemmin tai myöhemmin. Tämän takia 1v1-tilanteiden periaatteiden opettelulla on valtava merkitys varsinkin lapsiurheiluvaiheessa.

Juniorivalmentajilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja malttia. Pelaamisen ei tarvitse (eikä pidä olla) 6-10 -vuotiailla olla etujen etsimistä syöttämällä tai organisoitua prässipelaamista vaan keskiössä tulisi olla pallon välittömässä läheisyydessä tapahtuvat asiat kuten pallon pitäminen itsellä suojaamalla tai tekemällä pieniä käännöksiä, kuljettaminen kohti tyhjiä tiloja suuntaa vaihtaen tai ohittaminen 1v1-tilanteissa. Pelaajien osaamista tulisi arvioida ja kehittää enemmän ikävaihe huomioiden.

Muistetaan lisäksi, että taidot eivät kehity pelkästään tötsiä harhauttelemalla vaan 1v1-tilanne vaatii toimintaansa varioivan puolustajan päihittämisen ja muun ympäristön kanssa vuorovaikuttamisen.

Toivottavasti tulevaisuudessa näemme junioripeleissä enemmän taidokkaita 1v1-pelaajia hyvien syöttelijöiden lisäksi.

Aleksi Piirainen (@ApiPiirainen)

Jalkapallon juniorivalmennuksen vastuullisuus – talentista potentiaaliin ja yksittäisistä puista metsään

Voiko suomalaisessa juniorijalkapallossa olla pelaajien ystävä niin, että on myös talenttien puolella? Siis siten, että haluaa suojella kaikkia pelaajia yhtä paljon, myös talentteja.1

Jyväskylän yliopisto, Jalkapallon Juniorivalmentajat ja Suomen Palloliitto järjestivät perjantaina 28.5. webinaarin, jossa keskusteltiin pelaajakehityksestä ja tiedosta jalkapallossa. Sain kunnian osallistua Jyväskylän yliopiston dosentti Antti Laineen lempeässä ohjauksessa paneelikeskusteluun (Pelaajakehitys juniorijalkapallossa – missä Suomessa mennään?) yhdessä Palloliiton urheilutoimenjohtajan Hannu Tihisen sekä Jalkapallon Juniorivalmentajat ry:n puheenjohtajan J-P Savolaisen kanssa. 

Keskustelumme oli vilkasta ja on epäreilua keskittyä vain yhteen aiheista, mutta Hannu laittoi kovan syötön suoraan jalkaan ja kehotti syöttämään/kuljettamaan palloa eteenpäin. Joukkuepelaajana otan pelin ja pelitoverien vaatimuksen vastaan ja kerron omat ajatukseni aiheesta nimeltä talenttivalmennus sekä esitän näkökulmamme muuttamista nykyisestä.

Yksi keskustelumme teemoista liittyi isompaan aiheeseen nimeltä Vastuullisuus suomalaisessa juniorijalkapallossa. Kuten Inseadin apulaisprofessori Kaisa Snellman on kertonut HS:n artikkelissa Kerro meille Kaisa2, ja jonka jälkeen hän ja Outi Aarresola keskustelivat aiheesta Twitterissä3, lasten ja nuorten eriarvoistuminen on edelleen ongelma yhteiskunnassamme. Se on ongelma myös urheilussa ja se on ongelma jalkapallossa. Esimerkkinä toimintamaksut, vanhempien kyky maksaa näitä maksuja ja lasten saama valmennuksen laatu. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole lähellekään samanlaista mahdollisuutta olla mukana tasokkaassa toiminnassa ja saada tukevaa maaperää kehitykselleen.

SPL yrittää puuttua tilanteeseen muun muassa Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä -strategiaprojektin4 avulla, jossa pyritään kehittämään valmentajien ydintaitoja laajalla rintamalla. Tämä liittyy osaltaan isompaan Seurojen Palloliitto -kehitysohjelmaan, ”jonka ydintavoitteena on hallintoa keskittämällä siirtää lisää resursseja kentälle.”5. Eri puolilta Suomea on kuitenkin kuulunut ajatuksia siitä, kuinka Seurojen Palloliitto on koettu ennemminkin Isojen Seurojen Palloliittona. Tilanne on se, että useat seurat ja seuratyöntekijät kokevat jääneensä vaille Palloliiton tukea. Samaan aikaan liitolla on merkittäviä rahallisia panostuksia tukiin, jotka kohdistuvat vain pienelle osalle seuroista. Talenttivalmennus on yksi kyseisistä tukimuodoista, joka aiheuttaa elitismiä ja useita muita ongelmia.

***

Talenttivalmennuksen ongelmista

Miten niin elitismiä? Tukea on hyvin vaikea saada pienellä/keskisuurella seuralla, joka kuitenkin tekee erittäin hyvää työtä ja joista pelaajat menevät isoihin seuroihin. Talenttivalmennustukea saadakseen seuran pitää täyttää monenlaisia kriteereitä – käytännössä tukea saavat suureksi osaksi jo valmiiksi vahvat ja isot seurat.

Samalla on hyvä muistaa, että suurin osa EM-kisoihin päässeen Suomen A-maajoukkueen pelaajista on pienissä ja keskisuurissa seuroissa jalkapallon aloittaneita pelaajia.6 Nämä seurat tarvitsevat tukea samalla tavoin kuin suuret seurat, ehkä jopa enemmän – esimerkiksi HJK kykenee rakentamaan laadukkaan valmennuspolun ilman Palloliiton ylellisyystuotetta.

Talentteihin liittyen meillä on muitakin eettisiä ongelmia. Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä, että teemme pelaajakehitystä ja talenttien tunnistelemista väärän ajattelumallin ohjaamana. Kuka tekee talenttien valinnat seuroissa ja millä tavalla? Emme tiedä, kuka on talentti! 

Lisäksi talenttivalmentaja keskittyy vain muutamiin pelaajiin ja kuulemani mukaan joissakin seuroissa priorisoidaan harjoitteissa talenttipelaajia muiden kustannuksella – kuinka eettistä tällainen toiminta on? Se lisää korruptoitunutta mieltä ihmisissä ja seuroissa, joissa panostetaan mahdollisesti jo 13-vuotiaana tai aiemmin niin sanottuihin talentteihin, eikä auta kehittämään seurakulttuureja, joissa nähdään enemmän potentiaalia ja annetaan laajemmalle joukolle hyvä mahdollisuus kehittyä.

Kerron käytännön esimerkin talenttien valintaan liittyen omalta valmennusuraltani. Olen kokenut tilanteen, jossa seuraan tullut talenttivalmentaja mietti muiden valmentajien kanssa, ketä noin 10 pelaajan talenttivalmennusryhmään otetaan. Ryhmästä oltiin pudottaa pelaaja, joka oli usean valmentajan mielestä seuran potentiaalisimpia pelaajia. Ongelma oli se, että hän oli juuri kasvanut pituutta ja liikkui kuin Bambi. Hän ei näyttänyt talentilta. Lopulta pelaaja valittiin talenttivalmennusryhmään ja nyt hän on ryhmästä ainoa Veikkausliigassa pelaava pelaaja.

Samalla seuran valmennus yleisellä tasolla oli vain välttävää. Useassa ikäluokassa oli vaikeaa saada kasaan joukkueellinen pelaajia, koska niiden toiminta oli niin huonoa. Seurassa oli ylellisyystuotteena talenttivalmennus, vaikka seuralle olisi ollut parempi, että valmennuksen tasoa olisi yleisesti saatu parannettua – se olisi auttanut laajempaa joukkoa pelaajia ja tukenut laajan potentiaalin, ei vain yksittäisten pelaajien, kehittymistä.

***

Talentista potentiaaliin – puista metsään

Ihmisten oppimiseen ja kasvuun liittyen tuon esiin antropologi Tim Ingoldin ajatuksia. Hän esittää kirjassaan The perception of the environment: essays on livelihood, dwelling and skill ajatukset, jotka ovat englanniksi nimeltään enskilment ja wayfinding.

Enskilment on Ingoldin mukaan oppimista metsästäjä-keräilijöiden tapaan sisällä maailmassa ja on erottamatonta tekemisestä ja paikasta. Opittu ei ole siis muistiin varastoitua eksplisiittistä tietoa, joka olisi välitetty oppijan mieleen esimerkiksi opettajan kautta, vaan se on asteittain syvenevää kehollista ja ympäristöön tiiviisti sitoutunutta tarkkaavaisuutta, jossa yksilö oppii herkistymään maailmalle eli esimerkiksi jalkapallolle. Hänen mukanaan kulkijat eli vaikka pelikaverit, vanhemmat tai valmentaja voivat auttaa häntä herkistymään maailmassa tietynlaisille asioille.

Wayfindingin puolestaan voisi ajatella metsässä kulkemisena, jossa ollaan menossa jonnekin, mutta ei olla tarkasti määritelty koordinaatteja. Polulla kulkiessa päivitetään koko ajan suuntaa riippuen siitä, miltä maasto näyttää – polkua ei ole siis määritelty ennakolta, vaan sitä tunnustellaan matkan aikana. Jälleen mukana kulkija voi auttaa maaston tunnustelussa ja suunnan löytämisessä.

Näihin ajatuksiin liittyy meille tuttu education -sana, joka tulee Ingoldin mukaan latinan sanastaex-ducere. Se puolestaan tarkoittaa vapaasti suomennettuna ohjata ulos. Ingoldin mukaan asiaa voisi ajatella siten, että lasta tai aikuista ohjataan herkistämään aistinsa kohti maailmassa olevia asioita. Tähän taas liittyy attention -termi, joka tulee Ingoldin mukaan latinan termistä ad-tendere, tarkoittaen jälleen vapaasti suomennettuna ojentua kohti jotain. Oppija siis ohjautuu ulos maailmaan, ojentuu sitä kohti ja herkistyy sen sisältämälle informaatiolle. Tällä tavoin hän oppii kasvamaan sisään siihen maailmaan, jossa elää.

Mitä tekemistä yllä mainituilla on talenttivalmennuksen kanssa? Muiden muassa Hollannin Palloliiton Jorg van der Breggen ja Jan Verbeek ovat puhuneet siitä, että talentin sijaan meidän kannattaisi miettiä potentiaalia.7 Talenttius on asia, jonka uskomme näkevämme aikaisin ja joka ei paljoa muutu lapsen kasvaessa. Se on suhteellisen pysyvä ominaisuus, pelaaja joko on tai ei ole talentti. 

Potentiaali sen sijaan on asia, jota voi löytää paljon laajemmasta joukosta lapsia. Se voi olla piilossa ja alkaa puhjeta kukkaan vasta myöhäisemmässä nuoruusvaiheessa tai joskus jopa aikuisiällä. Potentiaaliajattelussa keskitytään yksilön sijaan enemmän ympäristön luonteeseen – laitetaan ikään kuin metsän perusta kuntoon, jotta pienet taimet voivat kasvaa terveiksi puiksi. Ei keskitytä vain parhaisiin taimiin ja anneta niille suurta osaa huolenpidosta eikä keskitytä vain isoon metsään vaan myös pienempiin metsän osiin.

Tämä on holistinen ekologinen lähestymistapa pelaajakehitykseen. Keskitytään valmennuksen laatuun, jossa autetaan mentoreita kulkemaan lasten ja nuorten sekä heidän valmentajiensa viereen. Enskilment ja Wayfinding.

***

Mitä nyt…

Talenttivalmennus on tällä hetkellä Hannu Tihisen esittämän mukaan 810 000 euron kokonaisuus ja kohdistetaan maksimissaan 30 työntekijään.

Talenttivalmennus kohdistuu muutamaan kymmeneen seuraan ja muutamaan sataan pelaajaan, kun meillä on Suomessa melkein 1000 seuraa ja yli 130 000 rekisteröityä pelaajaa (huom. korona-aika on muuttanut tilannetta).8 Samalla tiedämme, että yhteiskunnassamme, urheilussamme ja jalkapallossamme on eriarvoisuutta. Jalkapallo maksaa yleisellä tasolla liian paljon, vanhemmilla ei ole aina varaa maksaa siitä ja hyvä valmennus jakautuu räikeän epätasaisesti. 

Palloliiton työntekijöillä ja tukemilla kouluttajilla (esim. valmennusosaamisen kehittämistuet)9 ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta auttaa seuroja Suomessa laajalti. Esimerkiksi Lapissa RoPS:n Antti Okkonen toimii 50% seuran junioripäällikkönä ja 50% yhteistyöseurojen valmennustoiminnan kehittäjänä (10 yhteistyöseuraa ympäri Lapin). Samalla Lapin seuroja pitäisi auttaa mm. aluevalmentaja Mika Nurmelan, jolla on paljon töitä maajoukkuetoiminnassa niin kuin normaalisti aluevalmentajilla. Alueen seuroja ei kyetä auttamaan tarvittavalla tavalla. 

Seurojen valmennuspäälliköillä (joilla sellainen on) pitäisi tehdä kenttätyötä ja auttaa seurojensa valmentajia, mutta heidän aikansa menee usein kaikenlaiseen byrokratiaan ja tiedon keräämiseen. Olemme tilanteessa, jossa jalkapallossa on edelleen paljon byrokratiaa ja tiedon keräämistä eikä kaikista tärkeintä, kentällä laajasti laadukasta valmennusta ja valmentajien mentoreita auttamassa heitä kehittymään.

Jääkiekkoliitossa on toisenlainen meno. Siellä on töissä valmentajakouluttajia, jotka kulkevat seuroissa opastaen valmentajia taitavampaan valmennukseen. Jääkiekkoliiton kouluttaja käy esimerkiksi auttamassa pienen Ylivieskan Jääkarhujen toimintaa sillä tuloksella, että ainakin yksi tuntemistani seuran valmentajista on hyvin tyytyväinen saamaansa opastukseen toisin kuin jalkapallossa, jossa hänen valmennustaan ei käy Palloliitosta (tai mistään muualtakaan) opastamassa kukaan.

Jääkiekossa liiton kouluttajat menevät auttamaan valmentajia heidän omaan maailmaansa. Valmennuskoulutuksen ja mentoroinnin pitäisi jalkapallossakin lisääntyä ja siihen suuntaan, että valmentajia autetaan toimimaan kentällä – heidän maailmassaan. Meillä pitäisi keskittyä enemmän siihen, mitä valmentajat osaavat kentällä, ei kentästä – ja lapsien kanssa, ei lapsista.

Fokuksen pitäisi olla enemmän siinä, mitä ympäristössämme tapahtuu ja miten voimme siihen vaikuttaa. Tämä tarkoittaa suurempien suuntaviivojen lisäksi aivan käytännön työtä. Miten luomme joukkueelle urheiluun kiinnittymistä ja kehittymistä edistävän ilmapiirin? Muiden muassa Keith Davids ja Carl Woods10 ovat puhuneet oppimisympäristöjen rakentamisen tärkeydestä. Tähän voimme vaikuttaa liittotasolla koulutuksen kehittämisenä ja osaamisen levittämisenä mahdollisimman laajalle.

Olen kuullut erään suomalaisen ison profiilin jalkapallovaikuttajan sanovan, että miten voisimme viedä hyvää valmennusta ympäri Suomen, eihän meillä ole hyviä valmentajia. Sanoisin tähän kaksi asiaa. Ensinnäkin voimme kehittää hyviä valmentajia samoin kuin hyviä pelaajia. Toiseksi väitän, että meillä on jo nyt hyviä valmentajia töissä JA tekemättä töitä. Useat hyvät valmentajatyypit eivät ole valmentamassa, koska eivät koe jalkapallon ja seurojen ilmapiirejä sellaisiksi, joissa tykkäisivät työskennellä. Heidät pitää saada mukaan valmentamaan. Lisäksi valmentajia voidaan rekrytoida myös ulkomailta.

Nyt meillä ei ole tarpeeksi polulla mukana kulkijoita kouluttajien tai mentorien roolissa. Rahaa meillä on rajallisesti ja sillä rahalla pitää saada laaja vaikuttavuus. Melkein miljoona talenttivalmentajuuteen on iso raha niin sanottuun luksustuotteeseen, joka kohdistuu vain hyvin pienelle osalle pelaajia. 

***

…mitä sitten?

Palloliiton rahat eivät riitä kaikkeen, joten asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Seurojen ja valmentajien laatu on meille suomalaisille hyvin tärkeää. Lapsilla ja nuorilla sukupuoleen, ikään ja asuinpaikkaan katsomatta on oikeus saada hyvää valmennusta. Se kuuluu lasten perustavanlaatuisiin oikeuksiin.

Valmentajat tarvitsevat ympäri Suomen hyvää koulutusta ja mentoreita auttamaan heitä matkallaan taitavaan valmentamiseen – huolimatta seuran koosta ja sijainnista. Sekä talenttivalmennus- että valmennusosaamisen kehittämistukien hakukriteerit ovat kuitenkin suunniteltu siten, että ne suosivat isompia ja hyvin toimeentulevia seuroja. Pienemmillä seuroilla on hyvin vaikea päästä käsiksi näihin tukiin, jotka ovat yhteismitassaan reilusti yli miljoona euroa. 

Tällainen toiminta on omiaan laajentamaan kuilua isojen ja pienien sekä varakkaiden ja köyhempien seurojen välillä eikä sillä edistetä tasa-arvoisen jalkapalloyhteiskunnan kasvua vaan päinvastoin lisätään elitismiä ja korruptoitunutta mieltä.

On tietysti iso haaste jakaa resurssit koko Suomeen. Tässä projektissa auttaisi se, että noin miljoona euroa talenttivalmennuksesta, (ja aiemmin esittämäni mukaan Taitokisojen lopettamisesta sekä kehittymisen seurantakonseptin testitoimintaa supistamalla) siirrettäisiin valmennuskoulutukseen ja valmentajien auttamiseen kentällä. 

Rahat pitää ohjata luksustuote talenttivalmentajuudesta, turhista taitokisoista ja turhasta testaamisesta (huom. ei kaikesta testaamisesta!) kohti parempaa seuratoimintaa ja valmentajuutta – tarvitsemme enemmän hyviä valmentajia kulkemaan matkaa pelaajien kanssa, tarvitsemme laajan ja hyvän maaperän metsälle, josta pelaajat voivat kasvaa potentiaalista parhaaksi itsekseen. 

***

Ehdotus valmentaja- mentorikouluttajajärjestelmästä

Ehdotukseni on, että lopetetaan elitismiä ja eriarvoisuutta lisäävä talenttivalmennus. Aiemmin olen jo ehdottanut taitokisojen lopettamista sekä kehittymisen seurantakonseptin testien supistamista. Näistä voidaan ohjata rahaa useiden kymmenien valmentaja- ja mentorikouluttajien kouluttamiseen ja palkkaamiseen eri puolille Suomea. Valmentajakouluttajat keskittyisivät valmennuskoulutuksiin ja mentorikouluttajat mentorointiin sekä seuramentoreiden kouluttamiseen – ei keskittymistä talenttiin vaan keskittyminen potentiaaliin, metsän perustan kuntoon laittoon ja metsässä kulkemiseen yhdessä.

Suomessa on tällä hetkellä 19 maakuntaa. Varojen uudelleenjärjestelyllä voitaisiin tukea valmentaja- ja mentorikouluttajien palkkausta ja mietittäisiin eri kriteereiden kautta, miten valmentaja- ja mentorikouluttajat sijoitettaisiin maantieteellisesti. Harvaan asutumpiin ja vähemmän pelaajia sisältäviin maakuntiin riittäisi vähemmän kouluttajia paitsi, jos koettaisiin maakunnassa olevan demografian ja muiden syiden vuoksi suuri uusien pelaajien potentiaali.

Järjestelmä voitaisiin integroida jo olemassa olevaan aluevalmentaja- ja VOK-toimintaan siten, että aluevalmentaja, VOK:it sekä valmentaja- ja mentorikouluttajat työskentelisivät yhdessä koordinoidusti. Suurempi VOK-tuki säilyisi edelleen Palloliiton tasojärjestelmässä korkeammalle sijoittuville seuroille, mutta valmentaja- ja mentorikouluttajat tekisivät töitä kaiken kokoisille seuroille ja pienempi VOK-tuki sulautettaisiin valmentaja- ja mentorikouluttajajärjestelmään.

Ihmiset oppivat taitaviksi parhaiten omassa maailmassaan ja omaan maailmaansa tuodulla opastuksella. Valmentaja- ja mentorikouluttajatoiminnassa pyrittäisiin Jääkiekkoliiton tavoin viemään koulutusta mahdollisimman lähelle arkea, jolloin valmentaja- ja mentorikouluttajat pyrkisivät järjestämään koulutuksia myös arki-iltoina ja tekemään sekä yksittäisiä seurakäyntejä että muutaman toisiaan lähellä sijaitsevan seuran yhteisiä tapahtumia.

Valmentaja- ja mentorikouluttajat veisivät seurojen arkeen Palloliiton tärkeäksi kokemia asioita, esimerkiksi tällä tavoin saataisiin jo aiemmin esitettyä paradigman muutosta peliin, taitoon ja taitavien pelaajien kehittymiseen liittyen nopeammin käytäntöön. Mentorikouluttajat mentoroisivat valmentajia sekä auttaisivat seuraihmisiä auttamaan toisiaan eli kulkemaan toistensa matkassa omassa ympäristössään (taulukko 1).

Taulukko 1. Valmentaja- ja mentorikouluttajien tehtäviä.

ValmentajakouluttajatMentorikouluttajat
1. Valmentajakoulutus seuroissa ja muutamien seurojen yhteispäivinä. 
2. Palloliiton linjausten vieminen käytäntöön – esim. paradigman muutos peliin, taitoon ja taitavien pelaajien kehittymiseen liittyen. 
1. Valmentajien mentorointi ja uusien seuramentorien kouluttaminen (yksittäisinä seurapäivinä sekä muutamien seurojen yhteispäivinä).

Jos koetaan, että valmentaja- ja mentorikouluttajien ei tulisi olla Palloliiton palkkalistoilla, heidän toimintansa voitaisiin rakentaa samoin kuin VOK-toiminta, jossa alueen vahvempi seura ottaa sateenvarjonsa alle pienempiä seuroja ja tarjoaa heille VOK:ien tapaan koulutusta ja tukea. Seurat hankkisivat itse osan kouluttajien rahoituksesta.

Toiminnan voi organisoida monella muullakin tavalla, kunhan pääasia eli useita valmentajia vähälle osalle seuroja ja pelaajia korvataan toiminnalla, jossa päästään auttamaan suurempaa osaa seuroja ja pelaajia.

***

Lopuksi

Palaan takaisin kirjoituksen alussa esittämääni kysymykseen: Voiko suomalaisessa juniorijalkapallossa olla pelaajien ystävä niin, että on myös talenttien puolella? Siis siten, että haluaa suojella kaikkia pelaajia yhtä paljon, myös talentteja.

Vastaukseni on kyllä, mutta meidän pitää vaihtaa talentti potentiaaliin ja auttaa juniorijalkapallon metsää laaja-alaisesti. Siksi talenttivalmennustuki, kehityksen seuranta ja taitokisat täytyy uudistaa ja siirtää varoja laaja-alaisesti suomalaisen juniorivalmennuksen kehittämiseen. 

Tämä voidaan tehdä lisäämällä laadukasta valmennuskoulutusta sekä lisäämällä kentällä toimivia valmentajakouluttajia ja mentoreita.

Hannu, olemme lähestymässä maalintekoa. Vastaustasi odottaen,

Jani Sarajärvi

***

Kysymys on muokattu sosiologi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja tietokirjailija Salla Tuomivaaran esittämästä, ihmisten ja eläinten suhteeseen liittyvästä kysymyksestä, josta keskustellaan Perttu Häkkinen -ohjelmassa Yle Areenassa (1.5.2018) jaksossa nimeltä Soutajat: https://areena.yle.fi/audio/1-4416514

Veera Luoma-ahon artikkeli Kaisa Snellmanista Helsingin Sanomissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000007971601.html

Outi Aarresolan ja Kaisa Snellmanin Twitter-keskustelua: https://twitter.com/outiaarresola/status/1393456549696315393?s=11

4 Strategiaprojekti: Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä: https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/strategiaprojekti-kehitamme-lasten-valmentamisen-ydintaitoja-seuraymparistossa

5 Mitä Seurojen Palloliitto on? https://www.palloliitto.fi/seurojen-palloliitto/mita-seurojen-palloliitto

Erkko Meren listaus EM-kisajoukkueen pelaajien jalkapallon aloitusseuroista Twitterissä: https://twitter.com/ErkkoMeri/status/1399796713511063556

van der Breggen, Jorg & Verbeek, Jan. 2020. Building an Evidence Based Youth Football Development Programme. MSAI 2020 Webinars #7: https://www.youtube.com/watch?v=DVTXzN0fE0k

Palloliitto: https://www.palloliitto.fi/info/palloliitto

Valmennusosaamisen kehittämistuen haku on nyt auki – hae heinäkuun loppuun mennessä: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/valmennusosaamisen-kehittamistuen-haku-nyt-auki-hae-heinakuun-loppuun-mennessa

10 Woods et al. 2020. Sport Practitioners as Sport Ecology Designers: How Ecological Dynamics Has Progressively Changed Perceptions of Skill ‘Acquisition’ in the Sporting Habitat, Frontiers in Psychology 11(654):1–15.

11 Talenttivalmennustuen seurahaku on käynnissä: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/talenttivalmennustuen-seurahaku-kaynnissa

Taidon kultivoinnin esitys maalivahtien taitokisoista

Maalivahdit ovat erittäin tärkeä osa jalkapalloa. Taidon merkityksen kasvaessa huippujalkapallossa on Taidon kultivointi päättänyt esittää taitokisojen järjestämistä myös maalivahdeille.

Arsene Wenger muistutti tekniikan merkityksestä huippupelaajaksi kehittymisessä Suomen Palloliiton järjestämillä jalkapallon kehityspäivilllä viime joulukuussa. Suomessa on pitkään ymmärretty tekniikan merkitys jalkapallossa ja jalkapallon taitokisoja on järjestetty jo 1940-luvulta saakka. Taitokisoissa testataan pääasiallisesti kenttäpelaajien tekniikoita ja maalivahtien testit loistavat poissaolollaan. Esimerkiksi Belgian liitto on kuuleman mukaan siirtymässä yksilökeskeisempään pelaajakehitykseen, jossa myös maalivahdin tekniikat ja niiden seuranta otetaan keskiöön.

Taidon kultivoinnin näkemyksen mukaan Suomessa täytyy kyetä kehittämään testejä löytääksemme tulevaisuuden huippuvahdit mahdollisimman nuorena ja lisätäksemme maalivahtien motivaatiota tekniikkaharjoittelua kohtaan.

Taitokisat on todettu hyödylliseksi toiminnaksi kenttäpelaajien harjoitusmotivaation osalta, josta merkkinä on kisojen jatkuva suosio. On aika mennä eteenpäin ja kehittää testistö myös maalivahdeille. Alla tulemme esittelemään uuden, toivottavasti mahdollisimman pian käyttöön otettavan maalivahtien taitokisaosion, jota tultaisiin järjestämään taitokisojen yhteydessä.

1. Torjuntatesti: Maalivahti lähtee maaliviivalta keskeltä maalia. Ajanotto aloitetaan mv:n aloittaessa liikkeen ja lopetetaan hänen kosketettuaan viimeisen kerran palloa. Neljä suoritusta: Pallot roikkuvat vasemmassa ja oikeassa yläkulmassa sekä molemmissa alakulmissa. Alhaalla pallot liimataan ja ylhäällä palloa kosketetaan kädellä. 

Suoritusjärjestys: Ensin vasen ja oikea alakulma, sitten vasen ja oikea yläkulma. 

Pisteytys: Kokonaisaika, onnistuneet suoritukset vähentävät sekunnin ajasta.

Huomioita: Taidon kultivointi mietti myös ristikkäisiä kulmia vaihtoehtoisena suoritusjärjestyksenä, mutta päätyi lopulta nykyiseen loogiseen järjestykseen.

2. Keskitysten liimaus: Mv lähtee keskeltä maalia keskitysten puolustamisasennosta. Neljä suoritusta vasen-oikea-vasen-oikea. Valmentajat heittävät pallon (tai vuokrattu pallotykki SPL:n aluetoimistoilta), jonka mv ottaa kiinni. 

Pisteytys: Onnistuneet keskitysten liimaukset (1 piste/liimaus) ja suorituksen puhtaus (valmentajien arvio lomakkeelle 1–5) muodostavat kokonaispisteet.

Alueiden ja valtakunnallisissa kisoissa pallotykit järjestäjiltä. 

Huomioita: Tästä testistä Taidon kultivoinnissa syntyi enemmänkin keskustelua, koska osa halusi pitäytyä toistettavammassa tekniikkapainotteisessa testissä ja osa halusi kehittää keskitysten puolustamis- JA avausheittotestin, jossa keskityksen puolustamisen jälkeen mv heittää pallon minimaaleihin (pisteytys nopeus ja tarkkuus).

3. 1v1-testi. Kokonaisvaltaisempi teknispsykologinen testi, jossa mitataan maalivahdin 1v1-tekniikkaa ja psykologisista osa-alueista päätöksentekoa sekä rohkeutta (tärkeä henkinen ominaisuus maalivahdeille etenkin 1v1-tilanteissa). 

Mv katsoo näyttöruutua, jossa näkyy erilaisia 1v1-tilanteita. Mv:n tehtävänä on mahdollisimman nopeasti valita näytöllä näkyvään tilanteeseen sopiva 1v1-tekniikka ja suorittaa se. Neljä suoritusta.

Psykologinen testi järjestetään paperilla monivalintakysymyksinä, josta testistöstä voidaan arvioida maalivahdin rohkeus.

Pisteytys: Oikeat tekniikkavalinnat videolla näkyviin tilanteisiin ja oikeat vastaukset esitettyihin psykologisiin kysymyksiin.

4. Nyrkkeilytesti: Maalivahti lähtee peliasennosta pallo kädessään. Omasta heitosta hyökätään kohti palloa ja nyrkkeillään pallo ilmasta kohdealueelle (1,3 ja 5 pisteen alueet). Neljä suoritusta.

Pisteytys: Suorituspisteet eri alueille nyrkkeillyistä palloista. Testissä arvioidaan valmentajien toimesta myös teknisen suorituksen puhtaus (liikevaihe, lyöntivaihe, follow-through).

5. Maalivahdin jalallapeluutesti: Maalivahdilla on mv-alueen viivalla neljä palloa ja rangaistuspilkun kohdalla penkki. Hänen tehtävänään on syöttää pallo ensin penkkiin (syöttö aktivoi valosysteemin, joka näyttää mihin maaliin jatkosyöttö tulee tehdä) ja sen jälkeen kahta kosketusta käyttäen syöttää pallo joko r-alueen nurkissa sijaitseviin minimaaleihin tai kauempana sijaitseviin junnumaaleihin. 

Pisteytys: Kokonaisaika, onnistuneet suoritukset vähentävät sekunnin ajasta.

Sertifioitu valojärjestelmä ja minimaalit olisivat ostettavissa SPL:n verkkokaupasta. Maalivahtivalmentajille järjestettäisiin SPL:n toimesta arviointikoulutus (maksullinen ja pakollinen), jossa liiton miehet kouluttavat mv-valmentajat arvioimaan eri testejä.

Esitetyllä maalivahtien taitokisaosiolla kyetään tukemaan pelaajien kokonaisvaltaista kehittymistä ja motivaatiota harjoitella maalivahdeille tärkeitä teknisiä suorituksia. Toivomme SPL:n harkitsevan jalkapallon taitokisojen uudistamista nykypäivän tasolle, jolloin kisoissa olisi mukana myös maalivahtien tekniikat.

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Taidon kultivointi osa 5: Taito pelaaja- ja ryhmätason ilmiönä (ja hieman ekspertiisistä)

Taidon kultivointi on edennyt kultivointimatkallaan päätösjaksoon. Aiemmat blogimme ja vlogimme voi käydä lukemassa ja katsomassa Jalkapalloblogista ja Youtube-kanavaltamme. Kultivointia voi edistää myös Twitter-tilillämme @TKultivointi.

Viimeisessä Taidon kultivoinnin blogissa palaamme rosvon lailla rikospaikalle eli jo ensimmäisessä jaksossa käsiteltyyn taidon olemukseen. Nyt keskitymme tarkastelemaan taidon olemusta pelaaja- ja ryhmätason ilmiönä sekä eksperttitasoa jalkapallossa.

Taitokäsityksillä on Suomessa hyvin palapelimäinen pohjavire. Asian ydin pilkotaan osiin ja harjoitellaan näitä osia eli perusliiketaitoja, peruslajitekniikoita, fysiikkaa, mentaalista puolta ym. tiettyinä herkkyyskausina (joka konsepti on kohdannut vahvaa kritiikkiä). Lopulta tekniikat ja muut osat laitetaan yhteen ja kas kummaa – taitava pelaaja on valmis! Taidon kultivointityöryhmä on osaltaan haastanut tällaisen osittuneen käsityksen ja puhunut siitä, että kaikkein tärkeintä meille olisi ymmärtää taidon ydin ja sen syvin olemus.

Olemme kuvanneet taitoa aina suhteessa ympäristöön tapahtuviksi, vuorovaikutuksellisiksi peliteoiksi – kuin kauniiksi tanssiksi muiden kanssa.

Taitoa ja taidokasta pelaamista voidaan ymmärtää eri tasoilta analysoituna (kuva 1.). 

Kuva 1. Taito eri tasoilla.

Joukkuepallopelissä, kuten jalkapallo, taitoa on ensinnäkin laadukas kollektiivinen toiminta, jossa joukkue kykenee laadukkaisiin yhdessä tehtyihin suorituksiin kuten pitämään joukkueen tiiviinä, prässäämään koko joukkueena tai avaamaan peliä yhdessä. 

Toiseksi ryhmätason taitoa on yhteiskoordinaatio, jossa ryhmä pelaajia toimii keskenään sujuvasti kuin vuosia yhdessä tanssinut tanssiryhmä. Esimerkkinä puolustuslinjan toiminta, jonka yhteinen koordinoituminen viimeiseen asti hiottuine liikkeineen on parhaimmillaan kuin kaunista tanssia. Yhteistä koordinoitumista voi olla myös vastustajan hyökkäyksen viivyttäminen ja etenemisen esto tai laukausten peittäminen yhteistyössä puolustajien kanssa.

Kolmas ryhmätason taitoon liittyvä asia on synergiat, joiden avulla taitavat pelaajat tulevat vahvemmiksi kuin olisivat yksinään. Kaksi “yksilönä” keskivertoa pelaajaa voivat olla supervahvoja yhdessä, sama koskee koko joukkuetta. 

Kaikki edellä mainitut ilmiökuvaukset ohjaavat meitä ajattelemaan taitoa yhdessä toteutettavana toimintana – hyvin tärkeää sekä lasten- että huippujalkapallossa.

Pelaajatasolla taitoa voidaan ajatella pelitekoina kuten kuljettaminen, syöttäminen, prässääminen, riistäminen tai purkaminen. Useat peliteoista eivät tapahdu pallon välittömässä läheisyydessä, esimerkkinä tilojen peittäminen ja puolustuslinjan pelaajien tilojen hallinta dynaamisine sijoittumisineen ja kehon orientoitumisineen. Kaikki peliteot ovat vuorovaikutuksellisia, mitään ei jalkapallossa tehdä ikinä yksin. 

Vaikka pallolliset peliteot kuten haastot ja ohitukset jäävät usein ihmisten mieliin, on suurin osa peliteoista pallottomia. Esimerkiksi pelattavaksi liikkuminen ja tilojen peittäminen ovat taitavien pelaajien pelitekoja. 

Pallottomat peliteot eivät ole synnynnäisiä tai itsekseen kehittyviä taitoja, eivätkä ne ole tärkeysjärjestyksessä pallollisen toiminnan jäljessä. 

Pallottomia taitoja voi ja pitää opiskella heti lapsuudesta asti ja niiden oppimista voi helposti viedä eteenpäin pallollisten pelitekojen opettelun kanssa. Itse asiassa nämä kaksi asiakokonaisuutta tukevat toistensa oppimista – kun pelaajat tulevat paremmiksi pallottomissa peliteoissa, täytyy pallollisten pelitekojen myös kehittyä ja päinvastoin.

Edellä kuvattu on jalkapallotaidon ydintä. Taidon ydintä ei ole 50:llä eri tavalla pallon pomputtelu, kärrynpyörät tai x-hypyt. Kaikki ihmisen liikunta ja erilaiset liiketaidot voivat auttaa pelaajia tulemaan taitaviksi, mutta niiden pitää pysyä omassa roolissaan – ne eivät ole ydintä eivätkä siksi saa liian isoa roolia. Eri tasojen peliteot saavat suuren roolin, koska ne ovat taidon ydintä.

”Technique is not being able to juggle a ball 1000 times. Anyone can do that by practicing. Then go and work in the circus.”

Johan Cruyff

Koska olemme keskittyneet Suomessa liikaa taidon osatekijöihin kuten tekniikkaan, olemme kehittäneet pelaajista sopeutumattomia, geneerisiä pakottajia. Esimerkkinä useat kansainvälistä läpimurtoa tekemään pyrkineet laitahyökkääjät, jotka eivät tanssi pelitilanteissa muiden kanssa vaan yksin pallon kanssa. Pelaajamme saattavat olla teknisiä, mutta eivät taitavia, jolloin he pakottavat liikesuoritukset koneistosta ulos ilman suurempaa ymmärrystä. He eivät tulisi paremmiksi lisäämällä 1-2 geneeristä harhautusta työkalupakkiinsa, vaan ymmärtämällä taidon todellisen olemuksen ja tulemalla paremmaksi siinä.

Esimerkkeinä käyttämämme haasto- ja ohitustilanteet ovat ytimeltään aivan eriä kuin geneeriset harhautustaidot. Ne ovat kuin tanssia toisten ihmisten kanssa, ja tähän tanssiin kyetäkseen täytyy…harjoitella tanssia muiden kanssa.

Taitava pelaaja on sopeutuva. Hänen ei tarvitse olla pallojonglööri tai superfyysinen, koska taidon ydin ei ole tekniikka, fysiikka, taktiikka eikä psyyke. Nämä kaikki asiat ovat osa taitoa, mutta ne eivät ole ydintä eivätkä siksi saa ottaa liian suurta roolia taidokkaan pelaamisen kehittämisessä.

Taidokas pelaaja eksperttinä

Ekspertiisi jalkapallossa tarkoittaa pelaamisen erityisen korkeaa suorituskykyä. Vanhassa taitoajattelussa ekspertiisi perustuu symboliseen käsitykseen taidosta ja vahvoihin prosesseihin aivoissa (laaja tietopankki, hyvä muisti, kyky varastoida ja hakea tietoa ym.). Ekspertillä on paljon liikemalleja aivoissaan ja kyky informaation prosessoinnin jälkeen toteuttaa ne tarkasti ja nopeasti. Ekspertillä on paljon tietoa jostakin (esim. pystyy kuvaamaan pelitilannetta kuvasta katsotun perusteella) ja tieto voidaan erottaa liikkeestä. Tämän vuoksi vanhassa taitoajattelussa koetaan, että pelaajan taitoa kyetään kehittämään ja tutkimaan erillään taidon toteuttamisesta esimerkiksi kyselyin ja teknisin testein.

Ekologisen dynamiikan mukaan taito ei ole pelaajan päässä eikä ympäristössä vaan pelaajan ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Ekspertillä on tietoa jossakin (esimerkiksi pelitilanteen sisällä), koska hän on herkistynyt merkitykselliselle informaatiolle ja kykenee sopeutumaan ja muokkaamaan toimintaansa informaation perusteella. Ekspertti ei välttämättä kykene kertomaan taidosta, mutta kykenee kuitenkin toimimaan taitoa vaativissa tilanteissa “kuin kala vedessä.” 

Siksi ekspertiisiä täytyy ajatella kykynä toimia spesifeissä tilanteissa, ei kykynä vastata kysymyksiin tai kykynä kiertää tötsiä. Tällainen ekspertiisikäsitys sopii hyvin yhteen aiemmin tekstissä esittämämme taitoajattelun kanssa. 

Tekstissämme kuvattuun mieltä ylevöittävään taitokäsitykseen päättyy Taidon kultivoinnin blogimatka tältä erää. Haluamme kiittää kaikkia Taidon kultivoinnin matkassa olleita ja meitä auttaneita ihmisiä!

Palautetta on tullut paljon ja on ollut ilahduttavaa nähdä, että jalkapallolla on merkitystä ja suomalaisilla on laajasti halua kehittää taitokäsityksiä. Ennen lopullisia jäähyväisiä tapaamme vielä kerran perjantaina, jolloin kultivoidaan viimeisen vlogin muodossa. Hyvää viikon jatkoa, nähdään perjantaina!

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Taidon kultivointi osa 4: Vaihtelu ja tarkkaavaisuuden kohdentaminen

Vanhemmissa neuro- ja aivopohjaisissa taidon oppimisen metodeissa ihmisten ajateltiin kehittävän aivoihin yhdelle tekniikalle yhden tietyn liikemallin. Koska olisi olemassa yksi tietty, oikea liikemalli per tekniikka, ajateltiin näitä voitavan opettaa hyvin ohjeellisesti. Valmentaja perinteisesti antoi urheilijalle ohjeita oikeasta tekniikasta, näytti oikeita suorituksia tai purki tekniikkaa osiin ja opetti näitä osia. Harjoitteluun kuului myös paljon toistoja, korjaamista eikä siinä ollut paljon varaa yksilöllisyydelle.

Ekologisen dynamiikan mukaan taidon kehittyminen sisältää sopeutuvan yhteyden kehittämisen ympäristön kanssa, eikä oikeaa tekniikkaa ole. ED:ssa urheilijaa autetaan löytämään itselleen sopivia liikeratkaisuja, toistamaan ilman toistoja (vaihtelua) ja kehittymään liikeongelmien sujuvaksi ratkaisijaksi. Harjoittelussa pyritään liikemallien vakauttamisen sijaan ikään kuin puskemaan oppijaa uusiin liikeratkaisuihin. Harjoittelusta tulee yksilöllistä eikä massoille tehtävää mekaanista, robottimaista toimintaa.

Koska sopeutuvan toiminnan syntyminen on olennainen osa taitavaa pelaajuutta, ajatellaan ED:ssa vaihtelu taidon kehittymistä edistävänä asiana heti oppimisen alkuvaiheessa (toisin kuin vanhoissa metodeissa, joissa taidon oppimisen alkuvaiheessa vaihtelu liikkeessä katsotaan haitalliseksi). Vaihtelu mahdollistaa erilaisten liikeratkaisujen etsimisen ja hyödyntämisen, jonka vuoksi sitä tulisi olla harjoittelussa heti alusta asti. Harjoittelun seurauksena pelaaja herkistyy avaininformaatiolle ja kykenee sopeuttamaan liikkumistaan tämän informaation perusteella. Tällöin pelaaja oppii pääsemään samaan lopputulokseen vaihtelevilla liikeratkaisuilla.

Vaihtelun ei kuitenkaan pidä olla mitä tahansa vaihtelua, vaan kontekstiin sidottua, eli edellisessä jaksossa käsitelty edustavuus ja avaininformaatio tulee olla mukana harjoittelussa. Esimerkiksi viime jaksossa nähtyjä prässinpurkuharjoitteita voidaan varioida kentän eri osilla tehtäväksi, eri kokoisiksi, ja voidaan ohjeistaa prässäävä pelaaja lähtemään eri kulmista sekä liikkumaan eri nopeuksilla.

Videoesimerkissä näemme erilaisia rondoja, joita muuttamalla harjoitteluun tulee vaihtelua. Videoilta näemme, että rajoitemuutoksia on helppo ja nopea tehdä (esim. pelaajamäärä, kosketussääntö, alueen koko ja muoto). Huomatkaa myös, miten erilaiset rajoitteet muokkaavat harjoitteiden dynamiikkaa. Tällainen kontekstuaalinen vaihtelu auttaa pelaajia kehittymään taitavammiksi nimenomaan siinä mielessä, että ke kykenevät paremmin sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin.

Tarkkaavaisuuden kohdentaminen

Valmentajan ohjeistuksesta ja palautteenannosta on julkaistu paljon tutkimusta viime vuosina. Valmentajan toiminnalla on merkittävä vaikutus pelaajan / ryhmän taidon oppimiseen ja siksi on tärkeää oppia ymmärtämään oman toimintansa vaikutus pelaajaan / ryhmään.

Ekologiseen dynamiikkaan pohjautuvan käytännön valmennusmenetelmän, constraints-led approachin, tavoite on antaa urheilijalle / ryhmälle “siirtymäpalautetta” kehityksestä kohti uutta, parempaa liikeratkaisua. Valmentajan tehtävänä on siis auttaa urheilijoita etsimään ja löytämään liikeratkaisuja, ei antaa heille valmista ratkaisua oikeasta tavasta suorittaa tehtävä (joskus tämäkin voi olla toki mahdollista).

Yksi valmentajan työkaluista on auttaa urheilijaa tarkkaavaisuuden (fokuksen) kohdistamisessa. Valmentaja voi auttaa pelaajaa suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan eri kohteisiin. Ensinnäkin tarkkaavaisuus voidaan jakaa tehtävän kannalta olennaiseen ja epäolennaiseen. Olennainen tarkkaavaisuuden kohde voi jalkapallossa tarkoittaa esim. fokusoitumista tehtävän tavoitteeseen, sen luonteeseen ja vastustajien liikkumiseen lähiympäristössä. Epäolennainen fokus voi tarkoittaa keskittymistä yleisöön tai harjoituksen ympärillä tapahtuvaan ihmisten hälinään. Lapsista on helppo huomata, että tarkkaavaisuus saattaa vaihdella mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Omalla ohjeistuksella ja palautteenannolla valmentaja voi auttaa lasta keskittymään ja kohdentamaan tarkkaavaisuuttaan olennaisiin asioihin.

Tarkkaavaisuuden voi olennaisen ja epäolennaisen lisäksi määritellä muillakin tavoin. Seuraavaksi esittelemme viisi erilaista tarkkaavaisuuden kohdetta, joilla kaikilla on erilainen vaikutus taidon oppimiseen:   

  1. Kehon sisäinen, asentoon liittyvä
  2. Kehon sisäinen, holistinen eli sisäiset mielikuvat 
  3. Kehon ulkopuolinen, lähellä kehoa
  4. Kehon ulkopuolinen, kaukana kehosta
  5. Ulkoiset mielikuvat

On näyttöä siitä, että kehon sisäinen ja asentoon liittyvä tarkkaavaisuuden kohde (esim. pelaaja keskittyy nilkan tai käsien asentoon) ei ole liialti käytettynä tehokasta taidon oppimisessa. Erityisesti taitavammilla pelaajilla tämä on todennäköisesti haitallista oppimiselle. Aiemmin ajateltiin taidon oppimisen alkuvaiheessa kehon sisäisen ja asentoon liittyvän fokuksen olevan hyödyllisen, mutta viime aikoina tämäkin oletus on haastettu – aihe on tiiviin tutkimuksen alla. 

Niin sanotusta holistisesta fokuksesta on tullut mielenkiintoista, positiivista tietoa viime aikoina. Holistinen fokus on mielikuvia toiminnasta, ei tarkkoja ajatuksia kehon asennoista. Holistinen fokus voi auttaa pelaajaa löytämään hienon sujuvuuden toimintaansa ilman tietoista keskittymistä kehon tarkkoihin asentoihin. Esimerkkejä holistisesta fokuksesta voisivat olla “liiku kevyesti kuin intiaani”, “kiihdytä kuin lentokone nousee” tai “syötä jämäkästi.”

Valmentajan kannattaa myös auttaa urheilijaa kohdistamaan tarkkaavaisuuttaan kehon ulkopuolelle joko lähelle kehoa tai kauemmas kehosta. Viime jaksossa nähdyssä maalipotkuharjoitteessa Jarkko olisi voinut ohjeistaa mv:n kohdistamaan tarkkaavaisuutensa palloon ja tiettyyn osumakohtaan, joka olisi ollut kehon ulkopuolinen, sitä lähellä oleva kohde. Tehtävässä mv:n tarkkaavaisuus kohdistui kuitenkin Jarkon rakentaman tehtävän luonteen vuoksi tehtävään, palloa vastaanottavaan pelaajaan ja vapaisiin tiloihin hänen ympärillään (joita vastustajat rajoittivat). Jos mv potkaisi palloa liian kovaa, Jarkko ohjeisti hänet syöttämään hitaamman syötön (mielikuva). Toinen mielikuva olisi voinut olla, “potkaise pallo prässäävän vastustajan yli sateenkaarimaisella lentoradalla.” Erilaiset vaihtelut harjoitteen sisällä ohjasivat mv:n tarkkaavaisuuden kohdetta eri asioihin. Tässä nähtiin esimerkki aiemmin esitetystä kontekstuaalisesta vaihtelusta.

Erilaisten tarkkaavaisuuden kohteiden kokeilu on hyvin mielenkiintoista ja voi auttaa pelaajia nopeastikin löytämään tilanteisiin uusia liikeratkaisuja.

Koska jalkapallotaito on vuorovaikutuksellista ja ryhmässä tapahtuvaa toimintaa, voi valmentaja auttaa koko ryhmää kohdistamaan tarkkaavaisuutta tiettyihin avainasioihin, esimerkiksi prässissä prässitriggereihin (vastustajan huono peliasento, huono syöttö ym.). Tämä liittyy osaltaan aiemmin esiteltyihin rajoitteisiin – valmentajan ohjeistus voi toimia ryhmätason rajoitteena ja ohjata ryhmää haluttuun suuntaan.

Perjantain vlogissa keskustellaan näistä asioista lisää, hyvää viikon jatkoa!

ps. Kiitokset Stefano Prato, KäPa 07U, NoPS, TPV ja Ilves

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Taidon kultivointi osa 3: Edustava mallinnus ja informaation spesifisyys

Viime kerralla käsittelimme ekologisesta näkökulmasta rajoitteita ja eri skaalojen harjoittelua sekä artikkelissa että vlogissa. Kolmannessa Taidon kultivointi -sarjan osassa sukellamme Edustavan mallinnuksen ja informaation spesifisyyden käsitteisiin.

Ekologisen dynamiikan mukaan pelaaja toimii ympäristön informaation perusteella. Harjoittelun vaikutuksesta tämä informaation ja toiminnan välinen suhde vahvistuu ja ilmenee taitavampana pelaamisena. Jotta on mahdollista taata siirtovaikutus harjoitustilanteesta ottelutilanteeseen, voidaan hyödyntää Edustava mallinnus-konseptia: Optimaalisen oppimisen ja siirtovaikutuksen saavuttamiseksi tulisi oppimisympäristön edustaa pelin kilpailuympäristöä.

Konseptin tulee alkuperin Egon Brunswikin tutkimustyöstä. Brunswik väitti, että yksilön tulisi oppia löytämään ja käyttää oleellista aisti-informaatiota toiminnan ohjaamiseen mahdollistaakseen selviytymisen kompleksisissa ympäristöissä. Konsepti edustavuudesta on tarpeellinen, jotta on mahdollista oppia herkistymään oleelliseen informaatioon toiminnan säätelyssä.

Ekologisen dynamiikan viitekehyksessä edustavuus toteutuu harjoittelussa kun harjoitusympäristön tehtävärajoitteet vastaavat ottelun tehtävärajoitteita. Toisin sanoen harjoitteiden tulisi sisältää sama avaininformaatio kuin ottelutilanteeessa.

Pieni muutos tehtävärajoitteissa saattaa muuttaa huomattavasti pelaajien suorittamista ja liikeratkaisuja. Kun baseball -pelaajien lyöntitaitoa on yritetty kehittää heittotykkien avulla, on huomattu, että pelaajien liikesuoritukset eroavat kilpailusuorituksista. Ilmiössä on kyse eri avaininformaatiolle herkistymisestä: Heittäjän käden ja muun vartalon liike on normaalisti lyönnin onnistumisen kannalta oleellista informaatiota lyöjälle. Heittotykillä harjoiteltaessa tämä informaatio puuttuu, joten lyöjän liikesuoritus perustuu vain pallon liikkeeseen. Tällöin lyönnistä tulee erilainen. Eri informaatio – eri toiminta.

Kun runsaasti heittotykillä harjoitellut baseball-lyöjä joutuu aitoon ottelutilanteeseen, ei tämä välttämättä pysty suoriutumaan harjoittelun mukaisella tasolla. Syy löytyy informaation eroavaisuudesta: Koska lyöjä on oppinut toimimaan eri informaation perusteella, ei tämä pysty sopeuttamaan toimintaansa tilanteessa heittäjän liikkeisiin, jolloin informaatio ja toiminta eivät yhdisty optimaalisella tavalla. Juuri tästä syystä ekologisessa viitekehyksessä puhutaan tärkeydestä pitää informaatio ja toiminta kytkettynä yhteen.  

Samanlaisia esimerkkejä on myös jalkapallovalmennuksesta:

Videolla nähdään ensimmäiseksi tapoja käyttää erilaisia välineitä maalivahtiharjoittelussa. Informaation spesifisyyden ja edustavuuden näkökulmasta ongelma on sama kuin baseball-esimerkissä: Välineitä käytettäessä informaatio eroaa aidosta pelitilanteesta ja herkistää pelaajat väärälle informaatiolle. Pallotykkejä käytettäessä puuttuu pelaajan lähestyminen palloon sekä potkuliike, lautoja käytettäessä hyökkääjän liike kohti palloa ja pusku. Edellä mainituista syistä tällaisten välineiden (liiallinen) käyttö voi pitkällä aikavälillä olla haitallista tai tehotonta.

Informaation köyhdyttäminen (ei nähdä laukaisuhetkeä jne. ) ei monesti ole toimivin ratkaisu. Tehtävää voidaan sitä vastoin yksinkertaistaa. Nappulamaalivahdin esimerkissä on helppo nähdä, kuinka pelaajan on vaikea havaita avaininformaatiota, koska palloa potkaistaan käsistä. Pelaajan toiminta muuttuu heti, kun pallo laitetaan maahan ja potkaistaan normaalisti.

Harjoittelun suunnittelu on todella tärkeää, jotta pelaajien on mahdollista oppia taitoja, jotka siirtyvät ottelutilanteeseen. Katsotaan esimerkki pienpelistä:

Pienpelissä ei ole paitsiota, joten tältä osin harjoite eroaa merkittävästi ottelusta. Videosta huomaamme, että pelaajat toimivat hyvin eri tavalla harjoitteessa kuin normaalissa ottelussa. Pelaajien ei tarvitse ottaa huomioon paitsiota esimerkiksi liikkuessaan syvyyteen vastustajan linjan taakse. Paitsiolinjan korkeus on erittäin oleellinen informaatio, mikäli haluamme hyökätä tilaan vastustajan selustassa. Jos joukkue harjoittelee paljon ilman paitsiota, pelaajien taito tehdä syvyysjuoksuja ei välttämättä kehity optimaalisesti. Liiallinen paitsioton harjoittelu voi olla jopa haitallista johtuen väärään avaininformaatioon herkistymiselle.

Harjoitteiden suunnittelu

Edustava mallinnus -konsepti antaa hyviä suuntaviivoja harjoitteiden suunnitteluun. Valmentajan on analysoitava peliä ja poimittava tilanteista oleellinen informaatio, joka on sisällytettävä harjoitteisiin. Harjoitteet voivat itsessään olla hyvin monimuotoisia: Niiden ei tarvitse välttämättä olla pelejä (vaikka usein ovatkin), kunhan avaininformaatio säilyy.

Esimerkkinä harjoitteen suunnitelusta katsotaan ensiksi video puolustajien prässinpurusta:

Videolla nähdään laitapuolustajien toimintaa vastustajan prässätessä. Tilanteissa puolustajat purkavat prässin kuljettamalla ja ohittamalla prässäävän pelaajan. Mikäli haluamme harjoitella pelaajiemme taitoa purkaa prässi vastaavalla tavalla, niin miten suunnittelemme harjoitteistamme edustavia? Toisin sanoen mikä on videoilla nähtävissä tilanteissa avaininformaatiota? Sitä on esimerkiksi prässäävä vastustaja, vastustajan vauhti ja lähestymiskulma sekä tilat vastustajan takana ja molemmilla puolilla. Sopivaa harjoitetta suunnitellessa on siis pyrittävä sisällyttämään mainittu avaininformaatio harjoitteeseen.

Seuraavaksi johdetaan tilanteesta edustava harjoite prässinpurkuun:

1v1 -harjoite, jossa pallollisen pelaajan tavoitteena on joko syöttää pallo maaliin tai edetä vasemmassa kulmassa olevalle maalialueelle. Puolustavan pelaajan tavoitteena on estää pallollisen maalinteko ja eteneminen. Peli lähtee käyntiin aina topparin syötöstä laitapuolustajalle. Maalin asettaminen laitakaistalle palvelee kahta tarkoitusta: Ensimmäiseksi, se pakottaa puolustajan liikkumaan kohti pallollista ja peittämään maalin, jolloin tilanteesta tulee edustavampi. Usein pelissä pelaajien pitää prässätessään myös peittää samalla syöttösuuntia. Toiseksi, pelissä laitapuolustajan syöttö laitaa pitkin on usein realistinen vaihtoehto.

Voimme helposti huomata, että harjoitteeseen sisältyy aiemmin mainitut avaininformaatiot: Vastustaja, joka prässää tietyllä nopeudella tietystä kulmasta, sekä tila prässäävän vastustajan ympärillä.

On tärkeää lisätä harjoitteeseen vaihtelua manipuloimalla puolustavan pelaajan vauhtia ja lähestymiskulmaa sekä alueelle syöttävän pelaajan pelipaikkaa ja etäisyyttä. Lisäksi tehtävärajoitteita voi manipuloida esimerkiksi seuraavasti:

Harjoitteessa on muutettu maalin paikkaa vasempaan yläreunaan. Tällä on tarkoitus simuloida syöttösuuntaa alemmalle keskikenttäpelaajalle. Muutos pakottaa puolustajan peittämään keskustan, jolloin todennäköisesti pallollisella pelaajalla on mahdollisuus edetä laidan kautta maalialueelle.

Otetaan toinen esimerkki edustavasta mallinnuksesta harjoitteen suunnittelussa:

Videolla harjoitellaan pitkää syöttöä maalipotkussa. Maalivahdin tavoitteena on syöttää pallo ilmassa vasemmalle laitapuolustajalle. Harjoitteeseen lisätään variaatio kerrallaan informaatiota rajoitteita manipuloimalla. Ensin tavoitteena on vain saada syötettyä pallo laitapuolustajalle. Tämän jälkeen lisätään prässääjä, jolloin tavoitteena on syöttää pallo laitapuolustajalle niin, että prässääjä ei ehdi palloon. Seuraavaksi lisätään harjoitteeseen toinen prässääjä ja pallolliselle joukkueelle keskikenttäpelaaja. Nyt tavoitteena on syöttää pallo laitapuolustajalle niin, että tämän on mahdollista jatkaa pallo keskikenttäpelaajlle. Viimeisessä variaatiossa peli jatkuu vielä keskikenttäpelaajan syötöllä maalivahdille, jonka jälkeen pelataan 3v2-tilanne.

On huomionarvoista, miten maalivahti alkaa sopeuttamaan toimintaansa rajoitteiden muuttuessa. Lisäämällä prässäävän pelaajan ja muuttamalla tavoitetta, pelaaja alkaa luonnostaan itseorganisoituen etsimään sopivaa liikeratkaisua tehtävään. Pikku hiljaa syötöt alkavat tippumaan laitapuolustajan etupuolelle. Koska tilanne on edustava (etäisyydet, tilat, vastustaja), siirtyy harjoittelu todennäköisemmin ottelutilanteeseen, eli oppiminen on tehokkaampaa.

Harjoitteessa maalivahdin tarkkaavaisuuden kohde on kaukana kehon ulkopuolella. Tämä eroaa perinteisestä tekniikkarjoittelusta, jossa tarkkaavaisuus on kehossa sisällä, kuten esimerkiksi nilkan asennossa tai tukijalan paikassa.

Yllä videolla nähty harjoite ja sen variaatiot piirroksena. Samaa harjoitetta voidaan käyttää myös nuoremmilla maalivahdeilla helpottamalla harjoitetta esimerkiksi pienentämällä etäisyyksiä tai aloittamalla maassa annettavalla syötöllä.

Kuten olemme aiemmissa artikkeleissa ja vlogeissa todenneet, taito nähdään jalkapallossa usein pallollisen pelaajan toimintana. Taito on kuitenkin paljon muutakin. Alla olevissa videoissa nähdään esimerkkejä laukauksen blokkaamisen ja pallon riistämisen taidoista sekä yhdestä tavasta harjoitella blokkaamista:

Edellisiä esimerkkejä seuraten katso video ja analysoi mikä on avaininformaatiota laukausten blokkaamisessa ja pallon riistämisessä. Tämän jälkeen suunnittele edustava harjoite, joka sisältää tarvittavan avaininformaation. Millainen harjoitteesta tuli? Miten sitä voisi varioida?

Spesifi informaatio ohjaa pelaajien toimintaa ja edustavan mallinnuksen avulla on mahdollista säilyttää avaininfrmaatio harjoitteissa ja suunnitella tehokkaita oppimisympäristöjä. Jatkamme aiheen käsittelyä perjantain vlogissa, palataan silloin asiaan.

ps. Kiitokset FC Ylivieska P08, Independiente Del Valle U12 & NoPS, TPV ja Ilves

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Taidon kultivointi osa 2: Rajoitteet ja eri tasojen eli skaalojen harjoittelu

Viime artikkelissa ja vlogissa kävimme läpi taidon olemusta ekologisin silmin katsottuna. Lisäksi esittelimme yhden ED-pohjalta syntyneen käytännön valmennusmenetelmän, rajoiteperusteisen menetelmän, periaatteita (constraints-led approach, CLA). Toisessa Taidon kultivointi -sarjan osassa jatkamme taidon kehittymispohdintaa ekologisen dynamiikan ja CLA:n avulla, mutta aloitamme edesmenneen neuvostoliittolaisen neurofysiologin tärkeällä pohdinnalla liittyen liikkeidemme kontrollointiin.

Miten pystymme kontrolloimaan liikkeitämme, vaikka kehomme koostuu niin monista liikkuvista osista? Yhden helponkin liikkeen pystyy tekemään äärettömällä määrällä erilaisia liikeyhdistelmiä, joten miten voimme kontrolloida hyvin monimuotoista liikkumistamme sujuvalla tavalla. Nikolai Bernstein esitti aikoinaan tämän ongelman, joka on edelleen ajankohtainen nimellä Bernsteinin vapausasteongelma. 

Niin yksittäisissä suljetuissa kuin monimuotoisissa avoimissa liikkeissä on olemassa mahdollisuuksien avaruus – urheilija voi suorittaa liikkeen monin eri tavoin. Tätä mahdollisuuksien avaruutta rajoittavat erilaiset rajoitteet ja niiden avulla urheilija ohjautuu kohti hänelle luontevia liikeratkaisuja. Koordinaatio siis syntyy erilaisten rajoitteiden vaikutuksen alaisina, jotka rajoittavat ihmisten toimintaa, mutta samalla myös antavat mahdollisuuksia toiminnoille. 

Esimerkiksi Garrinchan harhautustaitoa rajoittivat muiden muassa hänen kampurajalkansa sekä Brasilialainen kulttuuri, johon sisältyy viranomaisten harhauttamisen ajatus siirtyneenä kentälle. Eksperttipelaamisen kehittyminen on siis sosiokulttuurinen ilmiö, ei pelkästään ihmisen omissa aivoissa. Garrinchan harhauttelu olikin hyvin erilaista kuin mihin oli normaalisti totuttu.

Harjoittelussa rajoitteiden avulla muokataan oppijan etsintää ja käytännön ratkaisuja. Nämä ratkaisut ovat eri urheilijoille erilaisia, koska heidän omat rajoitteensa ovat erilaisia. Tämän vuoksi tehtävissä voi olla sama tavoite, mutta useita eri tapoja päästä siihen. Liikeratkaisujen tulee olla sopeutuvia, koska urheilija ei koskaan kohtaa täysin samanlaista tilannetta.

CLA:n tavoitteet kertauksena antamaan kontekstia videolle:

  1. Horjuttaa urheilijan / ryhmän olemassa olevaa, ei-optimaalista liikeratkaisua
  2. Rohkaista urheilijaa / ryhmää uusien liikeratkaisujen etsintään ja itseorganisoitumiseen
  3. Vahvistaa avaininformaatiota ja auttaa urheilijaa / ryhmää löytämään uusia affordansseja (mahdollisuuksia toimintaan)
  4. Antaa “siirtymäpalautetta” kehityksestä kohti uutta, parempaa liikeratkaisua

Jalkapallomaalivahdilla on useinkin syytä päästä nopeinta tietä palloon. Videolla näemme, että NoPS:n 8-vuotiaalla mv:lla on 1v1-konseptin irtopalloon hyökkäämisessä aluksi hankaluuksia löytää sujuva suoritustapa. Nyt voisimme ajatella, että mv:n tulee tehdä tuhansia toistoja ja erilaisia ositettuja tekniikkaharjoitteita (tämä on toki mahdollista myös) oppiakseen optimaalisen tekniikan, mutta kyseisellä videolla mv oppii nopeasti sopeutumaan tilanteeseen rajoitteiden ympäröiminä (mm. valmentajan antama ohjeistus ja palaute). Tässä nähdään taitavaa, tilanteeseen sopeutuvaa valmennusta ja taitavaa, sopeutuvaa toimintaa nuorelta mv:lta. Valmentaja käytti rajoitteita (tehtävä, palaute) ja pelaaja sopeutui tekemään hienon irtopalloon hyökkäämisen.

Jalkapallossa tilanteet ovat hyvin vuorovaikutuksellisia ja dynaamisia siten, että ympärillä on yleensä useita omia ja vastustajan pelaajia jatkuvassa liikkeessä. Siten pelaajan taidot ovat vuorovaikutuksellisia pelitekoja kuten tilojen peittäminen ja riistäminen. Taitoa ja peliä voi ajatella monen eri tason (skaalan) ja niihin liittyvien toimintojen kautta (kuva 1.).

Kuva 1. Pelin tasot (skaalat). Mukaeltu Ricardo Duarten esityksestä (27.5.2016). 

Lähdetään kulkemaan tasoja kuin tikapuita alhaalta ylös. Pelaajatasolta otamme tarkasteluun jo edellisviikolla käsitellyt haasto- ja ohitustilanteet, joissa pallollinen pelaaja pyrkii etenemiseen haastamalla ja mahdollisesti (mutta ei välttämättä) ohittamalla puolustavan pelaajan. Samalla puolustaja pyrkii etenemisen estoon hidastamalla, ohjaamalla ja mahdollisesti riistämällä pallon (huomataan, että pelaajatasonkin käsittely on aina vuorovaikutuksellista). Kysymme, millaisia nämä tilanteet ovat, mitä taitoja pelaajan täytyy näissä tilanteissa osata ja miten niitä voitaisiin harjoitella? 

Katsotaan esimerkkejä Eden Hazardin haastoista ja ohituksista sekä vastikään Independiente del Vallesta Brightoniin siirtyneen Moises Caicedon (s. 2001) riistoista.

Huomioikaa, millä tavoilla Caicedo liikkuu, ajoittaa toimintansa ja riistää pallon. Haastaminen ja ohittaminen sekä riistäminen ovat hyvin monimuotoisia ilmiöitä. Pelaajien sijoittumiset ja vauhdit suhteessa toisiinsa sekä koko ajan muuttuvat etäisyydet ja tilat tekevät ilmiöstä kompleksisen ja dynaamisen. Yhtä oikeaa tekniikkaa ei ole olemassa, vaan taitavalla pelaajalla on kyky sopeutua monimuotoisiin tilanteisiin menestyksekkäästi.

Miten näitä tilanteita voitaisiin harjoitella? Pitääkö pelaajien opetella ensin “perustaidot” ja sitten siirtyä opettelemaan (vaikeampia?) haastotilanteita vai voidaanko ydinasiaa eli haastamista opetella hyvinkin aikaisessa vaiheessa ekologisesti paremmin peliä vastaavassa ympäristössä kokonaissuorituksena? Taidon kultivointiryhmän vastaus on: kyllä voi. Ydinasiaa voi opetella tehtävän helpottamisella (task simplification) säilyttämällä kuitenkin kokonaistoiminnan ytimen ja tilanteessa olevan avaininformaation.

Lapsi voi jo hyvin pienenä alkaa opettelemaan haasto- ja riistotaitoja esimerkiksi kuljettamalla palloa ja liikuttelemalla sitä eri suuntiin vaikka vanhempaa tai sisarustaan vastaan kotona tai kavereiden kanssa kadulla. Pieni lapsi voi esimerkiksi kuljettaa kohti maalia siten, että vanhempi tai sisarus tulee eri vauhdeilla jostakin suunnasta ottamaan palloa pois. Tällä tavoin lapsi oppii toimimaan rikkaassa ympäristössä, jossa on tarjolla pelinomaisempaa avaininformaatiota. Muistamme, että taidokas pelaaja on oppinut herkistymään avaininformaatiolle ja sopeuttamaan liikkumistaan suhteessa ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin (vahva pelaaja-ympäristö -linkki).

Millaista pelaajaa tässä autetaan kehittymään? Pelaajia, jotka kykenevät haastamaan ja ohittamaan sujuvasti dynaamisissa, muuttuvissa tilanteissa, joissa on aina läsnä useita pelaajia. Sama perustelu liittyy riistämiseen, riistotilanteet ja -taidot vaihtelevat paljon.

Rajoitteina tällaisessa harjoittelussa toimivat mm. tehtävä, pelaaja(t) ja tilat. 

Ryhmätason toiminnassa rajoitteilla vaikutetaan sekä yksittäisten pelaajien että ryhmätason toimintaan. Ryhmätasolla taitoa voidaan ajatella pelaajien yhteiskoordinaationa tai synergioina. Taito ei ole siis pelkästään yksilön taitoa vaan kykyä toimia ryhmässä toista ryhmää vastaan. Katsokaa seuraavalta videolta esimerkiksi sitä, miten pelaajat pyrkivät yhteistoiminnassa peittämään tiloja. Tilojen peittämiseen valmentaja voi videolla vaikuttaa nopeasti esim. muuttamalla pelialueen kokoa tai antamalla ryhmälle erilaisia mielikuvia toiminnasta. Rajoitteita ryhmätason toiminnassa ovat esimerkiksi ohjeistus, säännöt, tilat, ja palautteenanto.

Pelissä joukkuetason toimintaa rajoittavat esimerkiksi joukkueen yhteiset periaatteet. Junioreillakin kannattaa olla peleissään periaatteita, jotka ohjaavat heidän avaininformaation etsintää ja auttavat synnyttämään laadukasta yhteistoimintaa – taito kun ei ole junioreillakaan vain pelaajan päässä vaan pelaaja-ympäristö-vuorovaikutuksessa. Alla olevalla videolla nähtävä FC Ylivieskan P08-joukkue on yhdessä sopinut periaatteita, joihin kuuluu mm. pallonmenetyksen jälkeinen vauhdikas juoksu kohti omaa maalia.

Aikuisilla periaatteet voivat olla joukkueesta riippuen tarkempia. Pelin avaamisessa periaatteena voi olla esimerkiksi Estorilin tavoin vastustajan 1. prässilinjan ohittaminen kohteena laitapuolustaja (jos esim. ennen peliä on ennustettu, että vastustaja tulee peittämään vahvasti keskikaistoja). 

Näemme, että rajoitteet ohjaavat toimintaa, mutta lopulliseen päämäärään on monta eri reittiä. Näissä klipeissä taito on ryhmätason taitavaa yhteiskoordinaatiota ja synergioiden rakentumista. Yhdessä ollaan vahvempia! Tavoitteeseen ei aina päästä ja silloinkin pitää pystyä sopeutumaan (esim. järjestämällä vapaapotku omalle joukkueelle).

Pelin taso on viimeinen tarkastelun alla oleva ilmiö. Pelin dynamiikkaa rajoittavat muiden muassa jalkapallon säännöt. Esimerkiksi kentän rajat, pelaajamäärä ja pelin tavoite rajoittavat ja ohjaavat koko pelin dynamiikkaa. Pelin dynamiikan ymmärtäminen on kaikkien muiden tasojen lisäksi tärkeää halutessamme kehittää taitavaa pelaamista. Katsotaan pelin dynamiikkaa tactical camista. Miltä jalkapallopeli näyttää? Millaista dynamiikkaa siinä on sisäänrakennettuna?

Joukkueen tasolla taitava toiminta on kollektiivista yhteistoimintaa ja siinä pitää huomioida pelin monimuotoinen dynamiikka. Taito jalkapallossa on siis rajoitteiden ohjaamaa, monimuotoista eri tasoilla ymmärrettävää toimintaa. Näitä aiheita käsitellään jälleen perjantain vlogissa, nähdään silloin!

ps. Kiitokset FC Ylivieska P08, Independiente Del Valle U12 & NoPS!

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen

Taidon kultivointi osa 1: Taidon olemus ja Constraints-Led Approach

Taidosta ja sen kehittämisestä on ollut ilahduttavan paljon puhetta viime aikoina. Samalla ihmisillä on noussut esiin monenlaisia kysymyksiä liittyen esimerkiksi ekologisen dynamiikan pohjalta tehtävään taitoharjoitteluun. On kysytty, “miten korona-ajan yksilöharjoittelua voi tehdä ekologiselta pohjalta ja miten se eroaa niin sanotusta perinteisestä taitoharjoittelusta”, “onko ekologinen harjoittelu vain urheilijan vapaata itseorganisoitumista ilman valmentamista” tai ”pitäisikö ekologista harjoittelua tehdä vasta sen jälkeen, kun on laitettu perusta (perusliikkumistaidot ja peruslajitekniikat) kuntoon?”

Tällainen pohdinta on hyvin tärkeää ja samalla avoin keskustelu voi auttaa meitä kehittymään yhdessä. Haluamme osallistua suomalaiseen taitokeskusteluun viiden ytimekkään artikkelin ja niihin liittyvien vlogien avulla. Julkaisemme seuraavien viiden viikon aikana tiistaisin artikkelin liittyen taitoon ja sen kehittämiseen sekä saman viikon perjantaina vlogin artikkelissa käsittelemästämme aiheesta. Artikkeleihin ja vlogeihin voi ottaa kantaa @TKultivointi Twitter-tilillä.

Pyrimme pitämään teoriaosuudet lyhyinä ja tuomaan mukaan paljon esimerkkejä, jotta pääsemme käsiksi konkreettisiin asioihin. Teoriaosuudet pohjautuvat muun muassa taidon tutkijoiden Rob Grayn (perceptionaction.com), Duarte Araújon ja Keith Davidsin ansiokkaisiin artikkeleihin, podcasteihin ja videoihin.

Mitä taito on?

Niin kuin tunnettua, taito on määritelty monin eri tavoin. Käsittelemme sarjassamme taitoa pääasiassa jalkapallon ja ekologisen dynamiikan viitekehyksen kautta.

Invaasiopallopeleissä taidokkaan suorituksen ajatellaan useinkin liittyvän pelivälineen hallintaan tai pelivälinettä hallitsevan pelaajan ja hänen välittömässä läheisyydessä sijaitsevan vastustajan toimintaan. Toinen iso ajatus liittyy siihen, että taito on pelaajan omassa päässä tai omissa individualistisissa toimissaan.

Haastamme tällaiset käsitykset seuraavan videon avulla. Katso ja mieti, millaista taidokasta pelaamista videolla näkyy? Lisäksi mieti, ovatko taidokkaat suoritukset “yksilösuorituksia” vai tehdäänkö niitä tiiviissä vuorovaikutuksessa koko tilanteen dynamiikkaan?

Taito jalkapallossa on määritelty jalkapallon taitokisatyöryhmän työn pohjalta (päivitettynä nykymuotoon) “pelaajan tai joukkueen kyvyksi tehdä pelitilanteen mukaisia voittavia ratkaisuja.” Taidokkaat suoritukset ovat vuorovaikutuksellisia ja tapahtuvat aina suhteessa ympäristöön sekä toiminnan tavoitteeseen. Niitä voidaan myös kuvata pelitekoina kuten prässääminen, riistäminen tai purkaminen. Useat peliteoista eivät tapahdu pallon välittömässä läheisyydessä, esimerkkinä tilojen peittäminen ja puolustuslinjan pelaajien tilojen hallinta dynaamisine sijoittumisineen ja kehon orientoitumisineen.

Ekologisen dynamiikan viitekehyksessä ihmisen kognition ajatellaan olevan kehollista ja ympäristöstä sekä oppijan ja ympäristön vastavuoroisuudesta riippuvaista. Taidon oppimisen katsotaan syntyvän oppijan ja ympäristönsä tiiviin ja vastavuoroisen suhteen kautta. Tämä suhde oppijan ja ympäristön välillä on hyvin kehollinen, ympäristöön sulautunut ja dynaaminen. 

Suhteessa tärkeitä tekijöitä ovat muiden muassa rajoitteet, avaininformaatio ja sille herkistyminen sekä affordanssit eli tarjoumat. Edellä mainittujen ilmiöiden johdosta Araújo ja Davids ovat ehdottaneet taidon oppimisen tilalle termejä taidon adaptoituminen tai taidon herkistyminen.

Tekniikka on jalkapallon taitokisatyöryhmän mukaan “pelaajan kykyä tehdä tekninen suoritus (syöttö, haltuunotto ym.) tarkasti ja sujuvasti ilman kontekstia.” Tekninen suoritus voi olla esimerkiksi samanlainen syöttö kuin pelissä voisi tehdä, mutta se tehdään ilman pelin kontekstia. Täten tekninen suoritus eroaa taitavasta suorituksesta. Tässäkin on huomioitava, että tekniikka on paljon muuta kuin pallon kanssa tapahtuvaa toimintaa, esimerkkinä tilojen peittäminen erilaisin liikkein tai puolustuslinjan pudottaminen jalkapallon ristiaskeljuoksulla.

Taito ja tekniikka ovat suhteessa toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia. Usein ajatellaan perustekniikan kehittämisen riittävälle tasolle olevan edellytyksenä taidokkaalle suoritukselle, mutta ekologisesta näkökulmasta asiaa lähestytään eri kautta. ED:n näkökulmasta taidokasta toimintaa voidaan alkaa opetella heti alkuvaiheessa ja kehittää sekä taidokasta suoritusta että tekniikkaa ekologisissa, peliä vastaavissa (huom. ei pelkästään pelejä!) ympäristöissä.

Jos valmentaja haluaa tehdä eristetympää tekniikkaharjoittelua, saa hän esimerkiksi ekologisesta dynamiikasta johdetusta käytännön valmennusmenetelmästä constraints-led approachista (CLA) paljon apua toimintaansa. Ekologinen lähestymistapa taipuu siis moneen.

Katsotaan videolta alla, millainen ilmiö on taidokas haasto ja ohitus. Millaisin sanoin pystyisimme ilmiötä kuvaamaan? Mikä tai mitkä asiat ovat ilmiön ydintä?

Kertaus CLA:sta

CLA on ekologisen dynamiikan perustalta kehitetty käytännön valmennusmenetelmä (kuva 1.). Siinä pyritään rajoitteita (esitellään myöhemmin) manipuloimalla seuraaviin asioihin:

  1. Horjuttaa urheilijan / ryhmän olemassa olevaa, ei-optimaalista liikeratkaisua
  2. Rohkaista urheilijaa / ryhmää uusien liikeratkaisujen etsintään ja itseorganisoitumiseen
  3. Vahvistaa avaininformaatiota ja auttaa urheilijaa / ryhmää löytämään uusia affordansseja (mahdollisuuksia toimintaan)
  4. Antaa “siirtymäpalautetta” kehityksestä kohti uutta, parempaa liikeratkaisua
Kuva 1. Constraints-led approach to coaching. Gray 2020, perceptionaction.com.

On olemassa ääretön määrä erilaisia liikeratkaisuja, esimerkiksi sisäsyrjäsyötön voi tehdä monin eri tavoin. Rajoitteet rajoittavat suoritusavaruuttamme niin, että ohjaudumme kohti tietynlaista suoritusta. Näihin rajoitteisiin valmentaja voi vaikuttaa erilaisin tavoin.

Rajoitteet asettavat siis reunaehdot mahdollisille suorituksille. Samalla jokaisen tilanteen ainutlaatuiset rajoitteet ja niiden keskinäinen vuorovaikutus määrittävät, mitkä liikeratkaisut ovat kaikkein sopivimpia juuri kyseiseen liikeongelmaan kullekin yksilölle.

Rajoitteet jaetaan kolmeen kategoriaan: Yksilö, ympäristö ja tehtävä -rajoitteet.

Yksilön rajoitteet ovat luonteeltaan strukturaalisia tai toiminnallisia.  Strukturaalisia rajoitteita ovat muun muassa paino, pituus, kehon mittasuhteet tai genotyyppi. Toiminnallisia rajoitteita ovat muun muassa oppijan totutut liiketavat, kognitio, motivaatio ja emootiot.

Ympäristön rajoitteet ovat puolestaan fyysisiä tai sosiaalisia. Jalkapallokentän alusta vaikuttaa pelaajien toimintaan ja sosio-kulttuuriset tekijät (eis. yleisö ja ympäristön vaateet joukkueen pelaamisesta) voivat toimia merkittävänä rajoitteena.

Tehtävä-rajoitteet liittyvät harjoiteltavaan tehtävään. Valmentajalla on paljon suurempi mahdollisuus manipuloida tehtävärajoitteita verrattuna yksilö- ja ympäristörajoitteisiin. Tehtävärajoitteita ovat tehtävän tavoite, maalintekotapa, pelaajamäärä, alueen koko ja muut säännöt. Johdonmukaisella tehtävärajoitteiden manipuloinnilla on mahdollista auttaa pelaajia oppimaan ”yksilöllisiä” taitoja.

Rajoitteet ovat keskenään vuorovaikutteisia (kuva 2.) ja muutos yhdessä rajoitteessa vaikuttaa myös muihin rajoitteisiin, jolloin on vaikea ennustaa kokonaisvaikutusta yksilö-ympäristö -systeemiin.

Kuva 2. Vuorovaikutteiset rajoitteet. Bosch 2020, Anatomy of Agility.

Lopuksi kysymme, mitä hyötyjä tällaisesta taitoajattelusta on? Artikkelin aiheisiin ja tähän kysymykseen otetaan kantaa perjantain vlogissa, pysykää matkassa.

Jarkko Tuomisto, Jani Sarajärvi, Jussi-Pekka Savolainen